Viikko 20 (5 viikkoa Jukolaan)

Katselin SM-erikoispitkän karttaa ja huokailin. Tosin myös helpotuksesta, sillä maaston ominaispiirteet vaikuttivat juuri sellaisilta, että olisi pudotellut palikoita sinne tänne keräillen virheminuutteja. Kirjoituspöydän ääreltä nostan kuvitteellista hattuani ratamestarille, joka oli loihtinut mehuisat reitit karhujen keskelle. Hajontajärjestelmässä oli taas pitkästä aikaa jotain aitoa hajautusta tarpeettomien perhosten sijaan, joilla ei omasta mielestäni ole mitään tekemistä yhteislähdön hajautusten kanssa. Kunnon nortongille se sopii harventamaan perskärpäsiä vaunupaikoilta, jolloin mitaliin vaaditaan edes teoriassa omaa suoitusta.

Toki surulla katseli hajautuskuvioita hyödyntämässä olleiden miesten lukumäärää. Kyllä trendi on aika vahva kohti lyhyitä ja mukavia kisoja. Itse on tietysti huono huudella, koska en ollut viivalla, mutta todennäköisesti en olisi päässyt kunnialla reittiä läpi, ainakaan ilman pirullisia kipuja, joten se siitä. Sinänsä on veikeää muistella, kuinka vuonna 2001 ratamestaroimassani SM-pitkässä (ei siis mikään erityisenpitkä) oli mukana reilusti toistasataa miestä viivalla. Ja voisin lonkalta heittää, että maasto ei ollut lähellekään viime lauantain veroista. Toki vuoden 2001 maaston itäosa on todella hienoa metsää, ja sinne pääsevät parin päivän päästä Rautia-rastien kilpailijat nautiskelemaan. Itse pyrin suorittamaan koejuoksun huomenna torstaina, mikäli olen suunnilleen jaloillani. SM-ep:n osalta hienoja asioita oli junnujen arvostus SM-titteleitä kohtaan, sillä ainakin osallistujamäärät olivat positiivisen isoja oikeastaan jokaisessa nuorten sarjassa, erityisesti verrattuna yleisiin sarjoihin.

Mr. Muukkonen antoi taas toivoa työmatka- ja hyötyliikkujille lyödessään luut kurkkuun "ammattilaisille", kiitos siitä.

Sitten omiin tuherruksiin. Viikolla 20 oli jo yritystä vähän parantaa harjoittelua, mistä olikin sitten seurauksena palanneet hermokivut. Ajattelin kuitenkin nyt sitkistellä Jukolaan kipujen kanssa taiteillen, koska kuitenkin jotain järkevää kykenee tekemään pienissä annoksissa.

Viikko 20:

MA 16.5.

ilta. S 5 PK2+12VK1+34VK2+2MK + J 13 PK1 verryt. - Ensimmäinen kova suunnistus iltarasteilla, tosin ihan eri maasto kuin luulin ja risukko oli huonoa jalalle. Yksi jättimäinen virhe ja yöllä hermosärkyä jalassa. 

TI 17.5.

ilta. P 40PK1 + KV 20 keskivartalo, palauttavaa...

KE 18.5.

ilta. S 15 PK1+35PK2+12VK1+8VK2, AV-treeni Ponsassa, - Väsyneet jalat ja kipuilua reidessä, suunnistus välillä täysin jaloissa, jälkimmäinen puolikas radasta rauhallisesti, kroppa ei ottanut vastaan mitään tehokkaampaa.

TO 19.5.

ilta. Jalan huoltoa ja vähän jumppaa keskivartalolle, KV 15.

PE 20.5.

ilta. P 88 PK1, kaasulinja-Kulju.

LA 21.5.

aamu. J 13PK1 + S 22 PK1 + 86 PK2, Kaanaassa Teron kanssa koejuoksua rauhassa. - Tunne hitaassa vauhdissa ihan kohtuullinen, toki risukoissa olin ihan puujalkana köntyksenä... 

ilta. KV 20, keskivartalon lihaksia, jalan huoltamista ja venyttelyä. 

