Terveiden kirjoihin

Löi arki vasten kasvoja ja hyvä niin... Äljöttely alkoi käymään ahdistavaksi, mahtavat hiihtokelit ulkona itkettivät sipulin lailla. Kotileirillä hengiteltiin hyvää fiilistä palaverin muodossa ja luotiin uusia tuulia kohti tulevaa. Aallot porukan sisällä alkavat rauhoittua ja tuntuu, että tällä hetkellä on helppoa ja kevyttä keskittyä oleelliseen. Feng shuit on kohdillaan ja porukka aika napakasti balanssissa. Kokemusta ja ikää alkaa olla, mutta onneksi myös nuoruuden uhkaa, eikun uhmaa... Paineettomasti ja urheilusta nauttien matkaa Punakoneisto kohti kesää 2009. Sain täyden tuen kolmannelle kapteenikaudelleni, jota vedän omalla tyylilläni, yksilöpää edellä.

Influenssa antoi jotenkin lisää motivaationia, ehkä sitä vanhemmiten osaa ymmärtää, vielä kun ymmärtäisi joskus osata kun paikka tulee. No mutta paljon on veljeskunta halki valtakunnan sairastellut. Lokit ovat täynnä mahatauteja, flunssia, influenssoja ja pikku kuppia.

Olen palannut kuntouttavan liikunnon pariin. Viikonlopun aikana tein neljä kävelylenkkiä, tavoitteena toipumisen nopeuttaminen. Sunnuntaina oltiin asuntonäyttöä paossa Pyynikin harjulla ja napsin pari suttuista otosta hurmaavista maisemista sekä vanhasta Pirkkalan rajasta.

Ajattelin ottaa maltilla vielä pari päivää ja sitten alkaa työstö. Perussettiä määrän kautta veksiä unohtamatta. Mutta siitä sitten kun on sen aika...

Töihin meno oli taas hauskaa. Suksivarasto oli viikossa mennyt ihan hujan hajan, kakkosluokkalaiset kiroilivat, meno oli kuin tivolissa ja sitä rataa. No, se on nykypäivää, valitettavasti...

Influenssa

Niin, otsikko kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Ja tokihan se iski ystävänsä Mr. Murphyn ohjeistuksella lauantaina 17.1. klo 13.42 jatkuakseen hamaan tulevaisuuteen. Jotain olin merkinnyt ko. ajankohdalle ja niinhän se oli, että kemujen kemut paikkoikkunoineen makasi kalenterin lehdellä.

Tauti alkoi hassulla ololla vatsassa ja ympäri kehoa. Pieni lenkki muka paransi, mutta laulutreenin jälkeen sävellajit olivat aika selvät, ei ole kaikki kunnossa. Olo oli heikko kun änkesin itseni frakkiin ja lopulta tunti ennen kirkon alkua löin neljä sormea kurkkuun, jotta sisukset tyhjenivät. Ja siitä taksiin Hannun kanssa. Kirkossa pyörrytti alusta asti ja jouduin lopulta istumaan flyygelin takana pienten mustien miesten juostessa näkökentässä. Olin luvannut laulaa ja totta vie sen lupauksen aioin pitää. Kun Hannu ja Tiina olivat saaneet toisensa ja kirkkoväki seisoi, nousin flyygelin takaa ja haamuilin nuottitelineelle. Jalat olivat vanukasta ja hikoilin kuin pahimmassakin kanuunassa. Ensimmäiset matalat äänet karitapiomaisella örähdyksellä tulivat vaivoin, mutta yllättäen laulu lähti luistamaan. Äänestä oli ponsi poissa ja mitään tajua omasta olemuksesta ei ollut. Karmeaa...

Juhlapaikalle päästyäni tilanne valkeni aika selkeäksi: meitsi ei kykene... Joka paikkaa särki ja kylmä oli, joten ei auttanut kuin nostaa lapanen virheen merkiksi. Taksi alle, mittari kainaloon, 39, Tamiflu ja petiin. Ja sillä tiellä ollaan...

Elämäni ensimmäinen influenssa on ollut raatelevan tylsä. Hetkellistä toivoa on ollut, mutta aina kuume on vain kivunnut 37,7 lukemaan ja lopulta ratkaisuksi tuli koko viikko pois töistä. Oppilaat lienevät onnessaan...

Se paikkoikkuna... En valota enempää, luetun ymmärtämistä rivien välistä. Omani jäi katkerasti 3 cl:n kuohua ja sekös taas kirpaisi. Totesin toisaalla seuraavan tekstin kautta, mitä järkeä tässäkin vedonlyönnissä on:

7 päivää takana löin varpaani ja reenit meni sekaisin.
10 päivää takana juoksin urani huonoimman testijuoksun.
15 päivää takana ja aloitin antibioottikuurin.
17 päivää takana ja sairastuin elämäni ensimmäiseen influenssaan aloittaen toisen lääkekuurin.
22 päivää takana ja olen edelleen sairaana ja pois töistä, saati lenkkipoluilta.

