Unohtui siitä 69. viestistä vielä yksi olympiavalinta, jota en ymmärrä:
- miestaitoluistelija, joka ei yltänyt EM-kisoissa edes 20:n parhaan joukkoon. Olympialaisissa sitten varmaan yltää, kun lyödään pari jenkkiä vielä kylkeen. Nooh, kokemusta hakemaan, niih.
Se testijuoksu...
Aamulla oli kurkussa vieläkin lievä tuntemus ja jostain syystä myös päätä särki ja oli kehvana olo. Edellisenä iltana hiihtelin pari tuntia reippaasti, joten kai se siitä sitten johtui. Valitsin tossuksi DS Trainerin ja se taisi olla pieni virhe, sillä reitti oli melko liukas ja tuppurainen lumesta. Pakkasta oli 11 astetta ja fiilis aika määräjakson tuntuinen eli ei lupaillut ihan välttämättä. Kaiken huipuksi unohdin ottaa astmalääkkeen verryttelyn päätteeksi, joten dippadai.
Alkuun lähdin ihan omaa vauhtiani ja annoin Leksan ja Angstin mennä menojaan. Sykkeet olivatkin melko alhaalla ja alamäissä palautus meni jo lähelle aerobista kynnystä. Liukasta oli ja vähän meni polkemiseksi paikoin. Portaiden jälkeen aloin huomata lääkkeen unohtumisen, kun milli ei oikein huilannut. Sama toistui sitten pahemmin toisen kiekan nousuissa. Kierros täyttyi ajassa 29.24 ja olo tuntui ihan kohtuulliselta, kun katselin Leksan selkää Pekan hypätessä sivuun. Hyvä meno hiukan taipui Varalan mäessä ja vaikka tasaiset + alamäet tulivatkin hyvin, oli meno jotenkin odotetun ponnetonta. Lopussa en oikein saanut iskutettua ja toisen kiekan aika painui neljä sekuntia huonommaksi. Loppuaika oli siis 58.52, joka on toisaalta paras talviolojen aikani kautta aikain. Toki Legkoville tuli pataan liki pari minuuttia. Tälle viikolle treeniä kertyi 16 tuntia, joten sikäli ihan hyvä reipas VK-juoksu. Ensi viikolla kaivellaan tehoja esiin vaihteen vuoksi.
Duibinks!
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
Kuunkuiskausta
Keskiviikon jälkeen olin asennoitunut torstaihin toivoa täynnä, mutta tuli sysi ja savi. Pakkastahan oli ja tuultakin siinä sivussa. Etukäteen ohjelmaan oli taltattu suunnistusvedot Aitovuoressa, mutta aamupäivällä päätin toisin kelin ollessa mörköinen. Koska olen aaltoileva immeinen, sorruin kuitenkin pitämään kiinni ilmoittautumisesta ja sidostin itseni lumihankisuunnistukseen. Mielessä oli tätä ennen ollut jo vahva juoksumaton tuoksu...
Kiirehän tuli tietysti töiden perään ja kotona ehdin juoda klasin vettä sekä unohtaa lampun. Alkuverryttelyssä tuntui jo koivissa kylmältä ja maastossa näytti olevan lumen lailla lunta. No, matkaan vaan kun kerran tultiin: neljä kertaa rontin kilsan veto. Lunta oli vähän yli polviin, enkä saanut ykköselle mennessä kartanlukua oikein huilaamaan. En nähnyt kartasta mitään, en toisaalta saanut siitä selvääkään saati että olisin ymmärtänyt näkemääni. Joten siltä pohjalta. Kuusi minuuttia startista jalat olivat tunnottomat ja olin kakkosen sijaan matkalla 50 astetta väärään suuntaan. Lopulta tulin pois löytämättä kahta rastia kuudesta ja totesin Thunderille, että ei ole nyt mun juttu.
En luovuttanut, vaan päätin vakaasti vetää hiihtovedot ja vaihdoin rivakasti kamat. Kahden minuutin hiihdon jälkeen tuskastuin, kun tuuli oli tuiskannut kireää pakkaslunta latuun eikä baanaa oltu tietenkään ajettu. Suksi ei luistanut senttiäkään, vaan nopein tapa oli juosta suksilla. Ja kotiin...
Masennus oli jo ovella, mutta päätin vielä yrittää 5x1min vetoloisia ulkona. Mutta sankarin voimat olivat jo ehtymässä, sillä edellisestä ruokailusta (uunimakkara koulussa, luonnollisesti) oli yhdeksän tuntia. Lenkki kutistui 43 minuuttiin parran huurustamista. Ja ketutti kotona. Sekä väsytti, sillä nukahdin kahdeksalta sohvalle ja marskin juoman nauttimisen jälkeen siirryin sänkyyn, josta heräsin kuudelta kurkku lievästi arkana. Veikkaisin, että joogan lisäksi myös lumihankisuunnistukset tulevat jäämään melko vähiin lopputalvena...
OLYMPIAVALINNAT, JOITA MINÄ EN YMMÄRRÄ:
- mies, joka reväytti pernansa, valitaan kisoihin esilaskunsa perusteella, koska se olisi mitä todennäköisimmin saattanut ehkä riittää varsinaisessa kisassa 15 joukkoon. Ainoastaan miehen sukunimen viittaaminen varsin toimivaan olutmerkkiin voi puoltaa asiaa tasan yhdeltä kantilta.
- suomalaiset miessprintterit, joita heitetään kisoihin yhteen starttiin kasapäin jälleen kerran opintomatkalle. No kivaahan se tietysti on mennä opintomatkalle Oslon sijasta Vancouveriin. Jos nyt edes karsinnasta pääsisi läpi, mutta kun kuntokin joskus riittäisi erävaiheessa.
- kakki freestailistit ja lumilautailijat, muistaakseni kyse oli kuitenkin urheilukilpailuista. "Ei mua oikeesti kisat hirveesti nappaa, siistii vetää smuutteja raneja ja makeit temppui."
SUOMEN EUROVIISUVALINNAT, JOITA MINÄ EN YMMÄRRÄ:
- Kuunkuiskaajat!
- Kuunkuiskaajat?
- Kuunkuiskaajat?!
- Ei kai kukaan nyt ihan oikeasti luule, että tuollaisella voidaan ihan oikeasti pärjätä. Eihän siinä ollut edes kunnon modulaatiota. Jos vielä vaan halutaan haitaria soitella Euroviisuissa, niin kyllä senkin olisi Oslossa tehty paremmin Eläkeläisten toimesta. Sitä paitsi kyllä se kansantanhu siellä taustalla oli jotain ihan siis niinku...