SU 22.5.

aamu. P 170 PK1, Raholan kymppiä seuraillen rauhallista pyörittelyä jalkoja palautellen. 

ilta. J 11PK1+21PK2+6VK1+3VK2, maastoradalla 8x1'/1' kiihtyen. -Maastoaskeleen hakua, tunne parempi kuin viikolla ja menokin ihan jees. 

YHT. 10h 51min, juoksua+suunnistusta 40 km ja pyöräilyä 96 km. Loppupunnituksessa negatiivinen yllätys: 76,9 kg.

Olin joskus luullut olleeni taitosuunnistaja...

Jos ei ole paluu treenaamiseen sujunut fyysisesti ihan kuin Strömsössä, niin eipä taidollisestikaan olla ihan viivalla...

Iltarastit 16.5.2011, Mustalammi

AV-harjoitus 18.5.2011, Ponsa

Näin se homma etenee. 

Lopuksi tarina Prisman kassalta. Olin töiden jälkeen täydentämässä unohtuneita ostoksia ja otin samalla saunajuomat viikonlopulle. Tulin kassalle kera ostosteni ja nuori Kimi (nimi muutettu) ryhtyi vetämään viivakoodeja koneeseen. Saunajuomien ollessa vuorossa kaveri katsahti minuun ja totesi kysyvästi: "Huomasithan että nää on sitten ykköstä...?" Nyökkäsin hymyillen ja kiitin laadunvarmistuksesta. Sitä se kiekkomestaruus teettää. Ei saisi koriin eksyä pilsneriä, kepulia pitäisi olla. Ei saa pilsulla leijonamieltä. Voi morjes, sanois Lammikko. Huomenna nautin yhden pilsuni hymyssä suin, vaikka hehkutettu SM-erikoispitkä jää taas kerran väliin. Viime vuonna unohdin ilmoittautua, tänä vuonna ei olisi kunto ja terveys riittänyt. Eikä näköjään taitokaan... Tsemppiä taistoon kaikille aidoille metsämiehille rajan pintaan.

Viikko 19 (6 viikkoa Jukolaan)

Toivottavasti minun ei tarvitse enää kuunnella eikä katsella leijonia, eikä myöskään puhua kukkapenkeistä. Voin tunnustaa kuuluneeni ilmeiseen suomalaisvähemmistöön, joka kiekkopelin sijaan seurasi TV1:n Maestro -ohjelmaa. Suhteeni kiekkopeliin on melko laimea, ja vieläkin laimeampi se on juhlimispolitiikkaan tai kansalaisten kiihkoon. Lajin tunnettavuudesta tai mistään muustakaan urheilullisesta perustelusta tai raharikkaista kiekkopelleistä on turhaa kommentoida, mutta yksi asia jäi riepomaan. Humalainen urheilija nuuska huulessa ei kuulu suoraan TV-lähetykseen pikkukakkosen aikaan halailemaan presidenttiä. Korkeintaan se kuuluu ruotsalaisen sataman terminaaliin lokakuun lopussa, ilman presidenttiä ja suoraa lähetystä. Jos nyt sinnekään.

Ja sprinttisuunnistuksen osalta voisi vetäistä yhteen viimeisen viikon kirjoitukset toteamalla: "Näin se on." Paljon on saatu kukkapenkeistä asiaa, kuten liittotason blogissakin todettiin. Oma kantani sprinttisuunnistukseen on jotensakin itsestään selvä, eikä sitä kannata enää hokea. Onneksi leikatut kukkapuskat ja puoliavoimet portit ovat vieneet huomion kisakuulutuksesta, josta olin yhtenä vastaamassa. Kyllä suunnistuksenkin kohdalla voi jo nykyään todeta, että kyllä se tekniikka on vaan ihmeellistä. Kehtaakohan sitä kohta enää järjestää kisoja, jossa ei ole onlinea, webbi-tv:tä, screeniä ja päälle vielä gepsiä. Maaseutu autioituu, miten käy pienten kansallisten?

