perjantai 27. marraskuuta 2009

Wiisautta!

Se on nyt sitten purettu juurineen päivineen. Ja juuria totta vie olikin ihan omiksi ja vielä naapureidenkin tarpeiksi. Kolmen vartin teutaroinnin jälkeen oli loputkin hedelmät kupissa ja meikäläinen pyyhkeili hikeä otsaltaan. Lekuri totesi loivasti saksaan päin murtaen, että oli yksi vaikeimpia. Niin aina... Nyt pitää vetää pehmeää ravintoa kuukausi, ettei leukaluu katkea. Oli vissiin juuret niin solmussa jossain siellä, että meinasi lähteä koko puruluusto samalla. Siltä se kyllä ajoittain tuntuikin. Nyt vedetään neljää eri lääkettä ja vältellään iloliemiä viikko. Toistaiseksi olen vielä puudutuksen vaikutuksen alla, mutta orastava bulldog on jo istahtanut oikealle poskelle.

Alkuvaihe operazioonesta sujui ihan noileasti ja itse hammas irtosi kyllä. Taustalla soi iskelmä ja tunnistelin biisejä. Samalla kirosin, kun sekä lääkäri että hoitaja hyräilivät mukana. Kymmenen minuutin jälkeen hyräilyt loppui ja meikäläinen alkoi saada aika mittavia hermosäväyksiä, jolloin kroppaa oli hankala hallita ja rouva ehdottikin lisää puudutusta. En vastustellut, vaikka en ole koskaan aiemmin esim. paikkauksissa puudutusta käyttänyt. Sinänsä tuo hermokipu ei mielestäni ole varsinainen kipu. Loput toimenpiteestä olikin sitten kohtuullista murjomista. Välillä surrattiin ja sitten taas väännettiin. Minä koitin siinä kaikin voimin pitää vastaan ettei koko pää irtoa kun juurta lohkottiin pala palalta. Siitähän noheva mieshoitaja loihi lausumaan, että "tämähän on nyt vähän kuin palapeliä." Epäilemättä minullekin tuli ensimmäisenä mieleen jouluaaton ilta, jolloin uudet villasukat ja pyjama päällä ratkotaan Stenvallin ankkapalapeliä höyryävä glögitoti kädessä...

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Röntgenin perusteella lienee vastaava keissi edessä vielä toisenkin puolen kanssa, mutta tämän päivän kokemuksella siirtänen sitä vähintään vuoden eteenpäin. Kiitos ja hei!

Hammastoimista johtuen jouduin tempaisemaan jo viikolla Pyynikin testijuoksun (15,2km) yksikseni työpäivän päätteeksi ja ratkiriemukasta oli. Koomista on se, että kokolailla valmistautumatta ja edellisen päivän kahden treenit jumitukset jaloissa humppasin ajaksi 56.44, jolla jäin vain 1.33 ennätyksestäni. Ja viime vuonnahan en päässyt lähellekään tuollaisia aikoja. Tiedä sitten kuinka tuohon pitäisi suhtautua, koska nyt on marraskuu ja takana vielä aika kehvanaa harjoittelua lähinnä voimailun merkeissä. Enpä lähde sitä nyt enempää analisoimaan.

PIRKKALAN URHEILIJASTIPENDI
Päätin tänäkin vuonna hakea Pirkkalan urheilijastipendiä, vaikka totesinkin, ettei tämän vuoden meriiteillä kuuhun mennä. No, sieltähän se kuori luukkuun töpsähti viikolla ja kertoi ihanan tiedon: sain 75 euroa!
Enhän toki ollut ainoa suunnistaja listalla...

Huomasin muuten samalla, että olin ainoa yleisen sarjan mies Suomessa, joka ylsi kaikissa syksyn SM-kisoissa kympin sakkiin ja vielä yhdelle mitalillekin.

Hyvää viikonloppua!

lauantai 21. marraskuuta 2009

On ollut kiire

Matalalentoa, korkealentoa ja todellista rämpimistä. Sitä se on nyt ollut viime viikot. Alkaa jurppimaan, mutta nyt alkaa helpottamaan. Paitsi tietysti hammas leikataan ensi perjantaina ja siitähän tulee toki pari lepopäivää juurikin viikonlopulle. Joskus ei voi voittaa...

