torstai 28. lokakuuta 2010

Urheilu tuntuu kiinnostavalta

Pieni ryhtiliike on tehnyt ihmeitä. Kolme päivää perushyvää harjoittelua ja olen kuin uusi mies. Ja kaiken lisäksi naapurit ovat lakanneet kantamasta tölkkejä takapihalle, kiitos siitä.

Maanantain treenissä tiputtelin jopa 3.10 tonnin Pirkkalan pimeydessä. Ihmetys oli suuri, varsinkin kun meno oli jopa helppoa ja maasto loivaa ylämaata. Eilen keskiviikkona osallistuin aamuseltaan sprinttitreeniin, jossa oli kiva sparrailla nuoria miehiä. Jaksoin yllättävästi sekä juosta että suunnistaa. Katsotaan nyt sitten, koska tämä lento taas katkeaa...;)

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Yksi maailman parhaista...

...suunnistuskilpailuista on eittämättä Halikko-viesti. Kaikki peruselementit ovat aina kohdallaan ja eilisen kaltainen syyssää kruunaa hienon tapahtuman. Syksyisen (tai keväisen tai kesäisen) lyhyet matkat ovat omiaan kauden päätöskilpailuun, jossa juoksee 15 suunnistajaa samassa kisassa. Siltikin eilen oltiin vasta hämärän koitteessa kotona. Mutta hymyssä suin, vaikka kolmas voitto jäikin harmittavan lähelle. Hyvää oli kuitenkin se, että jälleen oli yksi uusi kaveri opettelemassa ankkuriosuutta ja se on tulevaisuutta se.

Oma suoritus oli tällä kertaa jopa odotettua heikompi, koska suunnistus ei alussa sujunut ihan toivotusti. Lisäksi odotin, kaikesta huolimatta, hiukan parempaa fyysistä virettä. En näköjään vieläkään suostu tajuamaan, että puutteellinen harjoittelu näkyy ja tuntuu jossain. Eilen se tuntui lihaksissa ja hengityksessä. Jalat eivät varsinaisesti lennä helpossakaan maastossa ja keuhkot huutavat hoosiannaa, kun vähän koittaa raottaa peltiä. No, eilen ei tarvinnut enää kymmenen minuutin jälkeen likistää, kun sain Timpen ja Tilen näkyviin. Loppulenkillä huolehdin, ettei tule mokia ja tarkkailin tilannetta keulapaikalta. Sen verran halusin röyhistää, että juoksin sentään osuuden ensimmäisenä loppusuoralle. Ajoista nyt ei kannata kamalasti puhua. Reittiviivassa on jonkin verran loggerin omia koukeroita, joita en kaikkia saanut tasattua. Onhan tämä nyt ihan hölmöä, että käytännössä joudun aina "piirtämään" gps-viivan kartalle. Ei sen kai ihan niin pitäisi mennä. Täytynee ostaa kalliimmat laitteet seurantaan.

Nyt on aika laittaa kausi hyllylle ja keskittyä odottelemaan, koska tulee lähtö kohti synnytyssalia. Jännittää melko paljon enemmän kuin keskimäärin SM-kisoissa konsa.


perjantai 22. lokakuuta 2010

Wiimeistely

Tuuppaanpa tämän tähän, kun tuli käytyä. Aina yhtä hienoa. Tosin taas meinasi hämärä käydä päälle ja nukahdin kolmesti kesken harmonisen keskittymiseni.

maanantai 18. lokakuuta 2010

En tiedä sitten

Tulin tunti sitten lenkiltä. Viime viikolla sain ehkä viisi tuntia treeniä kasaan. Sehän on melkein kymmenesosa Oman määrästä, olen siis täysin aikataulussa. Ja tämän viikon avasin hyvällä meiningillä, tosin todennäköisesti jo huomenna droppaan. Pahus.

