Tauti alkaa olla taitettu ja kuurit popsittu. Juhannus meni rauhallisissa merkeissä, vaikkakin lajikavalkaadiin mahtui pesäpalloa, naruhyppelyä, saappaanheittoa, ammuntaa, sulkapalloa ja toki pikkaisen jalkapalloa. Varvas ei varsinaisesti ole kunnossa ja siksi noista em. lajeistakin jäi suurin hohto kokematta. Lääkärissähän eivät suostuneet jalkaa kuvaamaan eli arvoitukseksi jäi, jotta murtuma vai ei. Sunnuntaina teippasin varpaan melkoisen tukevasti ja läksin ensi kertaa juoksemaan. Tuntemus oli kohtuullinen eli ei sattunut ihan pirusti. Toki maastoon meneminen ei suoranaisesti käynyt mielessä...
Mutta pakkohan se on maastoon mennä, jos meinaa jotain saada aikaiseksi. Keskiviikkona teippaan varpaat nippuun ja suunnistan yhteen kauden parhaista kisoista eli Crescent-iltapikaan. Kaksitoistavuotisen kisahistoriani aikana mukaan ei ole kertaakaan tarttunut polkupyörää tai aiemmin pesukonetta, ja tiukassa voi olla nytkin. Nimittäin sen verran kovaa nimistöä on listalle kerääntynyt, mm. Vööri, joka kertaalleen on sateessa pyörän napannut muutamalla sekunnilla nenäkarvojen alta...
Keskiviikko tulee olemaan kohtuullinen tunnustelu sille, mitä voi olla edessä viikon päästä Paljakassa. Eli onko a) varvas metsäjuoksukelpoinen ja b) mies minkäänlaisessa kunnossa taudin jäljiltä?
Viimeisten viikkojen vireessä on ollut aika paljon heiluntaa, eikä parin viikon tauko (toki sairas Jukola välissä) varsinaisesti ole nostanut itseluottamusta. Nyt on viikko aikaa hitsailla kuntoa kasaan ja sen jälkeen selviää, millä mielellä FINille lähdetään lomailemaan.
Kiitos Saksa!
maanantai 28. kesäkuuta 2010
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Jukola 2010 - Kaamea keikka
Kauan odotettu nautinto Kytäjällä oli murentua jo ennen aikojaan ja lopulta suoritus oli koko komeudessaan melkoista tuskaa. Miksi?
Tausta: Hyvän treenijakson jälkeen jouduin siis työni puolesta lasten liikuntaleirille ja siitähän se sitten alkoi. Maanantaina jouduin pukeutumaan maskotiksi ja aikatauluhässäkän takia välillä olin hiestä märkä ja välillä vilutti. Lisäksi tietysti lapset halusivat vetää hännästä, lyödä mahaan, repiä päätä irti ym. mitä nykymuksut luonnollisesti tekevät.
Tiistaina kurkku oli lievästi arka ja alla kahdet kuuden tunnin yöunet. Leirille saapui ryhmä ihania naperoita, joiden valvonnasta vastasin. Päivällä satoi vettä pariin otteeseen ja vaatteiden vaihtoon ei ollut saumoja. Yöllä sitten koulun lattialla yksi Jusu-Petteri ei saanut oikein huilattua ja jouduin vaksimaan ihan tuelta. Unta tuli tunti sinä yönä ja aamulla oli paketti kasassa, kuumetta 38 ja flunssainen olo. Siitä alkoi taistelu tautia vastaan erilaisilla lääkkeillä sellaisella voimalla, että vatsanpeitteet huusivat hoosiannaa. Torstaina oli nokka aivan tukossa, eikä lämpö ottanut kadotakseen. Siinä vaiheessa oli jo ensimmäinen pikapuhelu valmennusjohtoon otettu. Perjantai-iltana olo alkoi parantua, ja kisa-aamuna koitin pienen lenkin, ensimmäisen viikkoon. Tein päätöksen, että pystyn juoksemaan ja viimeinen soitto valmennuksen vanhimmalle. Päivän aikana olo alkoi taas vajota lämpöilyn puolelle, mutta päätös oli jo tehty ja pelonsekaisin tuntein ajelin Kytäjälle.
