Tsmoi!
Kuluneella viikolla jouduin ensi kertaa uudessa työssäni työmatkalle. Reissu suuntautui Ouluun ja kesti torstain iltapäivästä lauantain alkuiltaan. Kestävän kehityksen hengessä matkasin toki omalla autolla Helsinkiin, josta lentäen Ouluun. Matkan aikana bongasin lentomestoilla kaksi julkimoa: Mika Häkkisen Hki-Vantaalla ja Jaakko Saariluoman Oulussa. Ensimmäinen oli kuin ei kukaan ja jälkimmäinen olisi silmien siristelystä päätellen tarvinnut silmälasit, ennen kuin nukahti lähtöportin tuoleille. Helppoa on julkimon elämä. Taidan ryhtyä moiseksi.
Työreissun negatiivinen puoli tuli vastaan jumalattoman pitkissä kokouksissa, joita visioiva porukkamme piti. Olin varannut lenkkikamat laukkuun, koska alunperin ohjelma näytti ihan väljältä. Marjat! Perjantaina ehdin tekemään vartin aamulenkin ja siihen se sitten jäikin. Perjantain päivä istumisineen ja katselemisineen kesti iltakasiin, josta silpaistiin syömään. Olo oli jokseenkin tukkoinen ennen kuin pääsin hotellin saunaan hikoiluttamaan itseäni keinotekoisesti. Toki sain liikuntakokemuksen, kun pääsin ajamaan snowkartingia. Annoin autolle runtua, jonka jälkeen se ylikuumeni eikä enää käynnistynyt seuraaville. Ajoni kesti noin viisi minuuttia...
Mutta elämä on ja tästä suivaantuneena soitin koutsille Oulun kentällä. Normaalin nykypäivän kestävyysurheilukritiikkimme ohessa sain järkiohjeet siitä, että em. reissun perään ei kannata tehdä 20 km:n maantietestiäni, vaan tyytyä suosilla Tsaarin kymppiin lauantai-illan loskassa. Kulku oli yllättävän hyvää, vaikkakin milli ei suoranaisesti huilannut raapaisun aikana. Loppuajaksi nortui 35.40, joskin alku oli ehkä liian ravakka ja yhdeksäs kilometrin virtsanpylväs tuli vastaan vauhdilla 3.45. Tänään siunailin aamun naisten kolmenkympin tasoa ja tyylejä kunnes lähdin tallaamaan märkää asfalttia. Ei ollut herkkua ei. Paitsi että lihakset oli tönkkönä, oli myöskin kylmää ja kalseaa. Kotona olikin sitten kengänpohjat täynnä rakkaiden karvaisten ystävien talven aikana tehtyjä tarpeita. Kevät on tullut!
Illalla tein voimajakson toiseksi viimeisen salikäynnin. Treeni sujui hyvin ja tanko totteli kivasti. Sanomattakin lienee selvää, että kun olin ehtinyt polkea tulpatonta mopoa nelisen minuuttia alkuverraksi, alkoi radiosta soida Vartiainen. Sitä riemun määrää ei pieni ihmeinen voi sanoin kuvata. Tuli meinaan kyykkytoistot aika napakasti sen jälkeen.
Muuten reeniviikko jäi Oulun takia torsoksi ja saldo oli karvan verran alle kymppituntia. Juoksua tuli 90 km. Ensi viikolla matka suuntaakin jo Routsiin nauttimaan kallioista. Ja hyvä niin.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
maanantai 22. maaliskuuta 2010
37 minuuttia juoksua ja takareisi kirraa...
Tänään en juossut 37 minuuttia, mutta ehkä takareisi lievästi kirrasi kuitenkin. En kykene enkä halua täräyttää kuten ainoa oikea suunnistusblogisti, varsinkaan hajonnoista. Vaikka minut valittiinkin vuoden ratamestariksi 2001. Minä puhun takareisistä ja liian lyhyistä lenkeistä. Olen humanisti ja kukkahattutäti. Sinettitoiminnan mannekiini olkalaukkuineni ja kasvatustieteineni. Minusta ei ole hajontojen analysointiin. Toisaalta sunnuntain pitkällä lenkillä 98:n minuutin kohdalla maripaitainen kaikki pelaa-filosofiani murtui, kun aloin tilittää jätkille melko kovin sanankääntein edellisen illan tankkauskokemustani mopoauton perässä. Siinä taisi jo jokin hottentottikin lentää ilmoille. Samalla lenkillä kehitin itselleni määritelmän ajatellen tätä blogikirjoittelua: Tsaari - mies vailla tyytyväisyyttä. Olen mies, joka rutisee keskimääräistä enemmän. Elän negaatioista. Kuuntelisin Kansanradiotakin, jollei se olisi niin rasittava. Siksi olen valinnut ForrestG -blogin seurattavakseni. Ärsyttävät asiat antavat voimaa, varsinkin kun muistaa aina silloin tällöin tunnustaa myös omat heikkoutensa ja virheensä. Niitä tosin tulee äärimmäisen harvoin, mutta ei niin harvoin kuin valmentajalleni.
Tänään tein kolmannen perusvoimatreenin ja ensi kertaa kuulin kuinka rauta jo hiukan huokaili lihasteni voimasta. Tietysti olkinen varteni on melko kalpea ilmestys järeiden salihiirien valtakunnassa, mutta kehitystä se on pienikin kehitys. Kolmatta kertaa tuli myöskin radiosta kuultua, kuinka Enni Hartiainen ei halua kuolla tänä yönä. Samaan syssyyn taisi tulla myös muita reiluja parikymppisiä elämästään ja kokemuksistaan syvältä luotaavia laulaja-lauluntekijöitä kuten Sisu, Zippu, Hanna Kuu, Katri Ailainer ja ehkä joku muukin. Joku, joka laulaa nenä-äänellä, halvalla falsetilla, ässää suhistaen, kuiskien vajavaisia sanoja ja jolle joku television kykykilpailu tai tosi-tv on niiiiin mennyttä. No niin, siinäs näitte. Mies vailla tyytyväisyyttä.