Tänään oli testijuoksu, siitä myöhemmin.
Siihen asti, tällä mennään.
Kiirehän tuli tietysti töiden perään ja kotona ehdin juoda klasin vettä sekä unohtaa lampun. Alkuverryttelyssä tuntui jo koivissa kylmältä ja maastossa näytti olevan lumen lailla lunta. No, matkaan vaan kun kerran tultiin: neljä kertaa rontin kilsan veto. Lunta oli vähän yli polviin, enkä saanut ykköselle mennessä kartanlukua oikein huilaamaan. En nähnyt kartasta mitään, en toisaalta saanut siitä selvääkään saati että olisin ymmärtänyt näkemääni. Joten siltä pohjalta. Kuusi minuuttia startista jalat olivat tunnottomat ja olin kakkosen sijaan matkalla 50 astetta väärään suuntaan. Lopulta tulin pois löytämättä kahta rastia kuudesta ja totesin Thunderille, että ei ole nyt mun juttu.
En luovuttanut, vaan päätin vakaasti vetää hiihtovedot ja vaihdoin rivakasti kamat. Kahden minuutin hiihdon jälkeen tuskastuin, kun tuuli oli tuiskannut kireää pakkaslunta latuun eikä baanaa oltu tietenkään ajettu. Suksi ei luistanut senttiäkään, vaan nopein tapa oli juosta suksilla. Ja kotiin...
Masennus oli jo ovella, mutta päätin vielä yrittää 5x1min vetoloisia ulkona. Mutta sankarin voimat olivat jo ehtymässä, sillä edellisestä ruokailusta (uunimakkara koulussa, luonnollisesti) oli yhdeksän tuntia. Lenkki kutistui 43 minuuttiin parran huurustamista. Ja ketutti kotona. Sekä väsytti, sillä nukahdin kahdeksalta sohvalle ja marskin juoman nauttimisen jälkeen siirryin sänkyyn, josta heräsin kuudelta kurkku lievästi arkana. Veikkaisin, että joogan lisäksi myös lumihankisuunnistukset tulevat jäämään melko vähiin lopputalvena...
OLYMPIAVALINNAT, JOITA MINÄ EN YMMÄRRÄ:
- mies, joka reväytti pernansa, valitaan kisoihin esilaskunsa perusteella, koska se olisi mitä todennäköisimmin saattanut ehkä riittää varsinaisessa kisassa 15 joukkoon. Ainoastaan miehen sukunimen viittaaminen varsin toimivaan olutmerkkiin voi puoltaa asiaa tasan yhdeltä kantilta.
- suomalaiset miessprintterit, joita heitetään kisoihin yhteen starttiin kasapäin jälleen kerran opintomatkalle. No kivaahan se tietysti on mennä opintomatkalle Oslon sijasta Vancouveriin. Jos nyt edes karsinnasta pääsisi läpi, mutta kun kuntokin joskus riittäisi erävaiheessa.
- kakki freestailistit ja lumilautailijat, muistaakseni kyse oli kuitenkin urheilukilpailuista. "Ei mua oikeesti kisat hirveesti nappaa, siistii vetää smuutteja raneja ja makeit temppui."
SUOMEN EUROVIISUVALINNAT, JOITA MINÄ EN YMMÄRRÄ:
- Kuunkuiskaajat!
- Kuunkuiskaajat?
- Kuunkuiskaajat?!
- Ei kai kukaan nyt ihan oikeasti luule, että tuollaisella voidaan ihan oikeasti pärjätä. Eihän siinä ollut edes kunnon modulaatiota. Jos vielä vaan halutaan haitaria soitella Euroviisuissa, niin kyllä senkin olisi Oslossa tehty paremmin Eläkeläisten toimesta. Sitä paitsi kyllä se kansantanhu siellä taustalla oli jotain ihan siis niinku...
Tänään oli testijuoksu, siitä myöhemmin.
Siihen asti, tällä mennään.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Se tuiki tavallinen tiistai, kö?
Tämä juttu piti laittaa eilen ja sen piti vain lakonisesti kertoa tiistain treenit eli näin:
aamu: Hiihto (p) 1.24 rentoa ja rauhallista ennen töihin lähtöä, kokonaisuudessaan 19 km muikeassa kelissä aamuhämärän kautta aamuaurinkoon.
ip: Juoksua matolla, verryttelyt + 0.30 VK (maton kyydin mukaan 4.15-3.50 vauhdilla, keskimmäinen 10 min vauhdikkainta), yht. 0.50 , 11 km
Päivällä tuli vielä koulussa n. 7 km hiihtelyä, mutta niitä ei lasketa.
MUTTA... Kaikki ei sitten ollutkaan ihan noin simppeliä. Aamu ja päivä sujuivat suunnitellun kivasti siihen saakka kun oli aika lähteä töistä kotiin. Parkkipaikalla näin kaksi nuorukaista mopoauton pelti pystyssä ja kaapelit käsissä. Lähestyin omaa autoani, kun toinen jannuista tuli ihan fiksusti kyselemään virtaa. Tunsin suunnatonta vahingoniloa ja kehitin selitykseksi uudehkon auton sekä epätietoisuuden virran antamisen mahdollisuudesta. Iloni oli todella ennenaikaista, sillä Ranskan autoteollisuuden helmeni ei inahtanutkaan avainta käännettäessä. Käänsin suunnattoman raivoni "huumoriksi" ja huikkasin pojille ovesta: "No eipä mulla olisi näköjään virtaa ollutkaan..."
Vaimon Clio on autojen auto ja lähtee aina kerrasta käymään, vaikka ei omaa edes lohkolämmitintä. Niin nytkin. Sillä louhittiin mopoon virtaa, karvain mielin tosin, ja samalla sain lainata kaapeleita Pösöä varten. Ei inahdustakaan. Siitä tunnin päästä ja lievästi kylmissäni sain sitten lopulta Tebskalta järeämmät kaapelit ja apuvirtaa. Hyvin suunniteltu huilitauko ennen yhdistyksen kerhohuoneen liikuntatiloissa suoritettavaa mattotreeniä valui hukkaan ja hirveällä kiirellä kurvasin sutaisemaan juoksuni joogaiset takareidet vinkuen. Ja yhtä kiireellä kotiin seuraaviin sovittuihin askareisiin. Syöminen oli tässä vaiheessa toki unohtunut moneen kertaan ja piruuttani kävin vaa'alle tasan vuorokausi vuosipunnituksen jälkeen: 69,9 kg. Korpesi ja otin saunajuoman.
