Kaksi tuntia aikaa hämäläisen klassikon starttiin. Olivat arponeet alkupään numeron ja vielä V7:n koneen höökimään kaksi minuuttia selkään. Saapa nähdä kuinka sitä jaksaa, viime päivät ovat olleet melko tummaa työstöä. Suunnistus edellähän se on mentävä, muuten ei ole saumoja...
Mutta kuinkas kävikään. Äsken aamulenkillä Pirkkalan purulla suoritin viatonta hölkyttelyä ja herättelyä. Edessä näkyi joku ulkolija ja natustelin jo mielessäni, että kaipa se kohta taas kehuu irtonaista koiraansa, kun turre malttaa olla käymättä pohkeeseeni kiinni. Ja hupsis, samalla vasen nilkkani muljahti oikein huolella, ilman näkyvää syytä. Näin tuli taputeltua vuoden 2010 AM-kisat pakettiin. Heinäkuun alusta laskien kymmenes ja yhdestoista kilpailu, johon on tullut ilmoittauduttua, mutta ei startattua. Samalla varmistui myös se, että FINin toinen päivä jäi viimeiseksi kisaksi ennen SM-pitkän karsintaa. Jotta näin se jatkuu ruusuisissa merkeissä. Vajaat kaksi tuntia nyrjähdyksen jälkeen särky on jo ihan kiitettävä ja kaipa se siitä sitten turpoaakin kohta...
MM-kisat ovat edenneet jo puoliväliin ja mitalisaalis on aika odotettu. Enpä ota siihen sen enempää kantaa. Erityisesti harmittaa, että pitkällä matkalla Jani kaatui flunssaan, sillä häneen oli jopa pienenmoista uskoa. Mutta kantaa otan tuohon maastoon ja rataan. Tuntuu kyllä perin merkilliseltä, että tuollainen siivu tuollaisessa maisemassa on sitä, mitä norjalaiset kykenevät tarjoamaan. Nythän juostaan vielä keskimatka ja viestikin samasta kisakeskuksesta. Ihan tuollaista rastiviikkomeininkiä eli järjestäjät pääsevät sopivan helpolla. Ja tietysti televisioinnin kannalta on hyvä. Sehän se tuntuu olevan pääasia nykyään. Kisaohjelmaan ehdotellaan yhteislähtöjä ja takaa-ajoja vuodesta 2014, epäilemättä urheilijoiden toiveesta. Pari yleisörastia vielä lisää per kisa, niin johan mennään hyvin. Nytkin maailman parhaiden suunnistajien taidonmittelössä rastipisteitä olivat mm. laavu, asfaltin kulma, ojanpää jne. Ja lisäksi tullaan polkuja pitkin rastien viereen ja puikkelehditaan talojen välistä reitinvalintaa etsien.
Televisiolähetyksiäkin on tullut ja pyhän kolminaisuuden huipullahan lienee se tavoite, että suunnistusta harrastamattomatkin kiinnostuvat katsomaan lajia TV:sta. Siksipä SuunnistusNettikin on täynnä mielipiteitä ja faktatietoja siitä, miten lähetystä saadaan paremmaksi ja kiinnostavaksi. Selostaja ei osaa tulkita käsillä olevaa informaatiota ja tehdä päätelmiä sen perusteella tai ei hehkuta riittävästi, kommentaattorin mikki on liian hiljaisella ja ääni monotoninen. Suomalaiset eivät ehdi maaliin ennen kukitusseremonioita ja ruutuaikaa menee hukkaan. Ohjaaja on ihan susi. Kaikki nuo kommentit ovat mielestäni aika surkuhupaisaa kitinää ja samalla erittäin huolestuttava signaali lajistamme. Ilmeisesti olemme näin kovia pyrkyreitä televisioon ja uskomme ihan lapsen viattomuudella lajimme kiinnostavan suurta yleisöä. Ja kukapa sen paremmin tietää, miten lähetykset saadaan kiinnostamaan ei-suunnistavia ihmisiä, kuin ne suunnistavat ihmiset. Epäilemättä.
Tuli muuten mieleen haalea hetki viime syksyltä, kun jotkut ihmettelivät ja surkuttelivat Pyrinnön miehen putoamista Mannan putkiosuuden kärkimiehen vauhdista. Kun ei ollut edes hajontaa. Kyllä pitäisi pysyä niin. No, eipä pysynyt kukaan muukaan Olavin perässä torstaina...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti