torstai 12. maaliskuuta 2009

Muutosta ilmassa

Maaliskuu ja märjät kelit. Elikkäs voimaharjoitteiden aikakausi minun koulukuntani pelikirjasta (jessus mikä termi kun sitä jo suunnistukseenkin tungetaan).

Muutto oli ja meni. Pitkä ja osittain varsin kivinen tie uuden kämpän osalta on nyt päätöksessään ja nyt istun asuntomme työhuoneessa katsellen Pirkkalan parasta mäkitreenipaikkaa ja pohdiskellen 50 metrin päässä sijaitsevan valaistun (ja valaisemattoman) ladun lume koostumusta. Siinä kai pohjimmiltaan kaikki se, mitä minä asumiseltani vaadin. Maailmanmarkkinat eivät olleet meidän puolellamme, mutta joskus tulee lunta tupaan, joskus jäitä porstuaan. Hassuahan se on, että ensin sitä on hirveästi rahaa tilillä ja kuuden minuutin päästä summa on saanut pienen viivan eteensä ja avioliitto pankin kanssa on valmiina kestämään hamaan tulevaisuuteen.

Suunnistus(?)blogissa pitää aina kertoa harjoittelusta ja niin teen nytkin. Hiihtoloman määräviikko päättyi ihan kivasti, mutta kaksi asiaa löivät hiukan onton soundin kylkeen. Ensinnäkin lievät kipeänä olemisen tunteet söivät vähän määrää, mutta olivat ehkä terveitä signaaleja kropalle. Toisekseen meinasin pilata viimeisen treenipäivän lapsukseen. Loman kunniaksi ja tautia parantaakseni otin lauantaisen reilun 50 km:n hiihdon päälle rennosti ja nykykunnossa siihen ei paljoa tarvita. Oli keravalaista, chileläistä ja loppuun vielä espanjalaista, joista sitten muotoutuikin melkoinen mäkiviikko: ensin oli Bischofshofenia, josta seurasi aamuinen Garmisch-Partenkirchen, joka toi muassaan melkoisen Morgenstern... Lipsahdus oli vahinko ja päättyi viime vuoden Jukolan tuijotteluun boksilta + Kasevan biisien fiilistelyyn. Siihenhän se aina... Mutta aamulla flunssat oli poissa ja vedin sunnuntain saldoksi kuitenkin ap. J 1.45PK ja illalla Hiihto luistellen 3x10VK/MK, ei enää oikein lihakset toimineet, joten jotain tuli siis tehtyä. Viikon summarum 19h ja murut päälle.

Viime viikko oli muutosta johtuen palauttelua, mutta tuntemusten mukaan olen vielä projektini aikataulussa.

Ja vihaan yhä edelleen vahvasti mopoautoja, maailmantuskaa sekin. Ehkä joskus kerron enemmän.