Tänään olikin jo parempi päivä, paitsi että edellä mainitut aktiviteetit saattoivat kropan aikamoiseen väsymystilaan ja aamutreeni jäi pelkäksi kuudelta heräämiseksi sekä toteamukseksi palautumattomuudesta. Onneksi työpäivä oli lyhyt ja pääsin tankkaamaan energiaa huutaneen koneeni. Otin myös 30 minuutin huilin ja illalla Kaupin poluilla juostu 19 km:n lamppulenkki olikin jo yhtä namia.
Tästä jatketaan. Viikonlopun testijuoksusta en tosin uskalla näillä jaloilla ja tuntemuksilla odottaa kuin jotain 57:n ja 62:n minuutin väliltä.
aamu: Hiihto (p) 1.24 rentoa ja rauhallista ennen töihin lähtöä, kokonaisuudessaan 19 km muikeassa kelissä aamuhämärän kautta aamuaurinkoon.
ip: Juoksua matolla, verryttelyt + 0.30 VK (maton kyydin mukaan 4.15-3.50 vauhdilla, keskimmäinen 10 min vauhdikkainta), yht. 0.50 , 11 km
Päivällä tuli vielä koulussa n. 7 km hiihtelyä, mutta niitä ei lasketa.
MUTTA... Kaikki ei sitten ollutkaan ihan noin simppeliä. Aamu ja päivä sujuivat suunnitellun kivasti siihen saakka kun oli aika lähteä töistä kotiin. Parkkipaikalla näin kaksi nuorukaista mopoauton pelti pystyssä ja kaapelit käsissä. Lähestyin omaa autoani, kun toinen jannuista tuli ihan fiksusti kyselemään virtaa. Tunsin suunnatonta vahingoniloa ja kehitin selitykseksi uudehkon auton sekä epätietoisuuden virran antamisen mahdollisuudesta. Iloni oli todella ennenaikaista, sillä Ranskan autoteollisuuden helmeni ei inahtanutkaan avainta käännettäessä. Käänsin suunnattoman raivoni "huumoriksi" ja huikkasin pojille ovesta: "No eipä mulla olisi näköjään virtaa ollutkaan..."
Vaimon Clio on autojen auto ja lähtee aina kerrasta käymään, vaikka ei omaa edes lohkolämmitintä. Niin nytkin. Sillä louhittiin mopoon virtaa, karvain mielin tosin, ja samalla sain lainata kaapeleita Pösöä varten. Ei inahdustakaan. Siitä tunnin päästä ja lievästi kylmissäni sain sitten lopulta Tebskalta järeämmät kaapelit ja apuvirtaa. Hyvin suunniteltu huilitauko ennen yhdistyksen kerhohuoneen liikuntatiloissa suoritettavaa mattotreeniä valui hukkaan ja hirveällä kiirellä kurvasin sutaisemaan juoksuni joogaiset takareidet vinkuen. Ja yhtä kiireellä kotiin seuraaviin sovittuihin askareisiin. Syöminen oli tässä vaiheessa toki unohtunut moneen kertaan ja piruuttani kävin vaa'alle tasan vuorokausi vuosipunnituksen jälkeen: 69,9 kg. Korpesi ja otin saunajuoman.
Tänään olikin jo parempi päivä, paitsi että edellä mainitut aktiviteetit saattoivat kropan aikamoiseen väsymystilaan ja aamutreeni jäi pelkäksi kuudelta heräämiseksi sekä toteamukseksi palautumattomuudesta. Onneksi työpäivä oli lyhyt ja pääsin tankkaamaan energiaa huutaneen koneeni. Otin myös 30 minuutin huilin ja illalla Kaupin poluilla juostu 19 km:n lamppulenkki olikin jo yhtä namia.
Tästä jatketaan. Viikonlopun testijuoksusta en tosin uskalla näillä jaloilla ja tuntemuksilla odottaa kuin jotain 57:n ja 62:n minuutin väliltä.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Vuosipunnitus
Niin se taas tuli, oli ja meni. Nimittäin Vimppain vuosipunnitus. Viime vuonna lukema oli 70,8kg ja tänä vuonna lähdin tiukasti haastamaan tuota noteerausta, jopa haaveilemaan 70 kg:n alituksesta. Keinot olivat jo astetta järeämmät, kun kävin taistoon.
Eilen sunnuntaina oli ohjelmassa aamulla reilun kolmen tunnin hiihtolenkki pakkasessa, iltapäivällä jooga (josta tuonnempana) sekä vielä tunnin sähly illan päätteeksi. Paino on huidellut 72 kg:n tuntumassa joulun jälkeen ja osansa on varmasti ollut hiihtämisellä, jonka seurauksena ylävartaloni on muuntunut lihaksikkaan jänteväksi ja siis lisännyt lihasmassallaan huomattavasti eloista painoani. Illan revityksen jälkeen join pelkästään lasin diureettia ja söin minimaalisen vähän. Tänään puolitin aamupalan ja lähdin seiskan jälkeen ladulle ennen liikuntatuntia. Lounaalla söin muodon vuoksi ja join lasin vettä. Sen jälkeen en laittanut suuhuni mitään ja istuin kaksi kokousta väistäen kaikki tarjottavat.
Kello 16.30 olin kotona ja asetuin vaa'alle noin kaksi tuntia ennen H-hetkeä todetakseni, että painoni oli lukemassa 71,5kg. Kiire oli siis jo käsin kosketeltava. Ennen vuosikokouslenkkiä (joka edeltää punnitusta) jumppasin Hannun seurassa hetken ja puin vaatteet lenkkiä varten ylleni: kerrasto, hiihtopuvun paita ja kaksi talvilämmittelyasua päällekkäin. Lenkki oli armotta liian lyhyt ja kulku karmeaa, joten totuus oli vain kohdattava. Reilun tunnin aikana onnistuin nipistämään painostani 600 grammaa, mutta lopullinen tuomio oli kuitenkin liikaa eli 70,9kg. Näin tällä kertaa...
Siitä joogasta. Uskottelin olevani ennakkoluuloton ja osallistuin täysin rinnoin kotileirimme joogasessioon. Vartin jälkeen oli selvää, etten kyennyt tavoittamaan vaadittua fleksibiliaa astanoissa, vaan läsnä oli lähinnä ahdistus eri asennoissa. Myös illan sähly osoitti viimein, että ketteryyteni ja nopeuteni on hävinnyt, joten Hannu nimesikin minut nortongin mieheksi. Joogassa viimeinen puoli tuntia oli aivan tuskaa ja asennot very too much vaikeita minulle. Etenkin kun mahassa oli ilmaa kuin vappupallossa, koita siinä sitten hengitellä rennosti takapuoli taivasta kohden.
