No jaa

Hienot näyttivät olleen maastot Ranskassa. Ei kai voi todeta muuta kuin, että Putte-possun laulun mukaiset fiilikset on päällänsä.

Toisaalta nyt on kaksi viikkoa menty syömättä ja hengittämättä remonttihommia normitöiden ohessa. Yhtään urheilusuoritusta en ole ko. ajanjaksona tehnyt. Tänään kävin aamulla puoli tuntia kävelemässä, jotta sain selän suoristetuksi ennen haalareiden pukemista. Nyt sitä ollaankin jo taas kumarassa päivän päätteeksi. Blogin otsikon mukaista juttua ei ole tullut sitten kesäkuun, joten ei tässä liene oikein mitään järkeä. Katsellaan syksyllä, jos yletän sitomaan lenkkarinnauhat :)

Kiitos Topi

"Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin,
sain kultaa, sain myös timantin.
Koskaan kenellekään sanonut en ei,
mut auki revittiin ja viina minut vei.
Mä nousin tähtiin, palata en sieltä voi.
Mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi ja soi ja soi..."

Idoli on vaiennut, mutta laulut jää.


Tuli käytyä remontin ohessa Ruåtsissa. Reissu oli kerrassaan mukava ja seura hyvää. Suoritus oli kunnon mukainen eli ei mopolla mahdottomia. Mutta olisi nyt edes jotakin...;) No, ehkä sitten ens kaudella vai miten se menee...

Hommat käyntiin

Nimittäin remonttihommat. Pari päivää on tullut vietettyä vanhaa purkaen ja uutta ostaen. Ensimmäinen syö sormia, toinen lompakkoa. Ohessa olen vetänyt jo kolme juoksulenkkiä ja havainnut askeleen painavuuden kera keuhkojen tukkoisuuden. Kieltämättä painavaa ruhoa on raskaampi liikutella kuin kevyttä, etenkin kun painon nousun myötä myös lihakset ovat kadonneet. Mutta toiveikkain mielin lähdetään Ruåtsiin viikonloppuna. Kaupin multaisessa mailissa onnistuin nitistämään huippujoukkueen todennäköisesti samaa osuutta juoksevan veijarin, joten itseluottamus on vähintään tapissa. Toki lauantaina oli masentavaa haastatella Sunan ja Fincken kaltaisia lommoposkia... Mutta emme anna sen häiritä, vaan nyt viritellään viimeiset kolme päivää tulisesti, jotta sunnuntain vastaisena yönä kauden kolmas "yöstartti" klaarataan kunnialla.

Ihanata olisi ollut...

Tuolla olisi ollut ilo tihrustaa, mutta ehkä joskus toiste sitten.

Sen sijaan tuolla on kestävyyskansan ilo kirmata viikon päästä. Tervetuloa!

Takajalan tahtia

Kunnon blogisti aloittaisi tämän tekstin, että "eipä ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua, on ollut vähän kaikenlaista..." Mutta enpä aloitakaan, koska oikeasti ei ole ollut yhtään mitään, ainakaan normaalista poikkeavaa, sitten Jukolan. Kun kuulin keväällä lopettaneeni, ajattelin palata päivittämään blogia ihan vain treenailustani kertoillakseni. Bingo! Siinä syy, miksi Jukolan nelososuuden jälkeen ei ole tipahtanut mitään eetteriin. Hermokivut  eivät yllättäen hellittäneet Jukolan riipaisun jäljiltä ja taas ajettiin kone alas. Uudet hoitosuunnitelmat kehiin ja seuraavalle spesialistille selittämään ja vaikeroimaan. Ja taas luvataan vaivojen katoavan, hienoa kerrassaan! Nyt sitten naputellaan ja väännellään monennenkohan miehen toimesta ja odotellaan. Tiivistetty diagnoosi oli, että kyllä täällä on aika paljon vikaa, vähän joka puolella... Sehän lohdutti kummasti :)

Jukolan jälkeen on harjoituksiksi luokiteltavia liikuntosuoritteita tullut kuusi kappaletta, joista kaksi on ollut pieniä pyöräilyjä, kaksi pieniä juoksuja ja kaksi vaihtelevilla vauhdeilla suoritettuja iltarasteja. Niin on peli mennyt kovaksi, että käydessäni ensi kertaa Valkeakosken iltarasteilla, oli oikein juttu riipaistu paikallislehteen. Epäilykset heräsivät sopupelistä... Toisilla iltarasteilla tämän viikon tiistaina nitistin Muukkosen tylyllä tavalla, joten mitä todennäköisemmin tämän kauden kohtaamiset päättyvät minulle 1-0. Tosin meitäkin hurjempi mies radalle löytyi, nimittäin hiihtomaailman lyömätön Ikuinen lupaus kylvetti kaikki muut. Molempien iltarastien ja juoksujen jälkeen on illalla kieritty hermosärkyjen pinteessä. Mutta mitä sitä ei tekisi, jos on mahdollisuus saada nimi lehteen.