Salilla tapaa aina mielenkiintoisia persoonia. Tänään nimesin kaksi erityistä: Onkstäävapaa -mies ja Neljäminuuttiamattoa -mies. Ensimmäinen kierteli laitteelta toiselle kysellen koko ajan, onko ko. värkki vapaa. Kertaalleen minäkin jouduin kohteeksi, kun olin taljalla rakentamassa muukkosmaisia käsiä. Täysin kysymättä ja yllättäen kaveri tuli ja tempaisi nopeat sarjat. Ei siinä sitten. Toinen nimetyistä tyypeistä marssi päättäväisesti juoksumatolle ja aloitti kiihtyvän neliminuuttisen. Luonnollisesti napit korvilla. Alkuvauhti oli varsin verkkaista, mutta lopulta kaveri iski kuin sata salamaa viimeiset kaksikymmentä sekuntia. Ja poistui paikalta eleetttömästi tekemättä mitään muuta. Yritin vaivihkaa kurkata vauhtia, ilman tulosta. Arvio oli 17 km/h. Tosin jannu veteli uskomattomalla keveydellä, ei kuulunut juuri ääntä askeleista. Samaa ei voisi sanoa meikäläisestä.
Ja kuinka ehdin kaikkea tätä seuraamaan. No, suunnitelmaan oli kirjattu pitkät palautukset.
Viimeisen viikon olen seurannut äärimmäisen tiiviisti yhtä nettisivua. Ei, se ei ole mikään sellainen sivu tai viihdepalvelu tai edes urheilusivusto. Se on tämä!
Viime viikon treenit: 9h 17min, 82km juoksua ja verrattomasti vääriä harjoitteita.
Tänään tein kolmannen perusvoimatreenin ja ensi kertaa kuulin kuinka rauta jo hiukan huokaili lihasteni voimasta. Tietysti olkinen varteni on melko kalpea ilmestys järeiden salihiirien valtakunnassa, mutta kehitystä se on pienikin kehitys. Kolmatta kertaa tuli myöskin radiosta kuultua, kuinka Enni Hartiainen ei halua kuolla tänä yönä. Samaan syssyyn taisi tulla myös muita reiluja parikymppisiä elämästään ja kokemuksistaan syvältä luotaavia laulaja-lauluntekijöitä kuten Sisu, Zippu, Hanna Kuu, Katri Ailainer ja ehkä joku muukin. Joku, joka laulaa nenä-äänellä, halvalla falsetilla, ässää suhistaen, kuiskien vajavaisia sanoja ja jolle joku television kykykilpailu tai tosi-tv on niiiiin mennyttä. No niin, siinäs näitte. Mies vailla tyytyväisyyttä.
Salilla tapaa aina mielenkiintoisia persoonia. Tänään nimesin kaksi erityistä: Onkstäävapaa -mies ja Neljäminuuttiamattoa -mies. Ensimmäinen kierteli laitteelta toiselle kysellen koko ajan, onko ko. värkki vapaa. Kertaalleen minäkin jouduin kohteeksi, kun olin taljalla rakentamassa muukkosmaisia käsiä. Täysin kysymättä ja yllättäen kaveri tuli ja tempaisi nopeat sarjat. Ei siinä sitten. Toinen nimetyistä tyypeistä marssi päättäväisesti juoksumatolle ja aloitti kiihtyvän neliminuuttisen. Luonnollisesti napit korvilla. Alkuvauhti oli varsin verkkaista, mutta lopulta kaveri iski kuin sata salamaa viimeiset kaksikymmentä sekuntia. Ja poistui paikalta eleetttömästi tekemättä mitään muuta. Yritin vaivihkaa kurkata vauhtia, ilman tulosta. Arvio oli 17 km/h. Tosin jannu veteli uskomattomalla keveydellä, ei kuulunut juuri ääntä askeleista. Samaa ei voisi sanoa meikäläisestä.
Ja kuinka ehdin kaikkea tätä seuraamaan. No, suunnitelmaan oli kirjattu pitkät palautukset.
Viimeisen viikon olen seurannut äärimmäisen tiiviisti yhtä nettisivua. Ei, se ei ole mikään sellainen sivu tai viihdepalvelu tai edes urheilusivusto. Se on tämä!
Viime viikon treenit: 9h 17min, 82km juoksua ja verrattomasti vääriä harjoitteita.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Ajaa jalan yli!!
Mahtaajat saivat melkein mitä halusivat, ja hyvä niin. Itse en ole koskaan suonut minkäänlaista myötätuntoa lakkoilijoille. En näille kavereille, jotka yrittävät estää, kun rikkurit koittaa saada pyöriä pyörimään. Tai ainakaan näille kavereille... Ihan oikein, kun jäi mursun jalka auton alle. Toisaalta myötätuntoni jäi saamatta myös paperimiehiltä ja sairaanhoitajilta. Jos opettajat vielä joskus ryhtyvät lakkoilemaan, niin sitten ollaan jo syvällä. Se politiikasta.
Lihaksistoni potee nyt jotain krapulatilaa. Eli joku on ajanut Tsaarin jalan ylitse. Syy on jotensakin epäselvä, mutta tämänpäiväisessä korttelitreenissä tunnetila ja fiilis eivät totisesti kohdanneet toisiaan. Eilisellä iltalenkillä oli asiasta jo jotain viitteitä, samoin aamun sykekäyrässä. Mutta jääräpäinen hämäläinen tekee omat tyhmät ratkaisunsa, ja yrittää suomalaishiihtäjien lailla josko nyt jo kulkisi. Ehkä kaikki juontaa juurensa kurkussa makaavasta palasesta, joka on jurnuttanut sijoillaan koko viikon. Tai sitten ne tiistain tonnit antavat vieläkin rekyyliä. En tiedä. Torstaina vedimme Hannun kanssa hyvän polku-VK:n partiolaisten talvijamboreen juntuja pitkin, joten ihan pelkkää ahdinkoa ei sentään ole ollut. Tokihan keskiviikon kevään ensimmäinen perusvoimarojautus toi totutut vaikutteet eli perjantaina aamulla sängystä nousua vaikeutti muukin kuin väsymys...