Mutta sitten asiaan. Viikko 19 oli jo oikeampaa tekemistä, jota sitten leimasikin kipuilut jalassa. Jonkinlainen hermokipu jäytää edelleen, koska vähänkin reippaampien jälkeen alkaa iltaisin levolle laskiessa aika kenkut juilinnat koivessa. Ei ole hyvä se, mutta nautitaan nyt edes tästäkin vähästä.

MA 9.5.
ilta. S 62 PK1 Puikkari, - Hitaalla vauhdilla suunnistusajatusta hakien, yhteensä 30 rastiväliä, pääosin ihan hyvää tekemistä, mutta jalat loppui tuntiin.

TI 10.5.
ilta. P 40 PK1 + J 34 PK1, -Pyöräosuus hyötyliikuntana ja päälle pieni juoksu, oli puutunutta menoa.

KE 11.5.
ilta. J+K 45 PK1 kärryjen kanssa + P 58 PK1+7 PK2. - Alkulenkki kärryjen kanssa kevyesti, loppuosa pyöritystä metsäpoluilla Vimppojen pyöräilyjaoston yhteislenkillä.

TO 12.5.
ilta. J 29PK1+6PK2+4VK1+4VK2+2MK, 4x4'/2' maastovedot Hannunharjulla. - Yllättävän hyvä meno ja viimeinen veto oli jo lähellä "vanhaa mallia", sadekelissä nautiskelua.

PE 13.5.
aamu.  J 29PK1 + KV 23 kotijumppaa, - Hyötyliikuntana aamulenkki ja jumppaa päälle, jalassa tuntui eilisen jäljet... 

LA 14.5.
aamu. J 8 PK1 ver. + S 15VK1+5VK2 Särkänniemen rata koejuosten (20:20), - Vähän kylmiltään juostu, mutta ihan kiva tunne. Muutamassa paikassa vähän katselin karttaa ja paikkoja, lopussa hölläsin. Loppupäivä kuuluttamossa...  
ilta. P 30 PK1, kevyttä pyöritystä jalkojen elvyttämiseksi, aika uupunutta.

SU 15.5.
aamu. J+K 85 PK1, saappailla maastossa. - Jalat vieläkin puuduksissa ja kipujakin tuntui. Iltapäivällä autosuunnistuskisailussa sopiva taitotreeni, mukavaa oli. 

YHT: 8 h 6 min, juoksua 38,9 km ja 47 km pyöräilyä. Punnitus viikon päätteeksi 76,9 kg.  

Viikko 18 (7 viikkoa Jukolaan)

Viikko 18

MA 2.5.
ilta. J 20 PK1 + 7 PK2 + 4 VK1, metsäpoluilla ja kierros maastorataa reippaasti.

TI 3.5.
ilta. S 30PK1+30PK2+10VK1 Neevuori, - Yllättävän hyvää suunnistelua, jalka aika hyvin mukana.

KE 4.5.
ilta. P 60 PK1 palauttavaa pyörittelyä hiekkateillä + päälle ojan kaivamista ja kivien kankeamista...

TO 5.5.
ilta. S 25 PK1 + KV 20 keskivartaloa, - Särkänniemen ratoja katsastellen rauhallista hölkkää, jalka vähän heikompi kovalla alustalla, jumppaa kotona.

PE 6.5.
"Lepopäivä", - 5h lapiohommia, ojankaivuuta, kivien kankeamista sekä multakuormien lastausta ja purkua. Ei merkattu treeniksi 70-luvulla eikä merkata nytkään.

LA 7.5.
"Lepopäivä 2", - Eilisestä aika väsynyt ja paljon pihahommia edelleen, kevyt kävelylenkki illalla, jalassa viilteli.

