maanantai 21. syyskuuta 2009

Laketti ja ronssia!!

Veljet oli hieno viikonloppu! Isoja tunteita ja hyviä juoksuja. Ja vielä sairastelun jälkeen. Olen ihmeissäni. Kirjoitan nyt hyvin lyhyesti, koska näkökyky on tällä hetkellä hiukan rajoittunut. Liitänkin tähän loppuun toisaalle kirjoittamani viestin, joka kertoo sinällään aika surkuhupaisen tilani juuri nyt. Huomenna olisi AM-yö ja kieltämättä korpeaa jälleen...

"Kiitos onnitteluista! Katoavaista on glooria, kuten tänään olen saanut havaita.

Nimittäin olen aika reppana tällä hetkellä: puujalka estää normaalin kävelyn, silmätulehdus vaivaa antibioottivoiteen verran ja kaupan päälle tuli vielä ripuli :)

Ja huomenna pitäisi vielä kisaillakin. Koita nyt siinä sitten kun jalka ei kestä, mitään ei näe ja kaiken lisäksi on paskat housussa jatkuvasti..."

-Tsaari

lauantai 12. syyskuuta 2009

Korpeaa aika rankasti.

Korvatulehdus ja lääkekuuri. Menee aika vahvasti. Ei huvita kisaraportit, joten siinä tuhruiset kartat...

tiistai 8. syyskuuta 2009

Tauti tuli...

...sittenkin. Ihmehän se olisi ollut, jos ei olisi tulut. Kisaviikollakin olin hiukan veitsenterällä ja kyllähän sunnuntain mörkökeli oli silaus. Juppe kyselikin loppusuoraa tuijotellessamme, että onko kylmä. Ei ollut, vaikka mustikkahuulet ymmyrkäisinä laskeskelin ohimenijöitä, josko pääsisin lähtemään kotiin. En päässyt, ja tässä on tulos. Vuoden ensimmäinen sairauslomapäivä on meneillään ja kyllä vähän ketuttaa. Ehkä se syömättömyys ei sittenkään ollut ihan nappiveto elimistön puolustusmekanismin kannalta. Turha jossitella, vaan keskittyä potemiseen. Lievää lämpöä ja kurkku tukossa, mutta eiköhän tästä parilla päivällä selvitä. Ylempää tuli ohje, että koneella ei saa olla liikaa, vaan pitää nukkua pipi pois. Ja näin toimitaan. Eli kisaraportti tulee kun tulee, jos tulee ;)

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Audimies on aina audimies

Sain plaketin,vastoin alkuperäisiä tavoitteita. Mutta en valita. Itse asiassa olen pirun tyytyväinen. Sijaan, en suoritukseen. Laitan kartan ja tarinat myöhemmin, kun ne ovat kuivahtaneet. Totean vain, että hassua kun en näinkään kokeneena jantterina osaa pitää kuuppaa kasassa loppuun asti. Lipsautin kovemmille kavereille öbaut kolme sijaa kolmanneksi vikalla pistekumpareella. Eihän se nyt ihan huikeaa ollut radan kolmannella viidennekselläkään, mutta se on vain tautini. Toisaalta pidin Pipon heitosta kiinni eli olin jälleen ykkösen nopein. Poikkeuksellisesti johdin jopa kolmoselle asti ja uskoo ken tahtoo, mutta uskoinkin näin olevan kun löin leiman irronneeseen emit-lipukkeeseen...

Kotimatkalla nautin nälän hivelevästä tunteesta ja pitkitin lopulta lämpöisen ruuan nauttimisen kello 20:n jälkeiseen tuntiin. Rasva paloi ja näin halusin vielä antaa tukevaa pohjaa Iivosen kannustukselle karsinnan loppusuoralla. Ja toisaalta ruokin mielenkiintoa viime viikkojen painonvartijoiden kesäleirin päätökselle. Pipokin kyseli miltä tuntuu olla neljä kiloa kevyempi... Olin otettu.

Ajoin Linnatuuleen tankille ja kun palasin rampilta motarille, oli joku heittänyt takapenkille kolmioleivän ja siksarin keravalaista. Ihmettelin. Toki merkki sopi hyvin päivän epistolaan.

Huomenna on vanhempainilta, jokaisen opettajan toiveuni. Nykyajan vanhempia luokka täynnä syvän hiljaisuuden vallitessa. Jokainen sana voi olla tikari sydämeeni tuleviksi vuosiksi, siis omat sanani. Ei vaan, nykyinen luokkani on ihan unelma, samoin vanhemmat. Eikä tämä ole nuoleskelua.

Jaa, nyt lähti yhdentoista kone Pirkkalan aerofieldiltä, joten on aika jättää loput keravalaiset oman onnensa nojaan ja siirtyä leirikoululeskenä uneksimaan maailmanmestaruushopeasta Norjassa. Heti hatunnostopaluun tehneen Jammun jälkeen.