Summa summarum: Viikon viidesta treenipäivästä kolmeen on sisältynyt tehoja ja siihen neljänteen sitä voimaa. Viides olikin sitten 50 minuuttia tuskaista hölkkäilyä. Pitäisikö tähän väliin nyt ottaa joku rauhallinen pitkä lenkki? Täh?! Tai sitten olen tulossa kipeäksi...
No, kai se kuoppa tästä syntyy vielä ennen kauden alkua. Lähden salille.
Lihaksistoni potee nyt jotain krapulatilaa. Eli joku on ajanut Tsaarin jalan ylitse. Syy on jotensakin epäselvä, mutta tämänpäiväisessä korttelitreenissä tunnetila ja fiilis eivät totisesti kohdanneet toisiaan. Eilisellä iltalenkillä oli asiasta jo jotain viitteitä, samoin aamun sykekäyrässä. Mutta jääräpäinen hämäläinen tekee omat tyhmät ratkaisunsa, ja yrittää suomalaishiihtäjien lailla josko nyt jo kulkisi. Ehkä kaikki juontaa juurensa kurkussa makaavasta palasesta, joka on jurnuttanut sijoillaan koko viikon. Tai sitten ne tiistain tonnit antavat vieläkin rekyyliä. En tiedä. Torstaina vedimme Hannun kanssa hyvän polku-VK:n partiolaisten talvijamboreen juntuja pitkin, joten ihan pelkkää ahdinkoa ei sentään ole ollut. Tokihan keskiviikon kevään ensimmäinen perusvoimarojautus toi totutut vaikutteet eli perjantaina aamulla sängystä nousua vaikeutti muukin kuin väsymys...
Summa summarum: Viikon viidesta treenipäivästä kolmeen on sisältynyt tehoja ja siihen neljänteen sitä voimaa. Viides olikin sitten 50 minuuttia tuskaista hölkkäilyä. Pitäisikö tähän väliin nyt ottaa joku rauhallinen pitkä lenkki? Täh?! Tai sitten olen tulossa kipeäksi...
No, kai se kuoppa tästä syntyy vielä ennen kauden alkua. Lähden salille.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Beckhamismi
On se vaan hyvä, että englantilainen potkupalloileva hiustuotemainos poistui botox-vaimoineen. Sai taas tyhmät suomalaiset rauhan jatkaa normaalia eläämänsä. Ja onneksi tuli Beksun akilleen kantapääkin remontoitua. Kovin oli kaveri reppanan näköinen pikkubussinsa kyydissä.
Ajattelin tässä kevään mittaan tehdä pientä vertailua vanhan työn hyviin ja huonoihin puoliin, mutta ei vielä tässä tekstissä. Eilen pidetyssä viimeisessä vanhempainillassani ääneni käheytyi Pertti Tapolan lailla ja jostain syystä hengitysputki on muutenkin ollut tukossa alkuviikon. Syytä en osaa sanoa, mutta ehkä istumatyön tekniikkani on samaa tasoa Kaisa Mäkäräisen luisteluhiihdon kanssa ja hartiat vetää jumiin. Sanoisin, että sieltä on otettavissa vielä sekunteja pois.
Treeneistä ei uskalla paljon sanella, koska Nusari linjaa niistä pian taas jotain syvyyksistä luotaavaa analyyshiä.
Mutta lyhykäisyydessään alkuviikko:
MA: lepo, lihashuoltoa
TI: aamulenkki 0.33 PK, illalla hallissa 5x1000m standardi, astmalääke unohtui ja muutenkin oli tyhmä ratkaisu, keskivauhti 3.05, ketutti...
KE: illalla voimatreeni: juoksumaton paukutusta 0.15+perusvoimaa 0.40+juoksu kotiin 0.10PK
Tänään keväiseen säähän polkemaan lumipolkuja rennosti, nenässä tuntuu jo tukkipinojen tuoksut. Juuri nyt muuten TV:n PS-ohjelmassa vilkkuu rastilippuja, täh?!
Ajattelin tässä kevään mittaan tehdä pientä vertailua vanhan työn hyviin ja huonoihin puoliin, mutta ei vielä tässä tekstissä. Eilen pidetyssä viimeisessä vanhempainillassani ääneni käheytyi Pertti Tapolan lailla ja jostain syystä hengitysputki on muutenkin ollut tukossa alkuviikon. Syytä en osaa sanoa, mutta ehkä istumatyön tekniikkani on samaa tasoa Kaisa Mäkäräisen luisteluhiihdon kanssa ja hartiat vetää jumiin. Sanoisin, että sieltä on otettavissa vielä sekunteja pois.
Treeneistä ei uskalla paljon sanella, koska Nusari linjaa niistä pian taas jotain syvyyksistä luotaavaa analyyshiä.
Mutta lyhykäisyydessään alkuviikko:
MA: lepo, lihashuoltoa
TI: aamulenkki 0.33 PK, illalla hallissa 5x1000m standardi, astmalääke unohtui ja muutenkin oli tyhmä ratkaisu, keskivauhti 3.05, ketutti...
KE: illalla voimatreeni: juoksumaton paukutusta 0.15+perusvoimaa 0.40+juoksu kotiin 0.10PK
Tänään keväiseen säähän polkemaan lumipolkuja rennosti, nenässä tuntuu jo tukkipinojen tuoksut. Juuri nyt muuten TV:n PS-ohjelmassa vilkkuu rastilippuja, täh?!
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Lakkoilua, superfoodia ja Laproaighia
Niin se taas kuluu viikko ihan itsestään kohti loppua. Ahtaajat kiukuttelee 40 kiloeuron vuosituloillaan, eivätkä suostu kuskaamaan nostureitaan hamneissa. Samaan aikaan meikäpoika huomaa, että on jo pitkän aikaa vedellyt joka aamu superfoodia ihan tietämättään ja olen lehtiartikkelien mukaan terve ihminen. Henkisesti tasapainossa ja trendikkäästi in. Huhhuh! Kyllä on taas maailma mallillaan, ja jannua ahdistaa nykyinen meno. Mutta ei auta. Eteenpäin vaan, kuten Clio lumessa konsanaan.