Harjoittelusta ei edelleenkään kehtaa kirjoitella, vielä. Tällä viikolla on kyllä vedetty mäkeä, maastoa ja pitkää + voimaa, mutta ei vielä kuuhun menoon oikeuttavalla tavalla. Rumasti loittoni Topin selkä Pyynikillä tiistaina... Eilen oli muuten vuoden viimeinen dokumentointi-iltama ja hyvä niin. Edustukset on edustettu eikä tarvitse enää keskittyä siihen itseensä.

Televisioton viikkokin on sujunut lähes automaationa, koska yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa katsella töllyä. Nyt annan itselleni Bondin mentävän kolon ja huomenna Beitostölenin kokoisen reiän. Sen olen ansainnut, sanokaa mitä sanotte! :)

lauantai 14. marraskuuta 2009

52

Tunnit lisääntyy. Lämpö laski eilen illalla. Tuli tehtyä vuosigaalassa empiiristä tutkimusta pöllö-öljyn ja rokotteen välisestä reaktiosta. Vuosigaalan juhlistus kulki perinteisellä kaavalla ja muutamia uusia perinteitäkin luotiin, kuten mm. sukellusvarusteiden tarkistus rahastonhoitajan johdolla sekä tulevan kauden tavoitteiden kirjaus mandalaympyrämäisesti tuopin aluseen. Maljoja oli eri laatuisia ja eri tarkoituksiin, ehkä jopa liikaakin, joten tämän aamun Kaupin treenin pidossa tunne oli hiukan haikea.
Jostain syystä aamulla rystyseni olivat verillä, epäilen vahvasti rokotusta sen sijaan, että olisin tietämättäni ja täysin yllättäen lyönyt jotakuta yhdistyksen jäsenistä otsalohkoon...

Nyt irtaudun päivän toiseen treeniin eli voimantuottoon Pirkkalan liikuntatalon kuntoilusalipyhättöön. Toivottavasti rystyseni eivät tuon treenin jälkeen oli verillä, sillä siinä tapauksessa olen mitä todennäköisimmin verillä myös muualta. Eli toivottavasti saan hallitsemattoman ja tiedostamattoman synkän minäni kuriin...

Tämän viikon treenilukemat ovat olleet kyllä niin masentavia, että en edes kehtaa laittaa niitä näkyviin. Ensi viikosta parannan tapani, lupaan sen. Niin aina.

perjantai 13. marraskuuta 2009

24

Vuorokausi piikistä. Käsi kipeänä, 37,5 lämpöä, kohmeloinen olo...

Lisäksi sunnuntaina rysäytetty polvi on yhä turvoksissa, väri on tällä hetkellä ruskea. Ja on kuuma. Tämä lienee kaikki normaalia ja tervettä 29-vuotiaalla miehellä. Kausaalisuhde rokotteen kanssa on selvittämättä.

Voimainsa tunnossa tässä porskutellaan kaikesta huolimatta :)

torstai 12. marraskuuta 2009

Lepopäivä

Sain piikin ja nyt odotan reaktioita. Eri lähteiden mukaan kohta pitäisi sattua käteen, nousta kuume, särkeä päätä, tuntua flunssalta, olla aivan hirveä olo, krapula... Nyt siis vain odotellaan. Tällä hetkellä pistoksesta on noin viisi tuntia ja olen yhä normaali oma itseni.

Sen tuo rokotus teki, että nyt on lepopäivä. Ja ehkäpä huomennakin. Sikäli harmillista, että tulevan hammasoperaation takia joudun myös ottamaan lepiä. En kykene Jauhojärven suorituksiin eli parin kuukauden levottomiin päiviin. Ja eihän se Muukkonenkaan vissiin lepiä pidä. Mut se onkin ihan ässäkaveri.

Joka tapauksessa äsken makasin sohvalla ja katselin tölsyä. Aion pitää tölsyttömän viikon ensi viikolla. Katsotaan kuinka katsomattomuus auttaa ajankäytön tehostamisessa. Ehkä vähän nettiä käytän, mutta areenat jätän pois. Elävät arkistot ja JuuTuBeen...
Sohvalta tuijotin ohjelmaa, jossa näytettiin uusinta kuntoiluvillitystä, horsebiciä. En kyennyt katselemaan kuin sormien välistä, kun aikuiset naiset leikkivät hiekkakentällä hevosta ja hyppivät esteiden yli ynnä laukkasivat ympäri tannerta. Eieieieieieiei... Aamulla sain jo lukea strip aerobicistä, jossa puolestaan aikuiset naiset leikkivät strippaajaa ilman strippausta jumpan merkeissä: "Ei anneta nimen hämätä. Striptunnilla ei riisuta vaatteita, ja senhän kuntosalin raavaat miehet jo tietävätkin... ...-Viettelevyys on ydin. Liikekieli on sitä. Strippauksen puolta on myös tanko, toteaa strip-tuntia ohjaava tehopakkaus..." (Moro 12.11.2009)
Siis tä!? Miksi keksitään hämäävä nimi, jos ei nimen pidä hämätä? Antakaa kun määkin huudan...