Kisa: Ile toi viestin loistavasti ja siitä oli ihmislapsen hyvä jatkaa. Verryttely oli tuntunut ihan kohtuulliselta, joten ihan niin paljoa ei enää pelottanut. Alku sujui rennosti ja suhteellisen sujuvasti parilla mutkalla höystettynä. Kolmoselle mennessä näin ensi kertaa Ulricehamnin ja nelosella aavistelin olevani ihan kärkijoukoissa, koska muita ei näkynyt. Kuutoselle etenin varovasti ja Täbyn mies tuli lipulle kiinni. Seiskalle mentiinkin pitkään peräkkäin. Vauhti ei ollut mitenkään tiukkaa ja jouduin jopa vähän passailemaan. Noin 250 metriä ennen rastia en saanut maisemaa sopimaan karttaan ja jäin ihmettelemään sata metriä rastista ykkösosuuden valojen keskelle. Minuutin kujuilun jälkeen Kahelin, Hölsö ja Tommila tulivat ja heittäydyin virran mentäväksi. Siihen loppui oma sujuva suunnistamiseni Jukolassa 2010.
Seuraavat liput löytyivät ihan kohtuudella, mutta erittäin kuvaavaa omalle tekemiselle oli TV-rastista sivuun ajaminen vihreälle suolle. Pitkälle välille oli melkoinen kööri kasassa ja porukassa oli epätietoisuutta reitistä. Koodeista bongasin, että itsellä on eri lippu päädyssä kuin muilla. Lopulta löysin itseni letkan kärjestä ja samalla alkoivat ensimmäiset hiipumisen oireet takareisikramppeineen. Onneksi muilla ei ollut menohaluja ja sain löntystää hetken keulassa. Kunnes tuli taas Ulricehamn takaa. En vielä tässäkään vaiheessa tajunnut kaverin olevan Öhlund. Jos olisin tajunnut, en olisi seurannut. Nyt seurasin henki hieverissä ja loppuosa välistä mentiin ihan susireittiä, hävettää oikein. Mutta eipä ollut saumoja omaan työhön, kun katse piti pitää vain jaloissa kaatumisen pelossa. Tylsää. Rastia 14 lähestyttäessä porukassa oli jo Halden ja co. , joten halusin varmistaa olinpaikkaani. Pysähdyin letkan kärjessä ison jyrkänteen kohdalla ja eteen pääsi tukku miehiä. Oman lipun otin sujuvasti ja taas pääsin tekemään hetken omaa työtä. Rastilla 15 olin jälleen Kahelinin ja Tommilan selässä ja samalla viestin kärjessä. Nyt alkoivat krampit todella purra ja rastille 16 mennessä vauhti oli jo varsin hidasta, onneksi oli muillakin. Haldenin paita tuli eteen ja silloin päätin, että tässä tullaan vaihtoon asti, koska loppuosa oli selkeästi putkea. Jotkut tosin huutelivat yhä sitkeästi koodeja. Viimeiset liput tulivat vastaan epävarman hitaasti, mutta letkan mukana lonnien. En ollut varma tilanteesta, koska Jaanankalliolla olin kuulevinani jotain kahden minuutin eroja. Loppusuoralla tilanne kuitenkin valkeni ja vaimon karjuessa kiriä tiesin tulevani kärjen mukana vaihtoon. Ehkä.
Takareidet löivät järkyttävään kramppiin juuri ennen vaihtoleimausta, ja karttatelineellä jouduin hiukan ojentamaan jalkoja. Jätkät huusivat naamat punaisina, ymmärtäähän sen kun Halden meni kärjessä kevyillä jaloilla. Yritin harppoa suorilla koivilla puomille, mutta krampit löivät vain koko ajan pahemmin. Onneksi piina päättyi ja sain lapun Heikalle. Loppu olikin sitten muiden heiniä.
Rekyyli: Totuus lienee melko selvä eli juoksin kisan sairaana. Jos kisa ei olisi ollut Jukola tai MM-kisa, en olisi juossut. Olo oli kisan jälkeen melko karmea ja kuumetta oli saletisti jokunen aste. Ratkaisu ei ollut missään nimessä viisas, vaan todella tyhmä. Jos oltaisiin oltu kolmen joukossa, ei kaduttaisi. Mutta nyt kaduttaa. Lääkäri löysi tulehduksen sekä poskionteloista että korvista ja nyt olen lääkekuurilla. Lisäksi olin ilmeisesti lyönyt vasemman jalan isovarpaani kisassa, ja siinä epäillään nyt olevan murtuma. Joten mitä opimme tästä? Emme niin yhtään mitään.
Hyvää juhannusta kaikille!
Tausta: Hyvän treenijakson jälkeen jouduin siis työni puolesta lasten liikuntaleirille ja siitähän se sitten alkoi. Maanantaina jouduin pukeutumaan maskotiksi ja aikatauluhässäkän takia välillä olin hiestä märkä ja välillä vilutti. Lisäksi tietysti lapset halusivat vetää hännästä, lyödä mahaan, repiä päätä irti ym. mitä nykymuksut luonnollisesti tekevät.
Tiistaina kurkku oli lievästi arka ja alla kahdet kuuden tunnin yöunet. Leirille saapui ryhmä ihania naperoita, joiden valvonnasta vastasin. Päivällä satoi vettä pariin otteeseen ja vaatteiden vaihtoon ei ollut saumoja. Yöllä sitten koulun lattialla yksi Jusu-Petteri ei saanut oikein huilattua ja jouduin vaksimaan ihan tuelta. Unta tuli tunti sinä yönä ja aamulla oli paketti kasassa, kuumetta 38 ja flunssainen olo. Siitä alkoi taistelu tautia vastaan erilaisilla lääkkeillä sellaisella voimalla, että vatsanpeitteet huusivat hoosiannaa. Torstaina oli nokka aivan tukossa, eikä lämpö ottanut kadotakseen. Siinä vaiheessa oli jo ensimmäinen pikapuhelu valmennusjohtoon otettu. Perjantai-iltana olo alkoi parantua, ja kisa-aamuna koitin pienen lenkin, ensimmäisen viikkoon. Tein päätöksen, että pystyn juoksemaan ja viimeinen soitto valmennuksen vanhimmalle. Päivän aikana olo alkoi taas vajota lämpöilyn puolelle, mutta päätös oli jo tehty ja pelonsekaisin tuntein ajelin Kytäjälle.
Kisa: Ile toi viestin loistavasti ja siitä oli ihmislapsen hyvä jatkaa. Verryttely oli tuntunut ihan kohtuulliselta, joten ihan niin paljoa ei enää pelottanut. Alku sujui rennosti ja suhteellisen sujuvasti parilla mutkalla höystettynä. Kolmoselle mennessä näin ensi kertaa Ulricehamnin ja nelosella aavistelin olevani ihan kärkijoukoissa, koska muita ei näkynyt. Kuutoselle etenin varovasti ja Täbyn mies tuli lipulle kiinni. Seiskalle mentiinkin pitkään peräkkäin. Vauhti ei ollut mitenkään tiukkaa ja jouduin jopa vähän passailemaan. Noin 250 metriä ennen rastia en saanut maisemaa sopimaan karttaan ja jäin ihmettelemään sata metriä rastista ykkösosuuden valojen keskelle. Minuutin kujuilun jälkeen Kahelin, Hölsö ja Tommila tulivat ja heittäydyin virran mentäväksi. Siihen loppui oma sujuva suunnistamiseni Jukolassa 2010.