Marisin jo aiemmin talvella lumitöistä, ja tällä viikolla oli sitten meidän lumityövuoro. Eipä tullut taivaalta rahtustakaan valkoista hyvää. En valita. Mutta valitan kyllä siitä, että poissa on se reipas talkoohenki, joka oli aikanansa läsnä kotona Eerolantiellä. Eipä vedelty rajoja siihen, että kolasiko vähän naapurinkin puolelta vai auttoiko ihan hyvää hyvyyttään sipaisemalla koko tantereen kuntoon. Toista on nykyään. Jos joku jotain tekee, niin tekee vain sen oman kolon siitä oven edestä. Tai hiekoittaa pienen polun omalle ovelle, mutta ei muuten. Eikä tähän kyllä vaikuta mitään se merkintä, että olisi "talonmiesvuoro". Äkkiseltään laskin, että olemme vaimon kanssa luoneet lumet autokatoksen yhteiseltä alueelta talven aikana kymmenkunta kertaa, joista yksikään ei osunut varsinaiselle omalle viikolle... Ja nythän sitten Clio ei meinaa jaksaa kyntää ruutuunsa, kun osa lumesta on kunnon patjana. Mutta vanha autosuunnistaja taiteilee kulkupelin paikalleen kelissä kuin kelissä, vaikka ilman lukkoa.
Eilen tuli ahkeroitua toistaiseksi viimeinen työpäivä opettajan urallani. Tokihan joka perjantai on aina tavallaan toistaiseksi viimeinen, mutta tällä kertaa ihan lasten oikeastikin. Maanantaista alkaen siirryn uusiin töihin, vaikka osittain konteksti säilyykin samana. Niistä sitten myöhemmin...
Treenailusta sen verran, että Pirkan jälkeen tuli pureskeltua kynsiä, jotta ei olisi tullut polkaistua lenkille liian aikaisin. Ortostaasia yritin mittailla kolmena aamuna, mutta kaksi yritystä kariutui lopulta siihen, ettei lähetin oikein suostunut yhteistyöhön. Kiitos Suunto. Palautuminen sujui kuitenkin toivotusti ja keskiviikkoillasta alkaen aloin hiljalleen rappaamaan lenkkiä selkään. Teemana oli vauhdin kaivaminen esiin päivittäin kohti tämänpäivän testijuoksua.
Eilen perjantaina olin toisena jäniksenä hurjassa vedonlyöntijuoksussa, jossa palkintona oli pulloa Laproaighia aikarajan alittavalle. Veto oli suljettu, samoin Pirkkahalli muilta juoksijoilta. Titaanien taisto juostiin ajanottajien ja lehdistön läsnäollessa. Hallissa soi Bon Jovi ja radat olivat aidattuina sekä muutenkin siistittyinä vimosen päälle kuntoon. Hannu toimi virallisena jäniksenä tässä 1500 metrin karkelossa, ja itse olin avittamassa vetokaksikkoa tonnista maaliin. Lopulta kävi niin, että jäniksen hypättyä sivuun olivat varsinaiset kisailijat jo liian kaukana tavoiteltua aikarajaa ajatellen. Itse kiristin rennosti maaliin ja ajaksi tuli virallisella käsiajanotolla 4.26,8. Pojilla jäi pullo vielä odottamaan seuraavaa kertaa...
Aukaisu teki ihan hyvää tälle päivälle, kun juoksin kevään viimeisen Pyynikin testijuoksun. Keli oli hankala kenkien suhteen, koska paikoin oli aivan kuivaa asfalttia ja toisaalla taas liukasta lumipintaa.Valitsin lopulta Sarva Xeron, mutta ihan kaikkein rullaavinta ei meno ollut nastalenkkareilla asfalttipinnoitteella...
Ensimmäinen kierros sujui Angstin ja V7:n kanssa aikaan 28.12, josta lähdin itsekseni kiristämään ja toisen kierroksen sain kesäteatterilta asti lappaa yksikseni aikaan 27.54, josta elon laskuopilla muodostuu loppuajaksi 56.06. Olin ihan tyytyväinen tulokseen ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin vammoja väistellen.
Toki tämä kotiharjoittelu näillä lumilla voi aiheuttaa pientä vapinaa, kun jossain vaiheessa oikeasti päästään suunnistelemaan. Kovasti kaverit ovat olleet jo leireillä siellä sun täällä sulaa maata syleilemässä ja karttoihin tarttumassa. Itse olen lähinnä tutkiskellut Jukolan historiikin karttaosiota tuntuman ylläpitämiseksi. Joku viikko sitten Punakoneen "karttatreenissäkin" olin ylivoimaisesti huonoin muistamaan rastipisteitä, joten vahvoilla ollaan. Toisaalta kyllä se vanha koira aina sitten totisen paikan tullen äityy haukkumaan. Rok!
Marisin jo aiemmin talvella lumitöistä, ja tällä viikolla oli sitten meidän lumityövuoro. Eipä tullut taivaalta rahtustakaan valkoista hyvää. En valita. Mutta valitan kyllä siitä, että poissa on se reipas talkoohenki, joka oli aikanansa läsnä kotona Eerolantiellä. Eipä vedelty rajoja siihen, että kolasiko vähän naapurinkin puolelta vai auttoiko ihan hyvää hyvyyttään sipaisemalla koko tantereen kuntoon. Toista on nykyään. Jos joku jotain tekee, niin tekee vain sen oman kolon siitä oven edestä. Tai hiekoittaa pienen polun omalle ovelle, mutta ei muuten. Eikä tähän kyllä vaikuta mitään se merkintä, että olisi "talonmiesvuoro". Äkkiseltään laskin, että olemme vaimon kanssa luoneet lumet autokatoksen yhteiseltä alueelta talven aikana kymmenkunta kertaa, joista yksikään ei osunut varsinaiselle omalle viikolle... Ja nythän sitten Clio ei meinaa jaksaa kyntää ruutuunsa, kun osa lumesta on kunnon patjana. Mutta vanha autosuunnistaja taiteilee kulkupelin paikalleen kelissä kuin kelissä, vaikka ilman lukkoa.