Äsken listasin asiat, jotka saavat perusnegatiivisen luonteeni syvenemään entisestään:
- TV 2:n tuotanto maanantaisin klo 20-20.55
- kaikkien muiden kanavien tuotanto maanantaisin klo 20-20.55
- miksi keittiössä pitäisi olla telkkari?
- jos hankkii ison talon isolla pihalla, pitää jaksaa haravoida eikä hankkia lehtipuhallinta
- joku naapureista on taas ryhtynyt kantamaan tyhjät tölkkinsä meidän takapihallemme
- oli niitä asioita kahdeksan muutakin, mutta pääsi unohtumaan...

Mutta on sitä juhlaakin ollut ilmassa. Vaimoni ja kaverit pääsivät Hannun johdolla yllättämään lauantaina aivan puskista, kun löysin itseni omista kolmekymppisjuhlistani. Täysin kysymättä ja pyytämättä. Ja sehän se onkin parasta. Ja mukavahan se on vanheta tuossa seurassa, joten kiitos siihen selkään koko köörille. Nyt on vajaa kuukausi aikaa odotella sitä oikeaa päivää, kun olenkin lähellä neljääkymmentä enkä enää vähän yli kaksikymppinen.

Loppuun vielä lainaus maailmanmestarilta ja vielä lontooksi:

"...I was so tired of trying to study and train for the finals at the same time..."
 ja 
"Still, I've really started to appreciate the real athletic life when you can just concentrate your power on training."

Sinäpä sen sanoit. Ja sitä tässä on mietitty, että millä pirulla nämä omat kuvionsa yhdistäisi... Tiedetään, ei ole sama ja turha rutista. Niinhän se totesi vaimokin ;)

Halikossa vielä kerran ja sitten kadotaan monttuun keräilemään sokereita kuppiin. 

torstai 14. lokakuuta 2010

Ei ehdi

Kun ei ehdi. Joten päivitys kattaa tällä kertaa toteamuksen siitä, että päivät menee töissä ja illat jossain muissa menoissa. Tänään tosin  töissä myös ilta. Mannan jälkeen olen tehnyt kolme lenkkiä, yhteiskestona 1.55. Niillä ei kuuhun mennä ja saas nähdä kuinka AV-testien järkyttävässä patterissa käy. Kuinka voi tuollaisia testejä urheilijoilta vaatia, huh huh. Ei auta, painan leuan rintaan.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kuvaamista, filmaamista ja muita menetelmiä

Ennen kuin pureudun otsikon mukaisiin menoihin, nostan kissalta hännän pöydälle toteamalla, että viime lauantaina ja sunnuntaina vedettiin todellista suunnistusta. Nimittäin SM-yön finaali ja maailmancupin nortonki. Siinä kunnon vastapallot kukkapenkin kiertäjille sun muille uudistajille. 

Nostetaanpa vielä hattu ja malja Leksalle, joka otti vaikean kauden jälkeen näyttävän mestaruuden, lähes nöösipoikana. Näyttääpä siltä, että SM-yön kulta vaatii taustalleen vaikean kauden. Omat kaksi kultaa ovat tulleet selkäleikkausvuonna sekä toisena selkävuonna, jolloin pidin juoksutaukoa toukokuusta elokuuhun. 

Ja sitten otsikkoon. Yökarsinnan jälkeinen yskä sekä kisanaikainen pisto rinnassa saivat menemään lääkäriin, vaikka ihan varmuuden vuoksi, kun alkoi totisesti korpeamaan. Ja sieltähän se marssi kävi ensin keuhkokuviin, sitten verikokeeseen ja lopuksi vielä sydänfilmiin. Kuvat ja näytteet olivat puhtaat, mutta filmistä löytyi kurveja ja solmuja. Lääkäri-setä laittoi liikuntakieltoon, kunnes vertailu vanhoihin filmeihin on tehty. Arvatkaapa vain, alkoiko sen jälkeen pistää rintaan...

Ensin toki harmitti myös se, että nyt jää sitten 25Mannakin väliin, ehkä kuitenkin vähemmän kuin oma terveys. Otin kuitenkin pari puhelua keskiviikon työreissulta ja lopulta sain kunnon kehäketun tutkimaan kuvat. Helpotus oli suuri, kun mitään poikkeavaa ei sitten ollutkaan ja lupa rallatteluun annettiin. Kävin jopa puolen tunnin lenkillä, joskin neljä liikkumatonta päivää tuntuivat joka puolella roppaa.