Seuraavat liput löytyivät ihan kohtuudella, mutta erittäin kuvaavaa omalle tekemiselle oli TV-rastista sivuun ajaminen vihreälle suolle. Pitkälle välille oli melkoinen kööri kasassa ja porukassa oli epätietoisuutta reitistä. Koodeista bongasin, että itsellä on eri lippu päädyssä kuin muilla. Lopulta löysin itseni letkan kärjestä ja samalla alkoivat ensimmäiset hiipumisen oireet takareisikramppeineen. Onneksi muilla ei ollut menohaluja ja sain löntystää hetken keulassa. Kunnes tuli taas Ulricehamn takaa. En vielä tässäkään vaiheessa tajunnut kaverin olevan Öhlund. Jos olisin tajunnut, en olisi seurannut. Nyt seurasin henki hieverissä ja loppuosa välistä mentiin ihan susireittiä, hävettää oikein. Mutta eipä ollut saumoja omaan työhön, kun katse piti pitää vain jaloissa kaatumisen pelossa. Tylsää. Rastia 14 lähestyttäessä porukassa oli jo Halden ja co. , joten halusin varmistaa olinpaikkaani. Pysähdyin letkan kärjessä ison jyrkänteen kohdalla ja eteen pääsi tukku miehiä. Oman lipun otin sujuvasti ja taas pääsin tekemään hetken omaa työtä. Rastilla 15 olin jälleen Kahelinin ja Tommilan selässä ja samalla viestin kärjessä. Nyt alkoivat krampit todella purra ja rastille 16 mennessä vauhti oli jo varsin hidasta, onneksi oli muillakin. Haldenin paita tuli eteen ja silloin päätin, että tässä tullaan vaihtoon asti, koska loppuosa oli selkeästi putkea. Jotkut tosin huutelivat yhä sitkeästi koodeja. Viimeiset liput tulivat vastaan epävarman hitaasti, mutta letkan mukana lonnien. En ollut varma tilanteesta, koska Jaanankalliolla olin kuulevinani jotain kahden minuutin eroja. Loppusuoralla tilanne kuitenkin valkeni ja vaimon karjuessa kiriä tiesin tulevani kärjen mukana vaihtoon. Ehkä.
Takareidet löivät järkyttävään kramppiin juuri ennen vaihtoleimausta, ja karttatelineellä jouduin hiukan ojentamaan jalkoja. Jätkät huusivat naamat punaisina, ymmärtäähän sen kun Halden meni kärjessä kevyillä jaloilla. Yritin harppoa suorilla koivilla puomille, mutta krampit löivät vain koko ajan pahemmin. Onneksi piina päättyi ja sain lapun Heikalle. Loppu olikin sitten muiden heiniä.
Rekyyli: Totuus lienee melko selvä eli juoksin kisan sairaana. Jos kisa ei olisi ollut Jukola tai MM-kisa, en olisi juossut. Olo oli kisan jälkeen melko karmea ja kuumetta oli saletisti jokunen aste. Ratkaisu ei ollut missään nimessä viisas, vaan todella tyhmä. Jos oltaisiin oltu kolmen joukossa, ei kaduttaisi. Mutta nyt kaduttaa. Lääkäri löysi tulehduksen sekä poskionteloista että korvista ja nyt olen lääkekuurilla. Lisäksi olin ilmeisesti lyönyt vasemman jalan isovarpaani kisassa, ja siinä epäillään nyt olevan murtuma. Joten mitä opimme tästä? Emme niin yhtään mitään.
Hyvää juhannusta kaikille!
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Happosadetta
Käyhän se luonnon päälle jurnuttamaan, kun vaimo jää kesäiselle lomalle kymmeneksi viikoksi ja itse jatkan unelmia ja toimistohommia myös kesällä ensi kerran sitten viiteen vuoteen. Kaikella on hintansa. Olo on kuin kesäharjoittelijalla, joka kerää työkokemusta ja vetää sitten rankan festaribileviikon ainoalla kesälomaviikollaan. Itse juoksen FINin.