Lopputulema tänään päivällä oli se, että takareidet ovat aivan pirun kipeät ja hartiat täysin jumissa eikä happi tahdo kulkea. Ei soveltunut siis minulle tuo homma, mutta Punakoneesta löytyi selkeästi muita lahjakkuuksia ko. alalle, ja heitä kannustan vahvasti eteenpäin. Minua ette enää salille saa :)
Eilen sunnuntaina oli ohjelmassa aamulla reilun kolmen tunnin hiihtolenkki pakkasessa, iltapäivällä jooga (josta tuonnempana) sekä vielä tunnin sähly illan päätteeksi. Paino on huidellut 72 kg:n tuntumassa joulun jälkeen ja osansa on varmasti ollut hiihtämisellä, jonka seurauksena ylävartaloni on muuntunut lihaksikkaan jänteväksi ja siis lisännyt lihasmassallaan huomattavasti eloista painoani. Illan revityksen jälkeen join pelkästään lasin diureettia ja söin minimaalisen vähän. Tänään puolitin aamupalan ja lähdin seiskan jälkeen ladulle ennen liikuntatuntia. Lounaalla söin muodon vuoksi ja join lasin vettä. Sen jälkeen en laittanut suuhuni mitään ja istuin kaksi kokousta väistäen kaikki tarjottavat.
Kello 16.30 olin kotona ja asetuin vaa'alle noin kaksi tuntia ennen H-hetkeä todetakseni, että painoni oli lukemassa 71,5kg. Kiire oli siis jo käsin kosketeltava. Ennen vuosikokouslenkkiä (joka edeltää punnitusta) jumppasin Hannun seurassa hetken ja puin vaatteet lenkkiä varten ylleni: kerrasto, hiihtopuvun paita ja kaksi talvilämmittelyasua päällekkäin. Lenkki oli armotta liian lyhyt ja kulku karmeaa, joten totuus oli vain kohdattava. Reilun tunnin aikana onnistuin nipistämään painostani 600 grammaa, mutta lopullinen tuomio oli kuitenkin liikaa eli 70,9kg. Näin tällä kertaa...
Siitä joogasta. Uskottelin olevani ennakkoluuloton ja osallistuin täysin rinnoin kotileirimme joogasessioon. Vartin jälkeen oli selvää, etten kyennyt tavoittamaan vaadittua fleksibiliaa astanoissa, vaan läsnä oli lähinnä ahdistus eri asennoissa. Myös illan sähly osoitti viimein, että ketteryyteni ja nopeuteni on hävinnyt, joten Hannu nimesikin minut nortongin mieheksi. Joogassa viimeinen puoli tuntia oli aivan tuskaa ja asennot very too much vaikeita minulle. Etenkin kun mahassa oli ilmaa kuin vappupallossa, koita siinä sitten hengitellä rennosti takapuoli taivasta kohden.
Lopputulema tänään päivällä oli se, että takareidet ovat aivan pirun kipeät ja hartiat täysin jumissa eikä happi tahdo kulkea. Ei soveltunut siis minulle tuo homma, mutta Punakoneesta löytyi selkeästi muita lahjakkuuksia ko. alalle, ja heitä kannustan vahvasti eteenpäin. Minua ette enää salille saa :)
lauantai 23. tammikuuta 2010
Eräs aamulenkki
Pitelee ilmaa, hyvää ja kaunista. Tosin kylmänpuoleista. Torstaina vietimme Hannun kanssa laatuaikaa pirkkalaisessa hengessä, mikä tarkoittaa ns. 80-luvun polkuja (tässä tapauksessa latuja) ja pimeää keliä. Suksimme lievässä pakkasessa kaasulinjan ja Toivion-Taaporin latuja hyvällä halulla. Tuntui varsin henkevältä.
Eiliseltä aamulenkiltä jäi mieleen jotain tällaista:
Puhelimen lempeä herätys vapautti minut unen ikeestä klo 6.13 ja nousin intoa puhkuen. Matkalla keittiöön meinasin kuitenkin kompastua omiin silmäpusseihini, mutta en katsonut sitä huolestuttavaksi signaaliksi. Kuitusen Vipelläkin on pakko olla samaa ongelmaa ja hän sentään uskoo kulun löytyvän ennen kisoja, miksen siin minäkin. Vai oliko se niin, että media spekuloi sillä, luuleeko tai tietääkö Vipe kulun löytyvän ja mikä rooli Trainers Housella on tässä draamassa. On vaikeeta.
Olen asetellut pakkasen vaatimat vaatteet jo illalla eteiseen, jotta vaimo ei heräisi. Muutama oleellinen asia on kuitenkin jäänyt kaappiin ja yötuolilta putoava Sotaromaani (kesken jo 1,5 kuukautta) vesittää kauniit ajatukseni. Ulkona ilma on raikas, minä en. Matkan edetessä koen saman kuin Lasse Viren Mauno Saaren kirjassa Juoksemisen salaisuudet, hiki alkaa nousta pintaan ja juoksu tuntuu kulkevan. Minut ja Lassen erottaa vain 56 s/km. Aamulenkkireitit tuppaavat urautumaan talvisin, varsinkin kun Pirkkala on kaavoittanut kaikki metsäpolut kivitaloille. Loppuvaiheessa kurvaan asuinalueemme pikkukoulun vierestä ja katson kateellisena kuinka kollega kiinnittää perheautoaan lämpötolppaan työpäivän ajaksi. Ei ole meillä tolppia, ***kele! Yleensä joutuu taistelemaan kuin tupakkiaski Monzan radalla, jotta ylipäätään löytää ruudun mopoautojen seasta. Se on väärin se! Mulla on kuitenkin työmatka jalan talvella 1,7km ja autolla melkein 3km. Kyllä on ihmisellä oltava oikeus saada nousta lämpöiseen autoon nykylasten kestämisen jälkeen, edes kuuden minuutin kotimatkaksi.