Hyvää tammikuun loppua kaikille, pysykää terveinä!

Pilleri poikineen

Ulkopuolelta tulleen painostuksen johdosta antauduin lääkäriin... Ja niinhän se on, että naispuolinen lekuri totesi kynsivallin olevan soirona. Antibiootti poikineen apteekista ja ilmakylpyjä. Helppohan se on kylpeä kun on kengät jalassa puoli päivää. Ja jos ei auta, niin leikataan koko varvas, ainakin kynnen osalta...

No, nyt kattellaan ja kujuillaan. Gymstickiä taas tänään, mutta johtoajatus on tällä hetkellä maisteri Hannun häissä, jotka tanssitaan lauantaina. Veljet, että tulee muikeat pirskeet. Paikkoikkunasta puhumattakaan! Meitsi alkaisi nyt hiukan huudella lumen perään, sillä muutoin olen keväällä soirossa muualtakin kuin varpaasta...

Tummaa: 1.01,52

Ei tullut viiskasia, saati viisseiskaa...Tuli melkein kuuskakkonen! Ehkä edellisen illan hyvässä seurassa nautittu illallinen härkineen, mustatorvisienineen, jäädykkeineen ja perunakaakkoineen ei ehkä ollut ihan napakin tankkaus tunnin mäkiruntuun. Olisi ehkä pitänyt valita Lammikon testijuoksuun valmistava harjoite, ehkä ei... Toki voi olla, että kolmen päivän lepi ei ollut paras pohja, ehkä oli. Toki saattoi painaa myös loppiaisen melkein kolmen tunnin lenkki Kaanaan saloilla, ehkä. Tai toisaalta voin olla myös ihan oikeasti huonossa kunnossa...

Joka tapauksessa tuloksena oli historian huonoin testijuoksuni ja näin se kävi:

Verryttely oli varpaan turruttamista ja lämmön hakua, viksua. Paukusta ajattelin ottaa rennosti ja passailla. Sykkeet oli ihan normit, mutta kieltämättä meno oli vähän tunkkaista. Odotin aukenemista, mutta ei auennut ei. Portaiden väliaika kertoi tuntemukseen nähden huonosta menosta ja Jaromirin pakeneva selkä ei vahvistanut uskoa. Kiekka vaihtui ajassa 29.45, joka oli luokaton. Saarijärven velloset leijuivat ohi ja otin peesin. Alamäissä jäin kuin nalli ja varvaskin vähän jarrutti. Varalan mäkeen tein vielä korahduksen ja nousin Arnen ohi yrittäen päästä vielä kinkereihin. Siihen Tsaari kosahti. Jalat heikkenivät, voima katosi, syke uuvahti alle 170:n, mies taipui. Yritin lyödä, mutta mitään ei tapahtunut. Koskinen kannusti portaissa samalla kun Arnen selkä loittoni, muista puhumattakaan. Onneksi sentään Haanpää pysyi takana, hurraa!
Maalissa oli varvas verillä, yllätys... Tähän vertailut viimeisten vuosien tammikuun testijuoksut vertailuksi, sanoisin että töitä on vielä tehtävänä:

2009: 1.01,52 max 178 avg 168
2008: 58.06 max 177 avg 169
2007: 56.19 max 177 avg 168
2006: 59.57 max 184 avg 177

Sunnuntaina vaelleltiin veljesten kanssa ympäri Suur-Pirkkalan metsiä tunnelmaa parannellen, varvas tykkäsi kyttyrää ja kotona oli taas aika kuuman neulan...
Nyt yritän hoitaa varvasta kuntoon ja olen keskittynyt gymstickin kanssa heilumiseen kotona kera Miikan, Annen ym. dvd-mallien, huippua!

Sen verran lauantainen pohjanoteeraus kuohutti vissylasia, että YT-neuvottelut valmentajan kanssa on tiukassa käynnissä ja olen ryhtynyt työsulkuun. Tästä ei hevillä luovuta.

Pakkolepi, nyt ei ole enää kivaa!

Turkanen!

Varvas äityy kuin Ikosella konsanaan syksyllä -00. En silti usko murtumaan, vaikka en tietenkään myöskään kuvauta saati käy lääkärissä aiheesta. Ei ole meirän suvussa tapana. Tänään palasin manan majoille samaan kaukaloon ja pottuvarvas ei meinannut mahtua jo entisestään tiukkoihin 80-luvun Grafeihin. Muistaakseni näillä pelasi joku Peltomaa tai vastaava aikanaan. Tinke kuin Tinke. Sanomatta lienee selvää ettei jalka tykännyt luistelusta, otinkin passiivisen tuomarin roolin koittaessani epärehellisesti tasoittaa peliä Nuoren Suomen hengessä. Onnistumatta.