Kolmen viikon treenijakso päättyy huomenna ja kulku alkaa olemaan sen mukaista. Eilen juoksin 16 km Soppeenharjun-Julkujärven suosikkipoluillani rennon reippaasti, syke majaili kävelylukemissa ja olo oli leppoisa. Tänään taas työnsin Lastenojanvuoren 2,1 km:n latua 70 metrin nousuilla kolme kertaa ihan kunnolla, mutta syke pysyi samoissa tunnetilan muuttuessa kireästä ahdistavaan. Ensi viikolla tuleekin sitten pakkolepoa kolme päivää, kun olen työn puolesta lasten liikuntaleirillä, vieläpä koulumajoituksessa... Joten Jukolassa isketään sitten seuraavan kerran.
Miksi sitten olen poissa siitä 10 viikon kesälomaan oikeuttavasta työstä ainakin toistaiseksi? No, Uzbehan sen ässän vetäisi hihasta...
Kolmen viikon treenijakso päättyy huomenna ja kulku alkaa olemaan sen mukaista. Eilen juoksin 16 km Soppeenharjun-Julkujärven suosikkipoluillani rennon reippaasti, syke majaili kävelylukemissa ja olo oli leppoisa. Tänään taas työnsin Lastenojanvuoren 2,1 km:n latua 70 metrin nousuilla kolme kertaa ihan kunnolla, mutta syke pysyi samoissa tunnetilan muuttuessa kireästä ahdistavaan. Ensi viikolla tuleekin sitten pakkolepoa kolme päivää, kun olen työn puolesta lasten liikuntaleirillä, vieläpä koulumajoituksessa... Joten Jukolassa isketään sitten seuraavan kerran.
Miksi sitten olen poissa siitä 10 viikon kesälomaan oikeuttavasta työstä ainakin toistaiseksi? No, Uzbehan sen ässän vetäisi hihasta...
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Dinosauruksena näpertämistä
EM-porskutellaan parhaillaan ja tulossato on ollut ehkä vähemmän mairittelevaa. Senhän ovat toki huomanneet suuunnistusmaailman suuret analisaattorit, jotka nimettöminä huutelevat surullisen kuuluisalla Pesupaikalla. Pannukakkuun päättyneen katsastusprojektin jälkeen voin yhä rehellisemmin todeta, ettei mulla varmaan olisi ollut yhtään sen enempää annettavaa kuin Airilalla tai Taivaisella, jos olisin kisalipun kouraani saanut. Syykin on melko selvä. En ole mannermaisen suunnistuksen Kauno Saario. Ensinnäkään en erityisemmin tykkää pyöreästä käyräsuunnistelusta, jossa juoksuvauhtini on rajoite, ja toisaalta en saa siitä sitä suunnistuksellista nautintoa, jota tästä touhusta ensisijaisesti haen. Jos olisin halunnut kilpaurheilusta aikoinani jotain muutakin kuin itseni haastamista sekä fyysisesti että taidollisesti, en totta vie olisi valinnut suunnistusta. Mutta valitsin, ja siksi odotan EM-kisojakin enemmän Kytäjän maaston tuomia haasteita tai polkujuoksun sijaan Teiskon puskakallionäpräystreeniä. No, se siitä.
En vain ymmärrä Pesupaikan haukkujia ja tätä dinosaurusmeininkiä. Kenenkään on turha itkeä, jos nuoria ei ole valittu kisoihin. Ei ole näyttöjä. Niin kauan kun uudet sukupolvet eivät kykene lyömään vanhoja edes kerran katsastuskisoissa, ei kannata huudella. Nyt kisoissa on nuoriksi laskettavia Airila ja Taivainen, joista Airila teki yhden tosi hyvän näytön, jolla kuuluikin joukkueeseen. Taivainen ei mielestäni antanut yhtään riittävän hyvää näyttöä, mutta positiivisen poikkeuksellisen potentiaalinsa vuoksi juuri ja juuri kisapaikan ehkä ansaitsi. Koska parempiakaan ei ollut tarjolla tai lähdössä. Muilla nuorilla ei vielä ollut eväitä ja sen on fakta. Eipä noihin kisoihin kannata vain kasvamaankaan lähteä, siitä se vasta sanominen tulisikin. Jos nyt ei tule menestystä, niin ei sitä olisi tullut millään nuorennusleikkausporukallakaan. Ja sanomista olisi tullut taas.