Kotipihalla mä törmään herraan naapurin, hyvät huomenet mä hälle jätän kajauttamatta. Minulla on syyni. Lehti luukusta ja hyvä mieli seurana. Itsensä pettämisen aakkosten ensimmäisten lukujen mukaan uskottelen vahvasti, että tämäkin treeni vei taas askeleen lähemmäksi sitä jotain. Jatkan samalla linjalla ja vakuutan, ettei tätäkään treeniä monikaan vastustajistani tehnyt, paitsi OMa ja kahdeksan muuta. No Hamppi ei ainakaan... Aamupalan jälkeen urheiluajatukset väistyvät numeraalien, ajan yksiköiden ja rauta-ajan tieltä. Vaikka toisaalta silkkaa urheilun vertauskuvaahan ne kaikki ovat.
Illalla suunnistan kiireessä ennen UKK:n jumppaa Kaupissa ja eksyn kolmosrastin jälkeen isosti. Ei kehtaa edes kepsejä näyttää. Sen siitä saa kun antaa Soneran asiakaspalvelulle kahdeksan minuuttia ajastaan "pikku asiaan" kaikkein kriittisimmässä vaiheessa. Jumpalla saa kuitenkin louskuttaa Naamasen kanssa ja illalla maailma on taas viskin verran parempi. Tieliikenneasetus olkoon oppaanani.
Eiliseltä aamulenkiltä jäi mieleen jotain tällaista:
Puhelimen lempeä herätys vapautti minut unen ikeestä klo 6.13 ja nousin intoa puhkuen. Matkalla keittiöön meinasin kuitenkin kompastua omiin silmäpusseihini, mutta en katsonut sitä huolestuttavaksi signaaliksi. Kuitusen Vipelläkin on pakko olla samaa ongelmaa ja hän sentään uskoo kulun löytyvän ennen kisoja, miksen siin minäkin. Vai oliko se niin, että media spekuloi sillä, luuleeko tai tietääkö Vipe kulun löytyvän ja mikä rooli Trainers Housella on tässä draamassa. On vaikeeta.
Olen asetellut pakkasen vaatimat vaatteet jo illalla eteiseen, jotta vaimo ei heräisi. Muutama oleellinen asia on kuitenkin jäänyt kaappiin ja yötuolilta putoava Sotaromaani (kesken jo 1,5 kuukautta) vesittää kauniit ajatukseni. Ulkona ilma on raikas, minä en. Matkan edetessä koen saman kuin Lasse Viren Mauno Saaren kirjassa Juoksemisen salaisuudet, hiki alkaa nousta pintaan ja juoksu tuntuu kulkevan. Minut ja Lassen erottaa vain 56 s/km. Aamulenkkireitit tuppaavat urautumaan talvisin, varsinkin kun Pirkkala on kaavoittanut kaikki metsäpolut kivitaloille. Loppuvaiheessa kurvaan asuinalueemme pikkukoulun vierestä ja katson kateellisena kuinka kollega kiinnittää perheautoaan lämpötolppaan työpäivän ajaksi. Ei ole meillä tolppia, ***kele! Yleensä joutuu taistelemaan kuin tupakkiaski Monzan radalla, jotta ylipäätään löytää ruudun mopoautojen seasta. Se on väärin se! Mulla on kuitenkin työmatka jalan talvella 1,7km ja autolla melkein 3km. Kyllä on ihmisellä oltava oikeus saada nousta lämpöiseen autoon nykylasten kestämisen jälkeen, edes kuuden minuutin kotimatkaksi.
Kotipihalla mä törmään herraan naapurin, hyvät huomenet mä hälle jätän kajauttamatta. Minulla on syyni. Lehti luukusta ja hyvä mieli seurana. Itsensä pettämisen aakkosten ensimmäisten lukujen mukaan uskottelen vahvasti, että tämäkin treeni vei taas askeleen lähemmäksi sitä jotain. Jatkan samalla linjalla ja vakuutan, ettei tätäkään treeniä monikaan vastustajistani tehnyt, paitsi OMa ja kahdeksan muuta. No Hamppi ei ainakaan... Aamupalan jälkeen urheiluajatukset väistyvät numeraalien, ajan yksiköiden ja rauta-ajan tieltä. Vaikka toisaalta silkkaa urheilun vertauskuvaahan ne kaikki ovat.
Illalla suunnistan kiireessä ennen UKK:n jumppaa Kaupissa ja eksyn kolmosrastin jälkeen isosti. Ei kehtaa edes kepsejä näyttää. Sen siitä saa kun antaa Soneran asiakaspalvelulle kahdeksan minuuttia ajastaan "pikku asiaan" kaikkein kriittisimmässä vaiheessa. Jumpalla saa kuitenkin louskuttaa Naamasen kanssa ja illalla maailma on taas viskin verran parempi. Tieliikenneasetus olkoon oppaanani.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Tasot testissä
Unohdin muuten edellisestä tekstistä sen, että keväällä urani kovimmasta voitosta eli Raaseporista saamani palkintolahjakortti oli mennyt vuodenvaihteessa umpeen. Eikä Tampereen nimeltämainitsematon Elmo Sport -liike suostunut tietenkään enää vastaanottamaan 17 vuorokautta myöhästynyttä hyödyntäjää. Meni boikottiin. Jos kämpässä olisi takka, niin kortti olisi mennyt sytykkeeksi. Mutta ei ole ja taas tuli järjetön sähkölasku. Tyhmyydestä sakotetaan.
Mutta asiaan. Eilen katselin verryttelyreenissä kuinka Hämeen hurjat afrikankävijät + Legkov riistivät 10*1000m karmeilla vauhdeilla ja itseluottamukseni valui keskioluen lailla kurkusta alas. No ei vaineskaan, oma tikki on armoton.
Tänään hallissa Thunder oli laatinut viiden tonnin tasotestin edelliskertojen kuuden sijaan, sykkeet olivat jiirattu lukemiin 142, 152, 162, 172 ja max. Homma sujui periaatteessa ihan hyvin ja juoksu oli loppuun asti mukavan tuntuista. Ehkä sen neljännen vedon jälkeen fiilis oli vähän turhan tuore ja maksimiin jäi aika roppakaupalla eväitä. Eikä moolitkaan olleet vielä ihan edellisen kerran kynnyksen luona. Lopulta sainkin hapot ensi kerran kaksinumeroisiin lukuihin sitten vuoden 1999 tai jotain. Testin jälkeen tein vielä 3x2000m parin minuutin palautuksilla vauhdeilla 4.00, 3.45 ja 3.30. Ja verkkarit tietty selkään. Saateri, olin hallissa melkein puolitoista tuntia. Onneksi en ole pikajuoksija, sillä eihän tuossa ajassa olisi vielä ehtinyt kuin alkuverkat ja lämpät hoitaa...