Eilen tuli ahkeroitua toistaiseksi viimeinen työpäivä opettajan urallani. Tokihan joka perjantai on aina tavallaan toistaiseksi viimeinen, mutta tällä kertaa ihan lasten oikeastikin. Maanantaista alkaen siirryn uusiin töihin, vaikka osittain konteksti säilyykin samana. Niistä sitten myöhemmin...
Treenailusta sen verran, että Pirkan jälkeen tuli pureskeltua kynsiä, jotta ei olisi tullut polkaistua lenkille liian aikaisin. Ortostaasia yritin mittailla kolmena aamuna, mutta kaksi yritystä kariutui lopulta siihen, ettei lähetin oikein suostunut yhteistyöhön. Kiitos Suunto. Palautuminen sujui kuitenkin toivotusti ja keskiviikkoillasta alkaen aloin hiljalleen rappaamaan lenkkiä selkään. Teemana oli vauhdin kaivaminen esiin päivittäin kohti tämänpäivän testijuoksua.
Aukaisu teki ihan hyvää tälle päivälle, kun juoksin kevään viimeisen Pyynikin testijuoksun. Keli oli hankala kenkien suhteen, koska paikoin oli aivan kuivaa asfalttia ja toisaalla taas liukasta lumipintaa.Valitsin lopulta Sarva Xeron, mutta ihan kaikkein rullaavinta ei meno ollut nastalenkkareilla asfalttipinnoitteella...
Ensimmäinen kierros sujui Angstin ja V7:n kanssa aikaan 28.12, josta lähdin itsekseni kiristämään ja toisen kierroksen sain kesäteatterilta asti lappaa yksikseni aikaan 27.54, josta elon laskuopilla muodostuu loppuajaksi 56.06. Olin ihan tyytyväinen tulokseen ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin vammoja väistellen.
Toki tämä kotiharjoittelu näillä lumilla voi aiheuttaa pientä vapinaa, kun jossain vaiheessa oikeasti päästään suunnistelemaan. Kovasti kaverit ovat olleet jo leireillä siellä sun täällä sulaa maata syleilemässä ja karttoihin tarttumassa. Itse olen lähinnä tutkiskellut Jukolan historiikin karttaosiota tuntuman ylläpitämiseksi. Joku viikko sitten Punakoneen "karttatreenissäkin" olin ylivoimaisesti huonoin muistamaan rastipisteitä, joten vahvoilla ollaan. Toisaalta kyllä se vanha koira aina sitten totisen paikan tullen äityy haukkumaan. Rok!
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Viisi tuntia maaliintulosta
Tunne on aika virkeä. Ojentajissa tuntuu tasatuuppaus, samoin kyynärpäissä. Muuten kuppi kahvia ja makaroniloodat palauttivat miehen valmiiksi illan treeniin. Tässä kuitenkin pieni tiivistys päivän urakasta.
Tilastoja ja numeroita:
5.04,16, sija 9. (M 90 P)
keskivauhti 3.23 min/km
nousua 1009m (Suunnon mukaan)
keskisyke 140
maksimisyke 165 (87 km:n kohdalla)
PK-alueella 4.16,41 VK-alueella 0.47,35
Tallipäällikkö saneli tiukat raamit starttiluvan saamiseksi, ja niitä lähdin noudattamaan kiltisti. Eli alkumatka nautiskellen ja rauhallisesti. Jos on voimia vielä jäljellä, niin viimeisen kympin saa hiihtää kilpaa. Herätys oli kello 4.02 ja lähtöpaikalle saavuimme puoli tuntia ennen lähtöä. Järjetön vessahätä ja vielä järjettömämmät jonot meinasivat aiheuttaa hämminkiä, mutta kaikki oli hyvin.
Juoksuverryttelyssä tuntui vähän kylmältä ja vuoden 2000 hiihtolakki ja hiihtopuvun suunnistuksissa repaloitunut yläosa vaikutti vähän kepoiselta varustukselta. Matkaan päästiin lievällä varaslähdöllä, kun kokeneet karjut tempaisivat matkaan heti vaatteen noustua. Sykemittari näytti samantien low batterya ja olin sekaisin kuin marjamettässä, kun tarkoitus oli vähän sykkeitäkin seurailla. Mutta siitä se suttaantui ja patterit kesti.
2 km: Jos jonkinmoista tamppaajaa paiskoi kauhealla vauhdilla ja itse koitin vain lykkiä rennosti. Samassa letkassa kulki naisten kärki. Lopulta naisten voittaja hävisi minulle 50 minuuttia...
10 km (Kuninkaanlähde): Noin 34 min. Hidas letka tuli valituksi ja aika vikkelään lähdin työstämään seuraavaa lössiä kiinni kohti Jämiä.
18 km (Jämi): Juotot selkään ja uuteen letkaan. Suksen ensiluisto alkoi kadota ja onnistuin muutenkin sähläämään kaikkien releiden kanssa. Sijoitus koko porukassa oli jotain 40:n pinnassa.
33 km (Vatula): Rennon letkeää menoa aikalailla yssikseen. Tasatyöntö alkoi lievästi tympimään ja alaselkä meinasi puutua. Sykkeet lötkötti 125-135:n välillä.
45 km (Lentokenttä): Puolimatka taittui noin 2,5 tuntiin. Tunne oli hyvä ja tyhjää oli ladulla edessä ja takana. Sijoitus oli noussut muutaman pykälän. Ongelmaksi alkoi muodostumaan kasvava k***hätä...
50 km: Housut kinttuun ja minuutin breikki.
52 km: Kyröskosken kävelyosuus alkoi ajassa 2.51. Nostin pari pykälää ja aloin jo etukäteen nauttimaan alkavasta nousupätkästä, jossa saisi hiihtää vuorohiihtoa.