Olen armotta painumassa konservatiivisen ajatteluni kanssa suohon, josta voi olla paha nousta. Vastustan sprinttejä ja kaikenlaisia yhdistelmäkokeiluja ja huomaan niiden vain lisääntyvän. Olen lyhyen ajan sisällä käynyt hyviä keskusteluja suunnistuksesta erilaisten laji-ihmisten kanssa ja näkemykset ovat yhtä sekaisia, kuin kohta koko lajikin mielestäni. Tämänkertaisen Skeptisyysliiton kyynisen viikkokatsauksen lopetan toetamukseen nykykilpailuista. Minulla on kaksi lempikisaa: kunnon vanha normaalimtaka ja pikamatka. Ensin mainittu 3 minuutin lähtövälillä 90 minuuttia monipuolista rytkettä ja jälkimmäinen 25 minuuttia aivan pirun vaikeassa maastossa teknisyys huippuun vietynä. Näistä saan suurimman nautinnon. Ensimmäistä on tarjolla kolme kertaa kesässä: 2x katsastus (joista toinen yleensä mannermaista luukutusta arvokisojen vuoksi) ja SM-pitkämatka. Jälkimmäistä ei enää sitten tarjotakaan, jos ei vahingossa Pohjanmaan pikkukansallisissa, kun keskimatka on jäänyt vähän lyhyeksi tai ratamestarin lajisäännöt ovat vuodelta 2000.
Ulkoiluja:
MA 31.5.
Olo oli palautumaton ja jalkapohja kipeänä, treeniksi kelpasi puoli tuntia trampoliinilla pomppimista lasten kanssa ja päälle KV 0.20 keskivartalolle. Oli meinaan pää kohtuullisen sekaisin, kun koitteli voltteja vanhasta muistista...
TI 1.6.
aamulla pyörällä töihin 0.30PK...
... ja takaisin 0.30 PK...
ja heti perään Asuntilaan treeniin. Jalat olivat aika väsyt ja tein pari tyhmää virhettä, mm. itselleni tyypillisen Tsaarin teleportti -siirtymän perhosten keskusrastille. Äly hoi! Kepsukan viiva ei ole ihan kohdillaan, mutta treeni oli priimaa staffia, tulista hottia.
KE 2.6.
Lounaan sijaan kävin juoksemassa ja tekemässä juoksutekniikkaa, yht. 0.35 PK
Illalla Aitovuoreen taitoiltarasteille ja pk-sykkeillä suunnistelua, aika hyvin virheettä. Myloggerin tarkkuus ei meinaa oikein riittää ja viivoja saa jiirata melkoisesti
TO 3.6.
Aamulla ennen töihin menoa mäkinopeusvoimaloikkatreeniä Pyynikillä. Teki hyvää peruskankealle kaverille, yht. J + NV 0.40
Illalla Haku-Veikon rastit Lammilla. Olin todella flegmaattisessa tilassa menomatkalla ja ennen starttia. Sain töiden jälkeen vedettyä vartin unoset, mutta olin aivan töötissä. Kisassa jalat olivat kuitenkin odotettua pirteämmät, mutta kuula oli jumissa ja virheitä tuli kohellettua taas aivan liikaa. Vihastuin itselleni oikein todenteolla ja olisin lyönyt, jos olisin ylettänyt. Tavoite kuitenkin täyttyi eli hyväksytty lopputulos. Mikään itsestäänselvyys se ei ollut, koska jo ykköseltä lähdin kolmasti väärään suuntaan ja olin vihon viimoinen kakkoselle lähtiessäni. Lopussa tyrin vielä tokavikalle menon ja yrityshalut olivat melko nollissa loppukirien suhteen. Netistä löytyi lopulta tuloksetkin, joiden mukaan olin kahdeksas.