Huomenna siirryn suksille. Eilen kysyin luvan valmennusvastaavalta Pirkan Hiihdon perinteiselle. Masukat on taas tulessa seitrsemän vuoden tauon jälkeen.
Alla vielä tasotestin tonnien ajat ja kunkin niiston keskisykkeet (ne Thunderin sykkeethän tarkoitti siis kunkin tontun viimoisen kiekan keskisykettä):
4.09, avg 138
3.59, avg 146
3.42, avg 156
3.25, avg 166
2.51, avg 178 (max 187)
Ja nyt sitten odotellaan virallisia tuloksia ja analysointikäppyröitä. Eli tullaanko vai ei. Ja jos tullaan, niin mihin tullaan...
Mutta asiaan. Eilen katselin verryttelyreenissä kuinka Hämeen hurjat afrikankävijät + Legkov riistivät 10*1000m karmeilla vauhdeilla ja itseluottamukseni valui keskioluen lailla kurkusta alas. No ei vaineskaan, oma tikki on armoton.
Tänään hallissa Thunder oli laatinut viiden tonnin tasotestin edelliskertojen kuuden sijaan, sykkeet olivat jiirattu lukemiin 142, 152, 162, 172 ja max. Homma sujui periaatteessa ihan hyvin ja juoksu oli loppuun asti mukavan tuntuista. Ehkä sen neljännen vedon jälkeen fiilis oli vähän turhan tuore ja maksimiin jäi aika roppakaupalla eväitä. Eikä moolitkaan olleet vielä ihan edellisen kerran kynnyksen luona. Lopulta sainkin hapot ensi kerran kaksinumeroisiin lukuihin sitten vuoden 1999 tai jotain. Testin jälkeen tein vielä 3x2000m parin minuutin palautuksilla vauhdeilla 4.00, 3.45 ja 3.30. Ja verkkarit tietty selkään. Saateri, olin hallissa melkein puolitoista tuntia. Onneksi en ole pikajuoksija, sillä eihän tuossa ajassa olisi vielä ehtinyt kuin alkuverkat ja lämpät hoitaa...
Huomenna siirryn suksille. Eilen kysyin luvan valmennusvastaavalta Pirkan Hiihdon perinteiselle. Masukat on taas tulessa seitrsemän vuoden tauon jälkeen.
Alla vielä tasotestin tonnien ajat ja kunkin niiston keskisykkeet (ne Thunderin sykkeethän tarkoitti siis kunkin tontun viimoisen kiekan keskisykettä):
4.09, avg 138
3.59, avg 146
3.42, avg 156
3.25, avg 166
2.51, avg 178 (max 187)
Ja nyt sitten odotellaan virallisia tuloksia ja analysointikäppyröitä. Eli tullaanko vai ei. Ja jos tullaan, niin mihin tullaan...
tiistai 19. tammikuuta 2010
Päivien päivä!
Tänään on ollut päivä, kun kaikki mikä liikkuu tai pysyy paikallaan, ärsyttää. Aivan selkeää maailmantuskaa jälleen kerran. Pääasiassa ketutus on ollut ammatillista, mutta kylkiäisenä on tullut myös tilanteita, joissa mikään ei suju. Ja sen verran ketuttaa, ettei edes viitsi eritellä niitä. Eli ihan turhaa tekstiä. Samperi!
Homma juontanee juurensa eilisestä lepopäivästä, jonka seurauksena elimistöni superkompensaatio löi tänään päin näköä. Aamulla heräsin täysin palvelleena 8 tunnin ja 33 minuutin yöunien jälkeen. Viritin uuden sykevyöni (kiitos Häijää) omiin mittauksiini ja lopetin neljän minuutin periodini autereisena. Leposyke makuulla oli 35 ja neljän minuutin kohdalla seisaallaan 49. Vastaavat lukemat lauantaina olivat 45 ja 69. Ihmekös tuo jos hiukan ärsyttää, kun kone puhkuu menohaluja. Reilun tunnin päästä pääsen halliin, kun vaimo lähtee jumppaa vetämään. Toki joudun passailemaan ja tekemään ns. yu-treeniä, jotta huomisessa tasotestissä lihakset eivät ole kuin paalattua heinää ja vääntö kuin Escobarissa aikoinaan eli matalalta mouruamista...
Enhän tietenkään ole ehtinyt käymään parturissa eikä mulla ole mp3-soitinta napeilla. Ei ole uutta juomapulloa, ei kuusia eri trikoita päällekkäin eikä kolmia eri lenkkareita joka treenityyppiin sovitettuina. Laitan siis Vimppojen edustuspaidan päälleni ja menen tekemään horjuvia aitakävelyitä... Ja pari ruskoa, ehkä vetoloisia.
Kyllä taas ketuttaa! Käyttäisin oikein isoja kirjaimia kuin forrestg konsanaan, mutta en kehtaa kun olen kasvattaja-ammattilainen, oikein pro.
Nyt tää niinku lopettais tän tekstin.
Homma juontanee juurensa eilisestä lepopäivästä, jonka seurauksena elimistöni superkompensaatio löi tänään päin näköä. Aamulla heräsin täysin palvelleena 8 tunnin ja 33 minuutin yöunien jälkeen. Viritin uuden sykevyöni (kiitos Häijää) omiin mittauksiini ja lopetin neljän minuutin periodini autereisena. Leposyke makuulla oli 35 ja neljän minuutin kohdalla seisaallaan 49. Vastaavat lukemat lauantaina olivat 45 ja 69. Ihmekös tuo jos hiukan ärsyttää, kun kone puhkuu menohaluja. Reilun tunnin päästä pääsen halliin, kun vaimo lähtee jumppaa vetämään. Toki joudun passailemaan ja tekemään ns. yu-treeniä, jotta huomisessa tasotestissä lihakset eivät ole kuin paalattua heinää ja vääntö kuin Escobarissa aikoinaan eli matalalta mouruamista...
Enhän tietenkään ole ehtinyt käymään parturissa eikä mulla ole mp3-soitinta napeilla. Ei ole uutta juomapulloa, ei kuusia eri trikoita päällekkäin eikä kolmia eri lenkkareita joka treenityyppiin sovitettuina. Laitan siis Vimppojen edustuspaidan päälleni ja menen tekemään horjuvia aitakävelyitä... Ja pari ruskoa, ehkä vetoloisia.
Kyllä taas ketuttaa! Käyttäisin oikein isoja kirjaimia kuin forrestg konsanaan, mutta en kehtaa kun olen kasvattaja-ammattilainen, oikein pro.