Tällä viikolla on saanut katsella vierestä ja vähän keskiöstäkin opettajantyön ihanuuksia. Enkä tarkoita flunssa-aaltoa, vaan ihan tätä perushuttua. Vaikka koitan repiä huumoria arjestani, ei viime päivinä ole juuri hymyilyttänyt ja tällä hetkellä mielessä on kohtuullisen päällimmäisenä työpaikan tai mieluummin ammatin vaihto. Eli jos on jotain hommia tarjolla, niin ei muuta kun viestiä tulemaan.

Eilen juoksin 1.40 Punakoneen ja yhden Hilkan kera Teivon-Soppeenmäen poluilla ja oli namia. Polvi oli vielä jokseenkin turvoksissa, mutta hiljalleen, sano.

Huomenna on vuosigaala, joten ilon kautta yritetään taas takaisin hymyn syrjään kiinni :)

tiistai 10. marraskuuta 2009

Viikko 45: 7h 25min

Se oli semmoinen alku. Aikaa meni paljon jos jonkinlaiseen jonninjoutavaan jotenkin joutilaasti. Oli palaveria, koulutusta, seminaaria, kaalaa, kulttuuriharjoituksia... Hyviä selityksiä sille, miksi harjoitukset joutuivat väistölinjalle. Arvatenkin voimajakson aloitus oli enemmän kuin totuttelua, sillä mennyt viikko oli totisesti pelkkää totuttelua kaikkeen. Niin se sai kyllä ollakin, joten synninpäästö annettu. Tavoite täyttyi siltä osin, että tuohon seitsemään tuntiin sisältyi kahdeksan harjoitusta. Joten taas ollaan takaisin aamulenkkien parissa.

Sunnuntaina tein suunnistustreenin, joka päättyi Ruskon kangasmaastossa kivikkoisesti. Löin harmittomassa rastinlähestymistilanteessa polveni kiveen ja tulos oli karmiva. Kotona polvi alkoi turvota ja turposi turpoamistaan... Ja nyt kuljen toista päivää todellinen pallo polvessa. Onni taisi olla, että isku osui lumpion yläpuolelle pehmeään kohtaan. No joka tapauksessa treenit meni jäihin hetkeksi ja keskityn vain keskivartalokuntopiireihin ainakin huomiseen asti. Ja Murphy kun asettuu asemiin, niin eihän se hellitä. Nimittäin Pösöstä puhkesi pakoputki ja kaveri viedään hoitolaan torstaina. Diagnoosina jonkinlainen keuhkoputkentulehdus ilmeisestikin. Kutale!

Ja siitä puheen ollen, tänään oli koulusta pois 120 oppilasta. Epidemiaahan ei toki voi kutsua vielä epidemiaksi. Kai mullakin vähän nyt kurkussa tuntuu, tai nenässä. Vai olisiko pientä lämpöä? Kolotusta kuitenkin...

perjantai 6. marraskuuta 2009

Riskiryhmässä ensilumeen...

Vedin vuoden ensimmäisen voimatreenin äsken. Yritin ottaa kevyesti, vaikka samahan se on, huomenna on paikat kipeänä. Kokeilin liikuntatalon juoksumattoa ensi kertaa ja hyvin paukutti. Alkuverryttelin rennosti lätkytellen, kunnes viimeisen pari minuuttia painelin plussalla itseni 21 km/h vauhtiin. Puntti-Pentit vieressä katselivat ihmeissään kun pulkannaru (71,6kg) pieksi mattoa. Tein siihen taljat, hauiskäännöt, prässit sun muut viskit ja rommit selkään.

Samalla tajusin, että kuulun riskiryhmään enkä ole edes miettinyt rokotetta. No niin no, tänäänhän sitä sitten jaettiin Pirkkalassa... Eilisestä liikuntaryhmästä puuttui vaatimattomasti kahdeksan eli kolmasosa koko kölvisakista.