Tänään mennään Hyvinkäälle, you know why... ;)
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Työlki ellää, mut humpal menestyy!
Ehtoota sano. Niinhän se katkesi kuiskuttelijoiden tie kuin kanan lento, mikä ei totisesti ollut yllätys. Itsellä jäi kyllä veisujen seuraaminen alle puoleen tuntiin, koska ihmislapsen on syytä nukkua klo 22:n jälkeen hyvinkin pian, jos meinaa olla pirteä tapaus huomispäivänä.
Sprintin jälkeen sai taas ryhtyä ihan kunnolla käymään lenkillä ja mukavaa on ollut. Paitsi viime päivinä, kun matalilla sprinttikengillä työstäminen on ärsyttänyt jalkapohjaa/kantakalvoa 15 vuoden takaiseen tilaan. Tietäähän sen kun tuollaiseen humpuukiin lähtee mukaan...
SU 23.5.
ap. Jaron ja Hannun kanssa 2001 SM-pitkän (eikä minkään ERIKOISpitkän) maastossa miesten loppulenkkiä seuraillen, oli kivaa! Suunnistus 1.55 PK (14 km).
MA 24.5.
ilta. Mäkilenkkiä Lamminpään urheilumajalta harjua koluten, yht. J 0.55 PK reipas (9 km, 520m nousua).
TI 25.5.
aamu. Pyörällä töihin, kun sen ensin kaivoi talvitellingeiltä eloon... P 0.33 PK (12 km).
ip. Pyörällä kotiin sateessa mutkien kautta, P 0.45 PK (17km) + J 1.15 PK (12 km) Hannun kanssa .
KE 26.5.
aamu. Juosten töihin komiassa kelissä, J 0.50 PK reipas sisältäen ruskoloisia (11 km).
ilta. Taitoiltarastit Siitamassa, S 0.43 VK (7,5 km) + J 0.15 PK verryt (2,5 km).
TO 27.5.
aamu. J 0.20 PK sis. JT (4 km) + KV 0.20 vatsa+selkä
Iltapäiväksi Poriin seuraamaan, kuinka nykynuoria pitää liikuttaa eli heittää savua ja stroboja + pomppulinnoja... Illaksi Turkuun.
PE 28.5.
aamu. J 0.20 PK Turun keskustassa + urheilupuistossa (4 km), jalat aivan tukkeessa torstain seisoskeluista.
ilta. J 0.40 PK ruskoloisilla (7 km) + KV 0.20 vatsa-selkä.
LA 29.5.
aamu. J 0.30 PK (6km) herättelyä purtsalla, ei kummoistakaan menoa.
ip. Sappee Up Hill -mäkijuoksua: 5 km 19.51 +1.33 Mårelle, kuitenkin epävirallinen SM-pronssi ;) Meno oli jotensakin laimeaa, enkä saanut oikein puristuksia koneesta, ketutti. Yht. J 0.10 MK + 0.10 VK + 0.35 PK (11 km).
Illalla vielä Trail-O:ssa näpräilemässä, oli ihan hauskaa, vaikka teinkin pari kardinaalia perusvirhettä kuten oikealta vasemmalle nimeäminen, turakki!
SU 30.5.
aamu. J 0.15 PK (3 km) aamuherättelyä einiin huonolla tuntumalla.
ip. Rautia-rastit: S 0.20 MK + 0.40 VK + J 0.25 PK
Kisa sujui ihan mukavasti ilman isompia erheitä. Vedin alun tarkoituksella kovaa, jotta saisin jotain rytmiä päälle. Onnistuneesta rytmistä seurasi pieni taantuminen loppuun, mikä näkyi etenkin pieninä huolimattomuuksina. Kiema tuli hyvänä vaununa kuutoselta maaliin, ei haitannut. Huonointa kisassa oli se, että jälleen uusi (ei sininen) emitini jätti yhden leiman huomioimatta. Ja jälleen se kuitenkin löytyi tarkistuslipusta. Ei niin mukava juttu...
ilta. Palauttelua pyörällä 1.00 PK (20 km).