Nyt tää niinku lopettais tän tekstin.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Ukkometso
Luova tauko kirjoittelusta on ohi ja rutiinit rytmeineen ovat taas vahvasti läsnä. Suurin syy taukoon on epäilemättä ollut naimisiinmenosta toipuminen. Alttarilla syke löi selvästi lähellä anaerobista kynnystä ja hiukan pelotti. Ei sinällään se avioliittoon astuminen, vaan se että tuleeko sydänkohtaus tai joku muu rohjake kun niin pompotutti...:) Mutta hienolta tuntuu ja juhlat olivat sellaiset kuin pitikin, rennon retvakkaa. Kiitos kaikille vieraille, erityisesti Vimpoille tukijoukkoineen.
Mutta takaisin arkeen, kuten kuvakin selkeästi osoittaa, siilä juhlat on juhlittu. Mennyt viikonloppu ei tarjonnut sinänsä mitään ihmeellistä, paitsi että Peltosen suksitallia kohdeltiin kaltoin. Panittehan merkille, että Hjelmesetti veti Otepään kisan Rossignoleilla ja heti maaliintulon jälkeen lyötiin Peltoset olalle ja näin saatiin rautainen kommentaattori Punkkinenkin erehtymään. Samassa kisassahan Nousiais-Ville heitti kesken ja kehui, ettei ole oikein saatu suksea pitämään purkkikelillä. Että näin... Mulla onkin masukat, pitää keli kun keli ja purkki kun purkki!
Treenit tiivistän tällä kertaa ranskalaisin viivoin:
- hyvin kulkee
- jaksan
- kävin hallissa
- olin ladulla
- väsyin
- ortostaasit heitti häränpyllyä
- sykevyö hajosi
- Koskikeskuksen Intersport on boikotissa
- 14h 8 min
- 104km hiihtäen
- 59km jalkaisin
- loput kilometrit voimaillen
Tänään annoin itselleni lepopäivän ja keskiviikkona tasoitan itseni testillä Tampere Exhibition Centerissä. Sitten taas nähdään mitä olisi pitänyt tehdä.
Lauantain korttelitreeni
torstai 7. tammikuuta 2010
Ja uutta pakkaspäivää
Tänään loppui loma. Alkaa työ, ja herääminen on vieläkin vaikeampaa. Motivaatio huutaa kaveria rinnalle. Ortostaasin mittaaminenkin meni ketuilleen, kun sykevyö nuukahti kesken kaiken ja alkoi näyttämään viivaa... Voi jumpe!
Eilen oli ihan treenipäivä.
ap. Hiihto Hakkariin ja lisurien kautta takaisin, -22 C. Meno oli ihan reipasta ja baanat kohdillaan, yht. 2.42 PK (39km)
ilta. Pirkkahalliin etsimään kadonnutta nopeutta. Verryttelyt ja siihen selkään aitakävelyä ja juoksutekniikkaa. Takareisi vihelsi aika ilkeästi jo kolmatta päivää. Lienee aika toimia asian eteen. En vieläkään osaa kävellä pikajuoksijakävelyä treeniosioiden välissä, saati näyttää yhtä coolilta. Yht. 0.45 pöljäilyä kaikkinensa.
Ei auta, nyt on lähdettävä sorvin ääreen, halusi tai ei.
Eilen oli ihan treenipäivä.
ap. Hiihto Hakkariin ja lisurien kautta takaisin, -22 C. Meno oli ihan reipasta ja baanat kohdillaan, yht. 2.42 PK (39km)
ilta. Pirkkahalliin etsimään kadonnutta nopeutta. Verryttelyt ja siihen selkään aitakävelyä ja juoksutekniikkaa. Takareisi vihelsi aika ilkeästi jo kolmatta päivää. Lienee aika toimia asian eteen. En vieläkään osaa kävellä pikajuoksijakävelyä treeniosioiden välissä, saati näyttää yhtä coolilta. Yht. 0.45 pöljäilyä kaikkinensa.
Ei auta, nyt on lähdettävä sorvin ääreen, halusi tai ei.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Pakkaspäivä
amulla ei humissut päässä aikaisempia enempää, joten suunnitelman mukaiseen toteutukseen kävi tie. Ennen ladulle menoa piti verrytellä puolen tunnin lumitöillä, kun taas oli tullut uutta höttöä ja autokatoksen puolikas oli jälleen viivottimen tarkasti kolattu taloyhtiö ykkösen toimesta omalta puolelta. Siinä tuli mukavan lämmin kun kolaili hileet pois. Alkaa olemaan E17 tehnyt oman osuutensa yhteisistä ja yksityisistä lumitöistä tältä talvelta, vaikka oma vuorokin on vasta ensi viikolla. Prkl!
ap. Hiihtoa perinteisellä Hakkariin ja takaisin 36km. Paikoin latu oli ajettu, paikoin ei. Paluumatkalla tuli Urvanta traktoreineen vastaan, ja sitten oli uutta baanaa edessä. Eikä luistanut mihinkään. Kotvasen päästä kulki taas ihan kuin unelma ja mietomainen pitkä potkuni pääsi todella oikeuksiinsa. Kunnes tuli Pirkkalan raja ja ajettu baana loppui. Kulku oli kauttaaltaan hyvä ja jaksava, yht. 2.37 PK
ilta. Voimailua Hannun seurana Arnen salilla, pääasiassa kyykky ja penkki + vatsalihaslöpöilyt. Verryttelyksi kölkytin mattoa 10 min lukien Nikkari-Jukolan ankkuriosuuden rataa. Yhteensä J 10 PK + PV 25 + KV 10
Hyvä päivä!
Kuvassa minä ja masukat, lämpötila -19,6 astetta.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Pois kuninkaan vallasta
Se on uudet vuodet heti siihen kylkeen!
Taas on se kuukausi vuodesta, jolloin osa suomalaisista pyrkii tukevasti, mutta useimmiten hetkellisesti, pois kuninkaan kahleista. Itse olin mukana viime vuonna vakaassa Vimppojen yhteisprojektissa, mutta totesin tämän absoluuttisen totuuden itselleni sopimattomaksi, etenkin kun vietin elämäni sairaimman tammikuun influenssoineen ja varvastulehduksineen. Tälle vuodelle tuli kuvioihin vanha tuttu teema vanhan tutun valmentajan myötä. Koska kuitenkin tunnustan välillä liiankin kiinteän suhteeni kuninkaaseen, otin teeman ilolla vastaan. Teemahan liippaa vahvasti kuninkaan ja tieliikenneasetuksen välistä suhdetta. Projekti alkoi itse asiassa jo joulukuun alusta ja tulee kestämään aina 31.3. asti. Kolme myönnytyspäivää on kalenteriin jiirattu, jotta kupoli ei tyystin ala jumittamaan. Valitettavasti olen jo kaksi käyttänyt ja se kolmaskin huvennee ensi lauantaina. Toisaalta hyvä niin. Valmentaja ajaa tietääkseni edelleen ilman myönnytyskorttien käyttämisiä...