Ensilumi tuli aika voimalla, mahtaa olla kiva juosta OPM:ssä. Salitreenin jälkeen loin lumet. Jotenkin kovin rentouttavaa touhua, olen aina tykännyt. Varsinkin kun olen saanut tartuttua toimeen. Nuorempana oli ehkä toisin, mutta nyt kun muutaman lumityöttömän vuoden jälkeen saa taas luoda niin veljet tuntuu hyvältä. Muuten tämä lumi ei kyllä oikein vielä napostelisi, juuri ehdittiin lyödä vetävä treenikalenteri Punakoneelle. Huomenna aamulla lähden muuten viemään rasteja...

En kyllä oikein ymmärrä tuota Nenäpäivä-meininkiä. Kaverit pörrää ympäri tantereita pellenenät oikosenaan. Kai sitä hyvää tehdään, ei siinä mitään.

torstai 5. marraskuuta 2009

Rok rok!

Rokotuksia, jonoja, käsidesiä, hysteriaa!! Sitäkö tämä nyt sitten on? Tä?!

Ei vaineskaan, epidemia on rantautunut meidänkin kouluumme ja tokihan sitä päivittäin tulee mietiskeltyä, koska kolahtaa. Sikälihän se ei nyt haittaisi kovinkaan paljon, verrattuna esim. joulukuun alkuun, jolloin pitäisi surauttaa Tsaariselälle mättämään. Sikäli on vähän kahtiajakoinen kaveri nyt.

Annan kuitenkin esimerkin siitä, kuinka flunssat kätevästi siirtyvät firmani ruohonjuuriosastolla. Kaikki nimet ovat muutettuja, eikä millään ole mitään yhteyttä mihinkään, tämä tiedoksi kaikille vakaville lukijoille. Eikä tämä myöskään ole virkavirhe, johon joku voisi tarttua.

Tänään oli uunimakkarapäivä ja siitä on hyvä alkaa. Lähestymme jonon kanssa kohti ruokalaa ja samalla aikeella on liikkeellä myös rinnakkainen porukka. Ajoneuvoyhdistelmien kisa kiihtyy kohti linjastoa, mutta tunnustan tappioni kapenevassa käytävässä. Edessäni Veikko ja Erkki painivat veljellistä vääntöä, kädet tukevasti toisissaan kiinni. Samia torutaan siitä, että hän on livistänyt jonoon pesemättä käsiään, ensi kerralla sitten. Kari tutkiskelee omaa räkäänsä ja syö sen lopulta, saa myöskin torut opelta. Sirkun peppua kutittaa ja lienee pikkaritkin pikkuisen huonosti, Sirkku hienona neitinä korjaa asian ja pujauttaa sormen vielä nenään kun sielläkin kutittaa...


Kaartaessamme lopulta ruokalaan besserwisser Veijo päättää kätellä luokkatoverinsa tulevan pisnismiehen tavoin ja yrittää myös minulle. Teen perinteisen ähäkutti-liikkeen ja vedän viime hetkellä käden pois. Askoa aivastuttaa ja käsiinhän se sitten tulee, luonnollisesti. Nenän alla roikuskeleva jojo pitää vielä raapaista kämmenen kautta housuihin. Mari ja Muru halailevat vielä tarjottimien luona toisiaan, koska ovat bestiksiä, niinku.

Linjaston alussa Eero kauhoo veitsiä ja haarukoita laatikon pohjalta, kolme putoaa myös lattialle. Eero on fiksu poika ja nostaa ne takaisin laatikkoon, kiitos Eero. Muusiastialla Simoa yskittää, niinpä niin. Juusolla hermo pettää makkara-astialla, kun pihdit ovat liian isot: "Otanpa tuosta sormilla, eihän se ketään haittaa. Tai emmä jaksa kolmea, laitan tän takaisin, niin saa muutkin."
Anna ottaa raastetta reippaasti ja heittää lopuksi ottimet raasteen sekaan astiaan.
Maitoautomaatilla Yrjö hakee jo kolmatta mukia ja painaa tietysti ensin likaisella mukilla vapauttavaa salpaa kunnes kyllästyy ja ottaa myös sormet käyttöön.

Lopulta istahdan pöytääni tarjottimen kanssa. Sari ahmii liikaa makkuria kerralla ja alkaa yskittämään. Huokaisen ja pyyhin makkararoippeet silmälaseista. "Onneksi meillä on tämä ihana ateriaetu", totean kun nousen pöydästä nautittuani lounasta 6 min 34 s.
Ja eihän täältä mitään flunssaa voi saada.