Viikko 21 yht: 11.21 h, suunnistusta 17,5 km, juoksua 73,5 km ja pyöräilyä 49 km.
Sprintin jälkeen sai taas ryhtyä ihan kunnolla käymään lenkillä ja mukavaa on ollut. Paitsi viime päivinä, kun matalilla sprinttikengillä työstäminen on ärsyttänyt jalkapohjaa/kantakalvoa 15 vuoden takaiseen tilaan. Tietäähän sen kun tuollaiseen humpuukiin lähtee mukaan...
SU 23.5.
ap. Jaron ja Hannun kanssa 2001 SM-pitkän (eikä minkään ERIKOISpitkän) maastossa miesten loppulenkkiä seuraillen, oli kivaa! Suunnistus 1.55 PK (14 km).
MA 24.5.
ilta. Mäkilenkkiä Lamminpään urheilumajalta harjua koluten, yht. J 0.55 PK reipas (9 km, 520m nousua).
TI 25.5.
aamu. Pyörällä töihin, kun sen ensin kaivoi talvitellingeiltä eloon... P 0.33 PK (12 km).
ip. Pyörällä kotiin sateessa mutkien kautta, P 0.45 PK (17km) + J 1.15 PK (12 km) Hannun kanssa .
KE 26.5.
aamu. Juosten töihin komiassa kelissä, J 0.50 PK reipas sisältäen ruskoloisia (11 km).
ilta. Taitoiltarastit Siitamassa, S 0.43 VK (7,5 km) + J 0.15 PK verryt (2,5 km).
TO 27.5.
aamu. J 0.20 PK sis. JT (4 km) + KV 0.20 vatsa+selkä
Iltapäiväksi Poriin seuraamaan, kuinka nykynuoria pitää liikuttaa eli heittää savua ja stroboja + pomppulinnoja... Illaksi Turkuun.
PE 28.5.
aamu. J 0.20 PK Turun keskustassa + urheilupuistossa (4 km), jalat aivan tukkeessa torstain seisoskeluista.
ilta. J 0.40 PK ruskoloisilla (7 km) + KV 0.20 vatsa-selkä.
LA 29.5.
aamu. J 0.30 PK (6km) herättelyä purtsalla, ei kummoistakaan menoa.
ip. Sappee Up Hill -mäkijuoksua: 5 km 19.51 +1.33 Mårelle, kuitenkin epävirallinen SM-pronssi ;) Meno oli jotensakin laimeaa, enkä saanut oikein puristuksia koneesta, ketutti. Yht. J 0.10 MK + 0.10 VK + 0.35 PK (11 km).
Illalla vielä Trail-O:ssa näpräilemässä, oli ihan hauskaa, vaikka teinkin pari kardinaalia perusvirhettä kuten oikealta vasemmalle nimeäminen, turakki!
SU 30.5.
aamu. J 0.15 PK (3 km) aamuherättelyä einiin huonolla tuntumalla.
ip. Rautia-rastit: S 0.20 MK + 0.40 VK + J 0.25 PK
Kisa sujui ihan mukavasti ilman isompia erheitä. Vedin alun tarkoituksella kovaa, jotta saisin jotain rytmiä päälle. Onnistuneesta rytmistä seurasi pieni taantuminen loppuun, mikä näkyi etenkin pieninä huolimattomuuksina. Kiema tuli hyvänä vaununa kuutoselta maaliin, ei haitannut. Huonointa kisassa oli se, että jälleen uusi (ei sininen) emitini jätti yhden leiman huomioimatta. Ja jälleen se kuitenkin löytyi tarkistuslipusta. Ei niin mukava juttu...
ilta. Palauttelua pyörällä 1.00 PK (20 km).
Viikko 21 yht: 11.21 h, suunnistusta 17,5 km, juoksua 73,5 km ja pyöräilyä 49 km.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)