Kolmas lepopäivä on ennenkuulumaton ja aiheuttaa pelon siitä, että putoan 800 tunnin vuosisuunnitelmastani, jo kuudettatoista kertaa kahden kuukauden aikana. Kipinä elää silti. Olin suunnitellut leppoisan verryn, johon olisi sisältynyt teräviä nyppyjä, jopa ruskoja, tasaisin välein hakien napakkaa päkiäaskelta. Olen havainnut juoksutekniikkani muuttuneen hiukan jäykkään suuntaan ja ehtimispolitiikka Pirkanmaan ulkopuolella on ollut vähän niin ja näin. Mutta väliin jää, ei auta. Olen silti toiveikas huomisen TJ:n suhteen ja tähtään jopa kahdelle kiekalle, perinteen mukaisesti. Tämän hetken tulos alkanee luvulla 58, jos menneitä on uskominen. Minuutin parempi antaisi jo aihetta heppa-huutoihin, mutta jotenkin kutisee, muuallakin kuin varpaassa, ettei sittenkään. Huomenna nähdään! Ainakin menen palauttamaan kiertopalkinnon ja siinä tapauksessa myös kuuntelemaan Naamasen huuteluita: "Ookko taas kipeenä? Pipo päähän poika!"

Toinen lepi ja varvas mustana

Lepo on vaarallista! Eilettäin otin luistellessa tuntumaa railoon ja sitä myöten laitaan, kun haastoin vitosen jantterit luisteluviestiin. Yksin seitsemää vastaan pienellä lisurilla oli jopa minulle liikaa, varsinkin kun olin pukenut michelinnuken fyllingit päälle -17 astetta halveksuakseni. Kierukat (tai niiden jäänteet) taisivat säilyä ehjänä, mutta polvi mustui ja sen päälle alkoi varvasta jomottamaan. Iltapäivällä raotin sukkaa ja meinasin pyörtyä... sekä kivusta että väristä. Varvas oli kuin yöntimo ja hetken olin satavarma, että murtuma tuli ja korjasi. Varmuudeksi yhdellä tunnilla joku kevyt olento astui vielä vahingossa varvasparan päälle ja kotona nilkutin jo vahvasti. Arne Talkvist neuvoi verenpoisto-operaation ja eikun toteuttamaan. Desinfion neulan Leijonalla, koska sille ei tällä hetkellä ole muuta käyttöä ja kävin toimeen. Jälki oli kipeää ja rumaa, mutta ilmeisen tehokasta. Tänään oli sisäliikuntaa.
Harjoittelusta: Joululoman saldo oli 34 tuntia 16 päivässä kotioloissa. Sisälmykset olivat perusjyystöä, suunnistusta (jopa sprinttiä!), juoksua, 80-luvun polkuja, hiihtoa ja kehonrakennusta + yksi säälittävä hermoja raastava vesijuoksu. Olen joskus harjoitellut enemmänkin, mutta nyt laatu oli aika hyvää. Vanhemmiten oppii, jos ei muuta niin ainakin tyhmemmäksi.

Lauantaina testijuostaan, jos varvas antuu...

8. päivä menossa, paas antaen pari vissyä.

Uutta vuotta ja alkua!

Kas, vanhat sivut ovat olleet päivittämättä jo tovin eli yli puoli vuotta. Olen potenut motivoitumattomuutta pitkin mennyttä vuotta ja mitä pidemmälle hiekka on valunut, sitä kauemmaksi sivujen päivitys on pudonnut priorisointilistalla.

Tavoitteena oli julkaista tämäkin loki jo joulunpyhinä, mutta ei kun ei niin ei. Nyt kun pidän ensimmäistä lepopäivää sitten syyslukukauden, nakuttelin tarvittavat tiedot palvelimelle ja aloitan uuden alun. Loppu ei ole vielä näkyvissä, mutta ennen pitkää sekin on käsillä...

Miksi loki?
1) Muutamat kovat jätkät pitää lokia.
2) Vielä enemmän vähemmän kovia jätkiä pitää lokia.
3) Motivoin itseäni projektissa.
4) Puran hyvää ja pahaa oloa satunnaisen säännöllisesti.
5) Raportoin urheilun hurmioista.

Yhdistystoiminnan osalta lokiaktiivisuuden täyttää Viimeiset pirkkalaiset, joka on kuitenkin harjoitussalaisuuksien vuoksi suljettu loki ja vain yhdistyksen jäsenyys saattaa aukaista webmasterin kammion oven. Joten täältä on turha tuon yhteisön helmoihin päästä.

Urheilusta: Mainitsemani projekti liittyy suunnistukseen, mutta paljastetaan sitä sitten kun aika on kypsä. Enhän ole enää nuori, enkä varsinkaan lupaava, sillä sikäli pimeitä ovat suoritukseni viime aikoina olleet. Valmennuksestani vastaavat nykyään pyhä kolminaisuus: minä, Stig ja Koskinen. Yhteistuumilla pyrimme matalalle asetettuihin tavoitteisiin yleisesti hyväksymättömillä keinoilla, mutta kuitenkin puhtaasti.

Niin, ja tänään on jo seitsemäs päivä.