59 km (Lintuharju): Seinään ajaneita kavereita alkoi tulla vastaan ja sija nousi 30:n nurkille. Pito oli loistava ja into lyömiseen alkoi kasvaa. Vaikkakin tasatyöntö tympi edelleen.
69 km: Rokkakosken nousu oli yhtä nautintoa, muistikuvat nopeimmasta luisteluhiihdostani vuodelta 2003 olivat täysin toisenlaiset. Selkää sai napsia jatkuvasti.
74 km: Pentinmaalta aloitin kiihtyvän pätkän, tosin Puuvuoren killerinousu oli poistettu sitten viime kerran ja tasamaata hiihdeltiin aiempaa enemmän.
80 km - Maali: Tein sovitusti ja aloitin "iskun". Populaa tuli vastaan kiihtyvästi ja ihan viimeiselle kilometrille asti sai ohitella ihan kivasti. Voimia oli hyvin jäljellä, mutta profiili oli aika tasainen ja tasurini ei ollut ehkä ihan Pirkka-tasoa. Maalissa oli varaa hymyillä, koska totista kilvanhiihtoa ei tullut suoritettua. Olisi toisaalta ollut kiva kokeilla, mutta se olisi voinut olla isohko riski enkä todennäköisesti nyt suunnittelisi iltatreeniä. Ja ehkäpä totinen kisailu olisi vaatinut edes yhden VK-treenin perinteisellä talven aikana. Ja voimatreeniä. Ja vielä jotain muuta.
Mutta näin tällä kertaa. Kiitokset huoltajalle, joka jaksoi seurailla koko aurinkoisen päivän ja huolehtia atleetista. Aamulla paino oli 75kg ja reissun jälkeen 71kg. Nyt palaudun pari päivää ja sitten katsellaan vähän juoksukuvioita, ehkä myös muitakin uusia kuvioita...
Tilastoja ja numeroita:
5.04,16, sija 9. (M 90 P)
keskivauhti 3.23 min/km
nousua 1009m (Suunnon mukaan)
keskisyke 140
maksimisyke 165 (87 km:n kohdalla)
PK-alueella 4.16,41 VK-alueella 0.47,35
Tallipäällikkö saneli tiukat raamit starttiluvan saamiseksi, ja niitä lähdin noudattamaan kiltisti. Eli alkumatka nautiskellen ja rauhallisesti. Jos on voimia vielä jäljellä, niin viimeisen kympin saa hiihtää kilpaa. Herätys oli kello 4.02 ja lähtöpaikalle saavuimme puoli tuntia ennen lähtöä. Järjetön vessahätä ja vielä järjettömämmät jonot meinasivat aiheuttaa hämminkiä, mutta kaikki oli hyvin.
2 km: Jos jonkinmoista tamppaajaa paiskoi kauhealla vauhdilla ja itse koitin vain lykkiä rennosti. Samassa letkassa kulki naisten kärki. Lopulta naisten voittaja hävisi minulle 50 minuuttia...
10 km (Kuninkaanlähde): Noin 34 min. Hidas letka tuli valituksi ja aika vikkelään lähdin työstämään seuraavaa lössiä kiinni kohti Jämiä.
18 km (Jämi): Juotot selkään ja uuteen letkaan. Suksen ensiluisto alkoi kadota ja onnistuin muutenkin sähläämään kaikkien releiden kanssa. Sijoitus koko porukassa oli jotain 40:n pinnassa.
33 km (Vatula): Rennon letkeää menoa aikalailla yssikseen. Tasatyöntö alkoi lievästi tympimään ja alaselkä meinasi puutua. Sykkeet lötkötti 125-135:n välillä.
45 km (Lentokenttä): Puolimatka taittui noin 2,5 tuntiin. Tunne oli hyvä ja tyhjää oli ladulla edessä ja takana. Sijoitus oli noussut muutaman pykälän. Ongelmaksi alkoi muodostumaan kasvava k***hätä...
50 km: Housut kinttuun ja minuutin breikki.
52 km: Kyröskosken kävelyosuus alkoi ajassa 2.51. Nostin pari pykälää ja aloin jo etukäteen nauttimaan alkavasta nousupätkästä, jossa saisi hiihtää vuorohiihtoa.
59 km (Lintuharju): Seinään ajaneita kavereita alkoi tulla vastaan ja sija nousi 30:n nurkille. Pito oli loistava ja into lyömiseen alkoi kasvaa. Vaikkakin tasatyöntö tympi edelleen.
69 km: Rokkakosken nousu oli yhtä nautintoa, muistikuvat nopeimmasta luisteluhiihdostani vuodelta 2003 olivat täysin toisenlaiset. Selkää sai napsia jatkuvasti.
74 km: Pentinmaalta aloitin kiihtyvän pätkän, tosin Puuvuoren killerinousu oli poistettu sitten viime kerran ja tasamaata hiihdeltiin aiempaa enemmän.
80 km - Maali: Tein sovitusti ja aloitin "iskun". Populaa tuli vastaan kiihtyvästi ja ihan viimeiselle kilometrille asti sai ohitella ihan kivasti. Voimia oli hyvin jäljellä, mutta profiili oli aika tasainen ja tasurini ei ollut ehkä ihan Pirkka-tasoa. Maalissa oli varaa hymyillä, koska totista kilvanhiihtoa ei tullut suoritettua. Olisi toisaalta ollut kiva kokeilla, mutta se olisi voinut olla isohko riski enkä todennäköisesti nyt suunnittelisi iltatreeniä. Ja ehkäpä totinen kisailu olisi vaatinut edes yhden VK-treenin perinteisellä talven aikana. Ja voimatreeniä. Ja vielä jotain muuta.
Mutta näin tällä kertaa. Kiitokset huoltajalle, joka jaksoi seurailla koko aurinkoisen päivän ja huolehtia atleetista. Aamulla paino oli 75kg ja reissun jälkeen 71kg. Nyt palaudun pari päivää ja sitten katsellaan vähän juoksukuvioita, ehkä myös muitakin uusia kuvioita...