Tänään olin sitten töissä osallistuen seminaariin, jossa puitiin suomalaisen miehen terveyttä monilta eri kanteilta. En kokenut varsinaisesti asettuvani käsittelyn alla olleeseen kohderyhmään, mutta minut oli kuitenkin värvätty koehenkilöksi testipatterin esittelyyn. Siinä sitä sitten oltiin 50:n ihmisen edessä ja koitettiin saada syke rennoksi ynnä muuta. Ja tässä on tulos:

- kehonkoostumukseni oli ihan jees, mitä nyt rasvaprosentti tuolla laitteella mitattuna oli 12.
- ylä- ja alakroppa ovat epätasapainoisia
- viskoraalirasva-arvoni olivat kymmenkertaistuneet viikon takaiseen mittaukseen, älkää kysykö kun en kuitenkaan osaa vastata
- puristusvoimani on tasoa heikko
- joku syketesti, jossa köllöteltiin jokunen minuutti sohvalla, antoi kestävyyskuntoni arvoksi 1,5, kun urheilijan taso on siellä vähintään 3:n nurkilla, kilpaurheilijat ovat sitten lähempänä viittä.

Eli tällaisella keholla ja koneistolla ollaan liikenteessä. Ei niin kovin rohkaisevaa, mutta toisaalta odotettua. Mainittakoon, että metriäkään en liikkunut testien aikana. Sähkövirta kyllä kulki ja kerran puristin molemmilla käsillä sekä köllöttelin sohvalla. Ja huono on kunto. Mitenköhän selviän lauantain siivustani, kun puristus on heikkoa ja viskoraalirasvat vain jatkavat nousuaan. Kaadatko vielä toisenkin lasillisen... Viime sunnuntaina Hannun ja meikäläisen massan ero oli muuten 17 kiloa. Se on jo aika paljon se, ja mielestäni kuuluisin jo eri sarjaan.

lauantai 2. lokakuuta 2010

DNS

Otsikon mukainen rivi tulee jäämään historiaan tämän illan kilpailussa ja vuoden 2010 SM-yön sarakkeeseeni. Ensimmäisenä pahoittelut Marko Vapalle, joka näin ollen jäi turhaan ulos A-finaalista, anteeksi.

Totuus omasta tilastani oli valkeneva superledien kirkkaudella eilisessä karsinnassa, kun koitin edetä Paijulan kallioilla. Ensimmäiset sadat metrit menivät ihan kivasti ja suunnistuskin oli hanskassa. Sata metriä ennen ykköstä menin suosta yli väärästä kohtaa enkä huomannut kartalla suon keskellä mennyttä käyrää eli luin tason väärin. Kalliolla maisema ei täsmännyt ja hukkasin yli kaksi minuuttia ihmettelyyn, kun en suostunut uskomaan, että tulin väärin. Sitten oli pakko pikkaisen kiristää vauhtia, minkä jälkeen keuhkoissa alkoi tuntumaan, epämiellyttävältä. Lopun matkaa rintaan pisti koko ajan ja rykiminen oli jatkuvaa, vaikka vauhti hiipui hiljalleen lähes pohjalukemiin. Virheitäkin tein vielä muutamia lopun rasteilla ja tahtotila oli synkän syvä. 

Kisan jälkeen tupakkiyskä jatkoi vaivaamistaan ja totesin parhaaksi kääntää kokan kohti kotia, vaikka finaalipaikka tulikin. Terveydellä leikkiminen sai loppua Jukolaan ja lopulta päätös oli "helppo" tehdä, koska meriittilistani yleisen yökisoista on seuraava: 2 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi ja kaksi viidettä sijaa. Tyhmempikin ymmärtää, että mikä on tavoite kun lähden kisaamaan...