SU 8.5.
aamu. P 100 PK1 Kulju-Sääksjärvi-Pirkkala uusia uria koluten, -Palauttavaa pyöritystä, jalka taas parempi.
ilta. J 25PK1 + 7PK2 + 4VK1 + 3 VK2, polkuja + maastoradalla 3 kierrosta kiihtyen. - Ensimmäistä kertaa kunnon vauhtijuoksua maastossa, jalan toiminta yllätti jälleen positiivisesti, fyysisen olotilan taso ei yllättänyt. Menomatkalla otatus kyykärmeksen kanssa, venytetyllä askeleella väistin iskun...
 
YHT. 5 h 45 min, 24 km juoksua ja 53 km pyöräilyä. Viikon loppupaino 78,8 kg, äiteinpäivän herkut tekivät tehtävänsä, ei auta itku.
 

Otsikosta voisi poimia alkukesän merkkipaalun, jonka avulla yritän raapia itselleni suunnitelmallisen, nousujohteisen ja tehokkaan harjoitusjakson. Tavoitteena on pystyä olemaan sillä tasolla Jukolan yössä, ettei tarvitse hävetä esitystään. Kaino haave olisi päästä nelososuudelle, mutta ei taida nykyisessä seurassa toteutua. Toisaalta vanhassa seurassa en todennäköisesti mahtuisi edes joukkueeseen eli ei pidä valittaa. Ja loppujen lopuksi aito toive ja tavoite on se, että pystyisi osallistumaan Jukolaan juoksijana eikä katsojana. Tästä jatketaan...

Elossa!

Blogi oli jo hetken aikaa kiinni ja ajatuksena oli myös pitää se kiinni. Mutta pyörsin päätökseni, kuten suomalaisessa huippu-urheilussa yleisesti on tapana. Miksi sitten palasin takaisin? Se liittyy ehkä tuohon toiseen virkkeeseen, sillä olen saanut viimeisen kolmen viikon aikana kuulla muutamaan kertaan, että olen lopettanut suunnistusurani. Ilmeisesti blogin kirjoittamisen lopettaminen ja treeneistä pois jääminen tulkitaan lopettamiseksi. En ole kuitenkaan julkisesti ilmoittanut lopettaneeni, koska en ole aikonut lopettaa tai toisaalta katsonut kaltaiseni kaverin lopettamisilmoitusta kovin mediaseksikkääksi tapaukseksi.

Suomessa tuntuu tosin muuten olevan tapana tehdä uheilu-uran lopettamisesta kohtuullisen iso numero. Järjestetään parit jäähyväiskisat ja kirjoitellaan takamuksiin, että "Bye-bye, I love you". Epäilemättä. Ja poikkeuksesta säännön tekemiseksi suurin osa päättääkin palata takaisin viimeistään vuoden päästä. Ja taas tehdään lööppejä ja skuuppeja. Ei maistu tavallinen elämä ja työ. Ja pidetään sitten taas uudet jäähyväiskilpailut. Niin se menee.

En siis ole lopettanut. Olen nyt vain kärsinyt 111 päivää putkeen hermokivusta vasemmassa jalasta. Jonkin verran se pistää koittelemaan, ehkä myös henkisesti. Vaivaan on taas perinteisesti koitettu jos vaikka minkäläisia konsteja, vysioterapiasta viinaan, mutta mitään järisyttävää ei ole tapahtunut kivun poistumisen osalta. Nyt on ehkä löydetty jotain ja säätkin ovat lämmenneet, joten olen taas jotenkin jalkeilla. Matkaa on tosin jäljellä vielä jokunen siivu, että voisi puhua urheilusta, saati kunnosta, tikistä. Tai edes kivuttomasta elosta ja olosta.