Jos jotain vetelee yhteen, niin kausi on monien sprinttiblogistien tavoin ohi. Vastaavaa dramaattisuutta ei ole havaittavissa, koska meikäläisen kausi on oikeastaan ollut ohi jo huhtikuun alusta alkaen. Ei ole tarvittu maajoukkueita eikä Ranskan leirejä sun muita pettymyksiä. Siinä se on ollut alusta pitäen tarjolla. Eikä ole tarvinnut edes käydä juoksemassa ostoskeskuksen läpi hieltä haisevana, jotta piäsöö telekkariin... Olen toiminut kesällä enemmän huoltotehtävissä iltarasteilla sekä seurannut Sulkavan soutuja niemenkärjessä, siinä sitä on ollut hyvä pohja keskivartalon rakennustöille. Kesän mittaan on joutunut selittämään vaivaansa yhdelle sun toiselle, ehkä joskus olen selittänyt jopa pyytämättä. Joka tapauksessa kysehän on tiivistetysti siitä, että vasen jalka ei tunnu omalta. Se ei tunnu olevan paikallaan, sitä särkee, juilii ja jomottaa. Samoin lonkka on kipeä ja jumeksessa vaikka tekisi mitä tai ei mitään. Juostessa tunnetta voisi kuvailla seuraavasti: pakaran yläpäästä lähtee pirun teräväreunainen vaijeri, jonka toinen pää on polvitaipeessa kiinni. Joka askeleella joku repii vaijeria ylöspäin jalan ojentuessa. Mitä kovempaa mennään, sitä enemmän kaveri repii vaijeria. Ja jossain vaiheessa alkaa vielä tukemaan tointaan naputtamalla vasaralla lonkkaan ja viiltelemään veitsellä selkään poikittaisviiltoja. Tämän vuoksi motivaatio juoksemiseen tai edes lenkkeilyyn ei ole järin korkealla.

Mutta koska pää on ollut välillä hajoamispisteessä ja kesähousujen vyötärö on merkillisesti alkanut kutistua, on ollut pakko painua edes iltarasteille yskimään keuhkonpaloja. Kurjaa on ollut se, että jo lähtiessään tietää viimeistään illalla olevan tukalat olot. Ja näin on poikkeuksetta ollut. Varmimmaksi vakuudeksi on vielä vanha polvikierukkavaiva alkanut nappailemaan, kun on tullut leikittyä Taimin kanssa pääosin kyykistellen. Mutta mitä pienistä. Loppukauden tavoitelistaan on kirjattu kaksi tapahtumaa heinä-elokuun osalle: tulevana sunnuntaina Kaupin multainen maili sekä elokuun alun 43-Kavlen Ruåtsissa. Sinne lähdetään Hakan  "nostalgiajoukkueella" ja toiveena on päästä jopa lyhyelle osuudelle. Syyskuulle tuskin tulee yhtään starttia, samoin lokakuulle. Fokus siirtyy autosuunnistuksen puolelle, jotta edes jotain kisailuja saa käytyä.

Kesä on muutosten aikaa ja kolmen päivän päästä päättyy vanhempainvapaani eli koti-isän rooli vaihtuu kunnan virkamiehen kiitolliseen pestiin. Eli syksyllä taas opettajan hommiin. Ja jotta kaikki menisi kuin Strömsössä, päätimme kesällä ostaa vanhan omakotitalon, jonne muutto tapahtuu remonttihommien jälkeen elokuun lopussa, toivottavasti. Kaikkihan riippuu allekirjoittaneen työtahdista lattioiden ja seinien parissa. Onneksi on iso piha, johon voi laittaa teltan perheelle asumukseksi, jos meinaa aikataulut livetä. Viiden vuoden kausi pirkkalaisena päättyy ja uusi osoite löytyy naapurikunnasta. Siitä sitten ehkä myöhemmin, kun saan taas kasaan kuusi harjoitusta ja aiheen päivitellä blogia.

Ai niin, yksi kuudesta harjoituksesta työstettiin viime maanantaina Pirkkalan ulkoilureiteillä. Vastaan tuli yhteensä kolme mopoa ja kahdeksan koiraa, joista kuusi irti. Ihmisiä näin kuusi. Ehkä on aika vaihtaa maisemaa. Kesiä kaikille!