Tänään aamulla heräsin huonoon oloon ja keuhkotuntemuksiin, jotka muuttuivat yskäksi päivän kuluessa. Teimme rouvan kanssa vierailun Tampereen kalamarkkinoille ja muutenkin tuli leppoisasti kuljeskeltua siellä ja täällä ilman kiirettä. Ei ollut hassumpaa. 

Kausi on käytännössä osaltani ohi, vaikka kahdessa seuraviestissä ajattelin vielä juosta, jos mahdun joukkueeseen ja olen terve. Harmikseni en kyennyt päättämään kautta hyvään suoritukseen, mutta sovitaan  vaikka niin, että tämä katastrofisyksy oli nyt jonkun uuden ja hyvän alku :)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Ikävä lokakuu

Kausi on kahta vaille nipussa. Toivottavasti siis kahta vaille. Tänään olisi se toinen niistä kahdesta. Ja huomenna sitten se toinen niistä kahdesta. Tiedä häntä. Tuskin koskaan, jos silloinkaan, on näin heppoisilla eväillä oltu menossa SM-yöhön. Toivo kiteytyy oikeastaan ystäväni ja tuttavani, arkkienkeli Uzbe Hytösen tekstiin "Herkistävä flunssa". Vajaan viikon tauko harjoittelusta ei suoranaisesti tee terää, vaikka näin tietysti haluan uskotella itselleni, erityisesti kun karsinnan starttiin on aikaa melkoisen tarkkaan 12 tuntia.

Maanantaina ja tiistaina palailin hiljalleen lenkkeilyn pariin, hitaasti kiiruhtaen. Keskiviikkona oli sitten ainoa mahdollisuus tehdä jonkinlainen harjoitus ja Teerinevallahan se oli hyvä käydä eksymässä. Vanhat lainalaisuudet olivat jälleen voimassa:
- en kykene lukemaan tulostekarttaa, vaikka kuinka yritän, ainakaan siinä vauhdissa kun haluaisin
- sujuva suunnistus ja saumaton keskittyminen näyttäisi nykyään vaativan kilpailun toteutuakseen, ja tämän kauden perusteella sellaisen kilpailun, jonka etuliitteessä on kaksi isoa kirjainta.
Tuo jälkimmäinen tullaan toivottavasti todistamaan oikeaksi tulevan 48 tunnin aikana. Sillä olisihan se kiva päättää kausi hyviin suorituksiin, edes. Joo joo, onhan siellä vielä mannapuurot ja muut haulikot...

Joka tapauksessa keskiviikon treenissä oli ajatus mennä kiihtyvästi eli saada sujuvuus hanskaan ja lopuksi varovasti kokeilla koneen vauhtiominaisuuksia. Pitkin matkaa ajauduin välillä oikealle, välillä vasemmalle, jolloin nuoret poijjaat kuittailivat lipuille oikealta ja vasemmalta. Kun letkajenkka alkoi olla jatkuvaa, päätin nostaa suunnitellussa paikassa vauhdin. Ja löysin itseni 200m vasemmalta kaseikosta ja nuoret poijjaat jatkoivat kuittailuaan... Ei varsinaisesti mikään itseluottamusta nostattava fakta. Eikä se menokaan nyt ihan hääveintä ollut.

Edellisten perusteella jäi valmistautumisen viimeiseksi oljenkorreksi uusi innovaatio eli kevyt pitkä lenkki kisaa edeltävänä päivänä. Nythän se on hyvä kokeilla, jos joskus. Kannoksi kaskeamiseen tuli kuitenkin yllätys yllätys, kun torstain työkeikalta toimistolle ajellessa vasen selkäfilee löi julmettuun kramppiin. Tässä vaiheessa kiroilun ja naurun sekainen atmosfäääri leijui pösössä, kun totesin itselleni: "Ei j*******a voi olla totta!!"

Mutta illan pimetessä pirkkalainen polusto ja tiestö sulatti fileet jonninmoisesti ja saunan lauteilla oli jo hymy herkässä kera vissylasin. Joten eteenpäin läpi harmaan kallion Mynämäen maisemissa. Tänään on lähtöpaikka kahden vauhtikoneen välissä. Saas nährä...