Toki olen myös saanut kuulla, että seuranvaihdostahan tämäkin tietysti johtui. Voin todeta sen, että tammikuun 13.  kuntoni oli like never before, mikä oli tavoitteenakin, kun seuranvaihtoratkaisun tein. No, ehkä ei juuri se tammikuun 13., mutta ne ymmärtävät pointin, jotka haluavat. Jos haluaa mennä eteenpäin, on harjoiteltava vielä paremmin kuin ennen. Tällä kertaa raja paremmuuden määrässä tuli vastaan, ja ehkä tulevaisuudessa osaan pysyä rajan oikealla puolella, enkä ampua läpi hurmosta syleillen kauas pitkäksi perävalot vilkkuen. Mieluummin katsoo rajojaan, kuin jossittelee loppuelämänsä. Heikkoina hetkinä seuran tuki on ollut ensiluokkaista, oma pää vain petti helmikuun lopussa. Onneksi täysin vastakkaisen lajin päävalmentajan kanssa käydyt keskustelut auttoivat aukaisemaan solmuja, ja nyt toukokuun alussa voi taas miettiä urheilemista aidolla kiinnostuksella. Tässä vaiheessa tosin vasta teorian tasolla, sillä käytäntö on vielä korkeimmassa kädessä ja nähtäneen kesän koittaessa.

Autosuunnistuskausi alkaa parin viikon päästä, mutta kuskiasiaan en ole ehtinyt vielä paneutua kunnon tarmolla. Kalusto tuli hankittua, ja siksipä perheen Clio on tällä hetkellä myynnissä. Hyvä kauppakassi kerrassaan, luotettava ja reipas. Tuosta vuoden -89 Subarusta en sitten vielä tiedäkään sanoa mitään...

Tiomilan aikaan oli mukava pitkästä aikaa viettää ruotsinmatkailun sijaan rauhaisaa kotiviikonloppua, joka sisälsi yhden reserviläisurheilukisan, pihatöitä ja painepesurin testausta. Tiomilaa seurasin aloitusosuuden verran, mikä loistavan tulospalvelun myötä sai riittää.

Loppuun vielä ensimmäinen ehjä "harjoitusviikko" , takana on reilut kymmenen vähemmän ehjää ja pääosin ilman edes sitä "harjoittelua".

Viikko17:

MA 25.4.
ilta. P 52 PK1, flunssan jälken ensimmäinen ulkoilu.

TI 26.4.
ilta. J 18 PK1 kevyesti, mutta kuitenkin juoksua eikä hölkkää. -Jalka toimi jo hiukan paremmin. 

KE 27.4.
Lepo, töissä klo 9-20.

TO 28.4.
aamu.  J 20 PK1 -Aamulenkkinä koululaisen saattaminen opinahjoon, ihan ok tunne.
ilta.   J 28 PK1 maastossa - Taloyhtiön kokouksen jälkeen perskankut jumeksessa.

PE 29.4.
ilta. J 18 PK1 + 3 PK2, - Kiireisen päivän päätteeksi iltalenkki, johon muutama rusko metsässä sekaan, yllätti positiivisesti. 

LA 30.4.
ap. J 30 PK1 (ver) + S 25 VK1/VK2 + J 5 VK1, -Ampumasuunnistuskilpailu, jossa ensi kertaa askeleita suunnistaen ja vauhdikkaammin. Tuntemuksia oli, mutta ei pahentunut, mikä oli hyvä juttu. Sen verran veto tuntui kropassa pahalle, että yhtään laukausta pystystä ei osunut :) 

SU 1.5.
aamu. P 120 PK1 Pirkkala-Kulju -reiteillä, - Ihan leppoisaa pyöritystä, välillä paistoi aurinko ja satoi lunta yhtäaikaa, kilometri tuli kannettua pyörääkin, kun loppui ura alta...

Yht. 5h 19min, juoksua 24 km ja pyöräilyä 49 km. Lähtöpaino viikkoon 79,1 kg (PB).

Nohevampi voi huomata, ettei noilla treeneillä enää varsinaisesti MM-kisalipusta tapella. Mutta kahtellaan nyt, jos sitä johonkin kisoihin eksyisi mukaan...