Mutta se siitä. Tauti antoi lopulta periksi, tosin päässä humisee ajoittain ja olotila ailahtelee. Täytyy tarkkailla vielä tovi. Harjoittelun osalta jouduin tekemään pienet muutokset, jotta perinteinen määräviikko tulisi täytettyä. Tällä kertaa poikkesin urautuneesta fenno-ugrilaisesta viikkolaskennastani ja sen sijaan aloitin jakson viime lauantaina. Jotta mitään liian radikaalia ei pääse tapahtumaan, niin toki jakso kestää sen seitsemän päivää.
Tässä tämän vuoden treenit tähän mennessä:
PE 1.1. Olin ensimmäinen hiihtäjä vuonna 2010 Pirkkalan valaistulla, tosin uusi ajamaton lumi ja -16 astetta eivät sinällään auttaneet luistoa, 0.55 PK luistellen (12km). Illaksi roppa löi rekyyliä ja lievä lämmöntunne jätti treenit yhteen.
LA 2.1. Aamupäivällä perinteistä suksien Kuljuun ja takaisin rauhallisesti sykkeitä tarkastellen, 1.53 PK (25km). Illalla saunalenkki Hannun kanssa hölkkäillen, 0.25 PK (4,6km).
SU 3.1. Merta edemmäs kalaan toiveikkaana, mutta ahneella on tunnettu loppu. Eli kohti Nokian latuja kävi tie. Baanoja ei oltu ajettu, toisin kuin Pirkkala-Lempäälä -välillä kuulemma oli... 2.35 PK perinteisellä (33 km). Illalla 0.35 PK juoksua (7 km) ja päälle 0.15 keskivartalon voimaa.
MA 4.1. Aamulla kehvana olo, mahtoiko johtua ensimmäisestä pyhien jälkeisestä nollasta. Menin kuitenkin Pirkkahalliin ja tein verryttelyt+aitakävelyt, jonka jälkeen uskaltauduin vähän tonneille: 3.43, 3.26, 3.25, 3.17 ja 3.07 rennosti parin minuutin palautuksilla. Illalla vielä vatsa tyhjänä Pirkkalan valaistua luistellen 1.11 PK (19km).
Nyt on urheilijaveikon hyvä painaa pää tyynyyn. Kuinkahan paljon päässä humisee huomisaamuna? Hakkarin kierrosta pertsalla olisi mielessä...
Taas on se kuukausi vuodesta, jolloin osa suomalaisista pyrkii tukevasti, mutta useimmiten hetkellisesti, pois kuninkaan kahleista. Itse olin mukana viime vuonna vakaassa Vimppojen yhteisprojektissa, mutta totesin tämän absoluuttisen totuuden itselleni sopimattomaksi, etenkin kun vietin elämäni sairaimman tammikuun influenssoineen ja varvastulehduksineen. Tälle vuodelle tuli kuvioihin vanha tuttu teema vanhan tutun valmentajan myötä. Koska kuitenkin tunnustan välillä liiankin kiinteän suhteeni kuninkaaseen, otin teeman ilolla vastaan. Teemahan liippaa vahvasti kuninkaan ja tieliikenneasetuksen välistä suhdetta. Projekti alkoi itse asiassa jo joulukuun alusta ja tulee kestämään aina 31.3. asti. Kolme myönnytyspäivää on kalenteriin jiirattu, jotta kupoli ei tyystin ala jumittamaan. Valitettavasti olen jo kaksi käyttänyt ja se kolmaskin huvennee ensi lauantaina. Toisaalta hyvä niin. Valmentaja ajaa tietääkseni edelleen ilman myönnytyskorttien käyttämisiä...
Mutta se siitä. Tauti antoi lopulta periksi, tosin päässä humisee ajoittain ja olotila ailahtelee. Täytyy tarkkailla vielä tovi. Harjoittelun osalta jouduin tekemään pienet muutokset, jotta perinteinen määräviikko tulisi täytettyä. Tällä kertaa poikkesin urautuneesta fenno-ugrilaisesta viikkolaskennastani ja sen sijaan aloitin jakson viime lauantaina. Jotta mitään liian radikaalia ei pääse tapahtumaan, niin toki jakso kestää sen seitsemän päivää.
Tässä tämän vuoden treenit tähän mennessä:
PE 1.1. Olin ensimmäinen hiihtäjä vuonna 2010 Pirkkalan valaistulla, tosin uusi ajamaton lumi ja -16 astetta eivät sinällään auttaneet luistoa, 0.55 PK luistellen (12km). Illaksi roppa löi rekyyliä ja lievä lämmöntunne jätti treenit yhteen.
LA 2.1. Aamupäivällä perinteistä suksien Kuljuun ja takaisin rauhallisesti sykkeitä tarkastellen, 1.53 PK (25km). Illalla saunalenkki Hannun kanssa hölkkäillen, 0.25 PK (4,6km).
SU 3.1. Merta edemmäs kalaan toiveikkaana, mutta ahneella on tunnettu loppu. Eli kohti Nokian latuja kävi tie. Baanoja ei oltu ajettu, toisin kuin Pirkkala-Lempäälä -välillä kuulemma oli... 2.35 PK perinteisellä (33 km). Illalla 0.35 PK juoksua (7 km) ja päälle 0.15 keskivartalon voimaa.
MA 4.1. Aamulla kehvana olo, mahtoiko johtua ensimmäisestä pyhien jälkeisestä nollasta. Menin kuitenkin Pirkkahalliin ja tein verryttelyt+aitakävelyt, jonka jälkeen uskaltauduin vähän tonneille: 3.43, 3.26, 3.25, 3.17 ja 3.07 rennosti parin minuutin palautuksilla. Illalla vielä vatsa tyhjänä Pirkkalan valaistua luistellen 1.11 PK (19km).
Nyt on urheilijaveikon hyvä painaa pää tyynyyn. Kuinkahan paljon päässä humisee huomisaamuna? Hakkarin kierrosta pertsalla olisi mielessä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)