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Kaksi yötä vielä
Pirkan hiihto lähenee kiivaasti, tahtoi tai ei. Hassu tunne valtaa sielua, kun en ole varsinaisesti lähdössä kisailemaan, vaan lähinnä nautiskelemaan. Nyt kun kelikin on luvattu kohdilleen. Mutta aina sitä kuitenkin vähän kutkuttaa ja tälläkin hetkellä arpoilen, että kuinka pitkään sitä voisi nyt lenkkeillä, kun aurinko paistelee ja aikaa olisi lomalla tuherrella reeniä päiväkirjan lehdille. Kun väsyneenä ei kai kannattaisi lähteä 90 km hiihtämään...
Toisaalta menossa on talven viimoinen varsinainen määräviikko, joten antaa mennä (ylil R.Pilvinen UrhK 1999).
Tämä viikko on ollut rähinää täynnä ja TIKETO-akseli näyttää tältä:
TI
ap. Sääressä tuntuu lievästi ja postilaatikolle mennessä polvi ei meinaa kantaa. Kyllä se siitä. Pirkkahallissa työstän 7x1200m/300m kiihtyvillä vauhdeilla aina kierroksen välein nostaen. Viimeinen menee jo kynnykselle vauhdeilla 3.20, 3.15, 3.10 ja 3.00. Muuten tuntui hyvältä, mutta sääri ja pohje eivät tykänneet. Polvi taipui jo 10 minuutin verryttelyssä.
ilta. Palauttelen hiihtoladulla pertsaa 0.55 PK (13km)
KE
ap. Viimeinen kunnon hiihto ennen Pirkkaa. Voitelen jopa sukset, mutta lunta tulee taas taivaalta ja nihkeät kelit ovat läsnä. Sääressä tuntuu painetta aika huolella ja vaatii pertsaa lähes 40 min ennen kuin nortuu. Polvi ei vaivaa juurikaan. Yhteensä 2.32 PK (36km). Piti vähän juosta päälle, mutta järki piilotti lenkkarit.
ilta. Teatterissa katselemassa Beatles-musikaalia häälahjan voimin. Hyvät ruuat ja Laproaigh selkään teki eetvarttia. Urheilullisesti siis lepoa.
TO
ap. Ohjelmassa piti olla 5x1000m standardi, mutta säären tunnetila oli vahvasti eri mieltä ja annoin suosilla periksi. Tavoite ei kuitenkaan ole saada rasmuria juuri kauden kynnyksellä. Tein siis vain hölkkäilyä P-hallin vihreällä veralla ja juoksukuntopiiriä kotvasen päälle.
ip. Hiihtoretki perheen parissa laavulle. Ensin sain auton kiinni, kun koitin pysäköidä riittävän reunaan. Auramies oli sipaissut myös tielinjan ulkopuolilta, joten pösö meni tyhjän päälle. Kotvanen lumitöitä ja sitten matkaan. Perillä kaikki puut olivat joko lumessa tai muuten vaan kosteita, ja meidän aikataulullamme sytyttämisen hartaus ei onnistunut. Savuisen nokisena turhauduin ja makkurit jäivät paistamatta. Ensi kerralla on syytä ottaa apupuita mukaan, paitsi jos on aikaa ja tupakkia rakennella ne kuuluisat kynsitulet... Varpaat viileni ja ketutti.
ilta. Kokeilin valaistulla tunnin spekulatiivista Pirkan matkavauhtia eli 3.40 min/km. Reippahasti meni 0.58 PK (16km).
Ja nyt lähden vaimon kanssa katsastelemaan toistaiseksi viimeisen hiihtolomani kunniaksi Pirkan latua auringon paisteessa. Jepjep!
Toisaalta menossa on talven viimoinen varsinainen määräviikko, joten antaa mennä (ylil R.Pilvinen UrhK 1999).
Tämä viikko on ollut rähinää täynnä ja TIKETO-akseli näyttää tältä:
TI
ap. Sääressä tuntuu lievästi ja postilaatikolle mennessä polvi ei meinaa kantaa. Kyllä se siitä. Pirkkahallissa työstän 7x1200m/300m kiihtyvillä vauhdeilla aina kierroksen välein nostaen. Viimeinen menee jo kynnykselle vauhdeilla 3.20, 3.15, 3.10 ja 3.00. Muuten tuntui hyvältä, mutta sääri ja pohje eivät tykänneet. Polvi taipui jo 10 minuutin verryttelyssä.
ilta. Palauttelen hiihtoladulla pertsaa 0.55 PK (13km)
KE
ap. Viimeinen kunnon hiihto ennen Pirkkaa. Voitelen jopa sukset, mutta lunta tulee taas taivaalta ja nihkeät kelit ovat läsnä. Sääressä tuntuu painetta aika huolella ja vaatii pertsaa lähes 40 min ennen kuin nortuu. Polvi ei vaivaa juurikaan. Yhteensä 2.32 PK (36km). Piti vähän juosta päälle, mutta järki piilotti lenkkarit.
ilta. Teatterissa katselemassa Beatles-musikaalia häälahjan voimin. Hyvät ruuat ja Laproaigh selkään teki eetvarttia. Urheilullisesti siis lepoa.
TO
ap. Ohjelmassa piti olla 5x1000m standardi, mutta säären tunnetila oli vahvasti eri mieltä ja annoin suosilla periksi. Tavoite ei kuitenkaan ole saada rasmuria juuri kauden kynnyksellä. Tein siis vain hölkkäilyä P-hallin vihreällä veralla ja juoksukuntopiiriä kotvasen päälle.
ip. Hiihtoretki perheen parissa laavulle. Ensin sain auton kiinni, kun koitin pysäköidä riittävän reunaan. Auramies oli sipaissut myös tielinjan ulkopuolilta, joten pösö meni tyhjän päälle. Kotvanen lumitöitä ja sitten matkaan. Perillä kaikki puut olivat joko lumessa tai muuten vaan kosteita, ja meidän aikataulullamme sytyttämisen hartaus ei onnistunut. Savuisen nokisena turhauduin ja makkurit jäivät paistamatta. Ensi kerralla on syytä ottaa apupuita mukaan, paitsi jos on aikaa ja tupakkia rakennella ne kuuluisat kynsitulet... Varpaat viileni ja ketutti.
ilta. Kokeilin valaistulla tunnin spekulatiivista Pirkan matkavauhtia eli 3.40 min/km. Reippahasti meni 0.58 PK (16km).