Tänään sain röntgenin tulokset. No soirossahan se viisari oli ja leikattavahan se on. On kuulemma sellainen hankala tapaus, että tulee lähete ihan suukirurgille. Ehkä jo ensi viikolla. Tiedä sitten mitä tulee, mutta kai se on hoidettava pois kuleksimasta. Samperi!

maanantai 2. marraskuuta 2009

Harjoitteluhammastako kolottaa??

Spaluuhan sen jo totesi, että tänään alkaa laskennallisesti se klassikoksi muodostunut 'ens kausi'. Ylimenokauden löysyys vai mikä lienee syynä, mutta viime viikon lopulla alkoi hampaassa tuntumaan jotain outoa kipua, joka sitten äityi ja äityi vieden oloa surkeaan. Jukola-leiri Hyvinkäälläkin sai osansa huonosta tunteesta ja myöhempänä jutussa siitäkin. Eli uusi kausi alkoi soitolla hampilääkärille valitellen kun suussa maistuu eilinen päivä päivästä riippumatta ja aamupäivä odotettiinkin sitten aikaa. Lopulta marssin ovesta sisään ja minut otti vastaan reipashenkinen naislääkäri.

Kolme sekuntia tuoliin istahtamisen jälkeen rouva raapaisi leipäläpeni auki ja alkoi samalla sujuvasti luennoida viisaudenhampaiden operoinnin nykysuuntauksista. Tämän ohella suusta kaiveltiin kiviä ynnä muuta roskaa ja kehuttiin hammasta hyväksi ja kovaksi. Koittaa nyt siinä sitten vastailla suu täynnä instrumenttia. Hetken päästä rouva läväytti montun kiinni ja totesi, ettei tämä nyt niin pahalta näytä, ja että katotaan röntgenistä missä asennossa ne viisarit sojottaa. Eli keskiviikkona leuka telineeseen sitten vaan ja tuloksia odottamaan...

Aloitin kuitenkin harjoituskauden ja olo tuntui jo paremmalta, kun räväytin TV-kovalle sauvakävelylle a 45 min. Läheisen mäen tuntumissa suoritettu harjoite tarjosi taas lentomelun lisäksi muitakin pikantteja yksityiskohtia. Erään ikkunan läpi havaitsin kun teinivuosiensa puolivälissä kiikkuva jantteri istui nohevalla ergo-työtuolilla ja tuijotti meidän perheen TV:n kokoista tietokonenäyttöä. Eikä suinkaan ruudulla ollut aikuisviihdettä, vaan puhtaasti perinteinen räiskintäpeli. Ja toki pihassa köllötti mopoauto. Tervemenoa kestävyysurheilun loistokkaaseen maailmaan... Ja kotia lähestyessäni vastaan tuli kissaa sylissään ulkoiluttava nainen. Lienee turha mainita, että näillä kahdella oli henkevä keskustelu meneillään...

Harjoittelu on siis alkanut. En viitsi muutoin kovasti hehkutella vielä treenisuunnitelmillani tai tavoitteillani, mutta taustalle on jälleen palannut sadanpäämieheksi TOS. Kattellaan kuinka vanhat koirat lähtevät jolkottamaan.

SuunnistuNetissä on taas yllättäen kiihtynyt keskustelu Pyrinnöstä, kun vaihdot julkaistiin. Liikkeellä on ollut asiantuntijoina koko garderoobi: toppatakkeja, entisiä toppatakkeja, kevyttoppatakkeja, tuulitakkeja, tiukkapipoja... Jokainen yhtä vahvasti omaa mieltään ja yhtä oikeassa.

En tiedä, mutta ensi vuonna tulee muuten hieno Jukola. Oli napakka leiri, vaikka omat juoksut oli tuhraamista kuplakompassilla ja hammas kipeänä. Juoksin muuten tuulitakki päällä. Ja meidän uudet vahvistukset on ihan tyhmiä, Heikka ja Mikkola voitti mut ja Leksakin olis voittanu, jos sillä ei olis ollu nilkka kiipen, niinku. En leiki niitten kanssa.

Meikäläisen viiva ei muuten tule olemaan tuollainen ensi kesänä, lupaan sen. Uusi gps-vehje ei toimi ollenkaan, kulkee ihan eri reittejä kuin minä...