Ja nyt lähden vaimon kanssa katsastelemaan toistaiseksi viimeisen hiihtolomani kunniaksi Pirkan latua auringon paisteessa. Jepjep!
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Nostalgiamaisemissa
Viime perjantaina kyselin oppilailta, mitä kukin tekee lomallaan. Yli puolet oli lähdössä Lappiin laskettelemaan ja muutama vissiin vielä ulkomaillekin. Ja jokuhan oli jo viikon ollut omalla lomallaan. Meidän perhe suuntasi napakalle pistokeikalle Sulkavalle anopin luokse. Perjantaina käskytin Pösöötä lumisateessa 350 km yhdellä stopilla ja kankut huusivat sitä kuuluisaa virttä. Kuin pisteeksi i:n päälle Suomen leijonat olivat ovesta sisään astuessani 6-0 tappiolla. Minun oli vaikeata pidätellä tyytyväisyyttäni...
No mutta treeneihin. Anoppi asuu Jukolan 2003 kartalla ja sekös on mannaa se. Pihasta pääsin hiihtelemään mittavaa latuverkkoa, joka oli tosin hiukan vaisusti ajettu lauantaiaamuna. Jukolan kisakeskuksen läpi tuli hiihdeltyä useaankin otteeseen ja tuttuja paikkoja vilisi siellä täällä, jopa Hakan telttaleirin paikkakin. Lumikeli vei hiukan vauhtia suksista, mutta tulihan avattua sulkavalaisille latuja. Samalla muistelin Tetriharjun päällä SM-pitkän messevää sippaustani muistaakseni vuodelta 2006. Matkamme kesti melko tarkkaan 48 tuntia, josta ajasta olin suksilla noin neljä tuntia, juoksemassa noin tunnin ja pulkkamäessä vajaan pari tuntia. Autoa ajoin yhteensä 690 km eli noin yhdeksän tuntia. Loppuaika menikin sitten syödessä ja nukkuessa. Kesällä on tarkoitus päästä juoksentelemaan Rappukallioille ihan kartan kanssa, sen verran hienoja maisemat ovat.
Viikonlopun urheilut:
PE: Lepo, ajo Sulkavalle.
LA: ap. Hiihto 2.50 PK (37km) pertsalla, umpilatuja.
ilta. Juoksu Sulkava-cityn nurkilla 0.42 PK (8km).
SU: ap. Hiihto 1.06 PK (13km) pertsalla, tarraavaa suojalunta ja umpilatuja eli ei ihan timmiä.
Ajo kotiin... ilta. J 0.36 PK (7km) + jumppaa 0.30
Maanantaina aloitin varsinaisen loman ja keli oli sitä ihteään. Päätin käydä katsastamassa kehon vireystilan ja sipaisin modifioidun järvenkierron vaakaisessa räntäsateessa. Keho oli hereillä ja 28km taittui leppoisalla sykkeellä aikaan 2.08. Illalla kävin vielä Hannun vanavedessä toteamassa suksien luiston katoamista 0.50 ja jumppasin päälle. Ja kun kello oli 22, kävi kuten lauantaina naisten kolmenkympin kisan aikana eli silmät alkoivat Jauhojärven sanoin luppasemaan ja kalenteriin oli aika laittaa ruksi päivän 1.3.2010 kohdalle.
Tästä jatketaan.
No mutta treeneihin. Anoppi asuu Jukolan 2003 kartalla ja sekös on mannaa se. Pihasta pääsin hiihtelemään mittavaa latuverkkoa, joka oli tosin hiukan vaisusti ajettu lauantaiaamuna. Jukolan kisakeskuksen läpi tuli hiihdeltyä useaankin otteeseen ja tuttuja paikkoja vilisi siellä täällä, jopa Hakan telttaleirin paikkakin. Lumikeli vei hiukan vauhtia suksista, mutta tulihan avattua sulkavalaisille latuja. Samalla muistelin Tetriharjun päällä SM-pitkän messevää sippaustani muistaakseni vuodelta 2006. Matkamme kesti melko tarkkaan 48 tuntia, josta ajasta olin suksilla noin neljä tuntia, juoksemassa noin tunnin ja pulkkamäessä vajaan pari tuntia. Autoa ajoin yhteensä 690 km eli noin yhdeksän tuntia. Loppuaika menikin sitten syödessä ja nukkuessa. Kesällä on tarkoitus päästä juoksentelemaan Rappukallioille ihan kartan kanssa, sen verran hienoja maisemat ovat.
Viikonlopun urheilut:
PE: Lepo, ajo Sulkavalle.
LA: ap. Hiihto 2.50 PK (37km) pertsalla, umpilatuja.
ilta. Juoksu Sulkava-cityn nurkilla 0.42 PK (8km).
SU: ap. Hiihto 1.06 PK (13km) pertsalla, tarraavaa suojalunta ja umpilatuja eli ei ihan timmiä.
Ajo kotiin... ilta. J 0.36 PK (7km) + jumppaa 0.30
Maanantaina aloitin varsinaisen loman ja keli oli sitä ihteään. Päätin käydä katsastamassa kehon vireystilan ja sipaisin modifioidun järvenkierron vaakaisessa räntäsateessa. Keho oli hereillä ja 28km taittui leppoisalla sykkeellä aikaan 2.08. Illalla kävin vielä Hannun vanavedessä toteamassa suksien luiston katoamista 0.50 ja jumppasin päälle. Ja kun kello oli 22, kävi kuten lauantaina naisten kolmenkympin kisan aikana eli silmät alkoivat Jauhojärven sanoin luppasemaan ja kalenteriin oli aika laittaa ruksi päivän 1.3.2010 kohdalle.
Tästä jatketaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)