Vuosipunnitus antoi lukemat, joihin en ole hetkeen yltänyt, 70,8 kg! Viime vuoden mittaukseen pudotusta tuli 2,2 kg, jonka syitä lienee turha ryhtyä erittelemään. Paitsi että olen ulkoillut, ollut kiireinen ja nauttinut vähemmän Bockia. Tai vieraillut Plevnassa maljakolla saman aihekokonaisuuden tiimoilta. Tosin viime sunnuntaina olin taas, mutta vain puolikkaan merkeissä.
Talviloman treenit ovat menneet seuraavasti:
LA 21.2.
ap. testijuoksu 28.42, meno oli jo reippaampaa vaikka hyydyinkin loppuun. En ole alamäkijuoksija en...
ip. Hiihto (v) 0.55 PK + Ju 0.05 PK
SU 22.2.
aamu. Pyhiksen kierto Ju 2.10 PK
ip. Hiihto (p) 0.45 PK + Ju 0.05 PK
MA 23.2.
aamu. Tasotesti, tukkeessa olin loppuvaiheessa: AerK 3.53 (155, lakt. 1,66) AnK 3.22 (172, lakt. 3,59) Max 2.59 (182, lakt. 8,39).. Tulokset 99,6%:sti samat kuin vuosi sitten...
ilta. Hiihto (p) 2.00 PK + Ju 0.05 PK
TI 24.2.
aamu. tukkoinen olo... Hiihto (p) 1.50 PK kevyt
KE 25.2.
ap. Hiihto (p) 3.00 PK reipas kiihtyvä 46km
ilta. Ju 1.00 PK polkuja ja metsää, väliin 4x30" alamäkikiihdytys
Hiihdosta:
On se tuskaista seurata tätä hiihdon kehitystä. Ainoa kunnon hiihtokisa on enää avausmatka 15km ja 10 km pertsalla. Loput on näitä yhteislähtöpelleilyjä ja rinttejä, joissa muka ollaan yleisöystävällisiä. Ja marjat! Mikään ei ole jännempää ja penkkiurheilun suurta juhlaa kuin kunnon hiihtokisa, esim. 50km P, väliaikalähdöllä. Roileripyörykkää mutustaen tuijottaa väliaikaviivaa ja analysoi kuusi kertaa väärin, josko kaveri kestää loppuun tai sippaa... Nyt katsellaan tunnin massahiihtoa, jossa suurin jännitys on keneltä katkeaa ekana sauvan remmi. Itse lähdin lenkille kesken tämän ns. takaa-ajon, jossa kaikki kyllä mun mielestä lähtivät samaan aikaan. Vai mikä pursotin se nyt oli...
Mielestäni hiihto on pilattu ihan tyystin. Enää tarvitaan Pirkan hiihdon matkavauhti ja sprintin kiri. Lisää hyvää juomapullotreenaajille ja wannabe-huipuille, joita meitinkin maa on jo täynnä. Jos suunnistus jatkaa samoilla linjoilla ja ryhtyy sprintin jatkoksi pelleilemään yhteislähdöillä (kuten erikoispitkä jo on) vielä enemmänkin, meitsin päätavoite tulevina kausina on Kalevan Kierros ja Pogostan hiihto. Ja hei, ei suunnistusta kukaan tule katselemaan, vaikka me kuinka lähdettäisiin yhtäaikaa keskellä kaupunkia ja soitettaisiin rokkia. Ne on vaan niitä ihmettelijöitä, jotka on sunnuntaikävelyllä...
Viestit on erikseen ja niistä joskus myöhemmin.
torstai 26. helmikuuta 2009
perjantai 20. helmikuuta 2009
Ronssin kylkeä talviloman kunniaksi!
Olipa hienoa nähdä suomalaisen miehen taas nousevan pallille hiihtokarkeloissa, ja vielä pitopohjasuksella. Jo on aikoja ja tapoja...
Omat sukset ovat kulkeneet ihan napakasti ja hiihto on ollut silkkaa nautintoa kelillä kun kelillä. Kunto alkaa olla siinä mallissa, että jaksamista alkaa riittämään vähän tiukemmillekin harjoituksille. Kuluneen viikon epistolaan on kuulunut mm. 3x8+2 treeni, jossa matkavauhtina oli reilu nelonen ja kakkosten kiihdytyksissä farttia oli n.3.20-3.40. Yhdistyksen nousukuntoiset eivät malttaneet pitää heppoja tallissa ja annoinkin suosilla periksi viimeisessä kakkosessa, ettei mennyt kulutuksen puolelle. Treeni sinänsä ei siis ole mitään ihmettä, mutta olotila seuraavana päivänä oli lupaava eli ei tuntunut missään. Sen kunniaksi lykin Pirkkalan kaasulinjalla vajaat kolmekymppiä tuikun valossa pertsaa sukunimikaiman kullan kunniaksi. Ja meno oli kuin hyvää viiniä keholle...
Treenissä on nyt teemana palauttava viikko, tai ainakin alkuviikko. Nyt LOMAn koittaessa aion hiukan kiristää ruuvia jo viikonloppuna, koska tulevan muuton takia jälkimmäinen määräviikko voi jäädä vähän torsoksi. Ensi viikolla aion hiihtää paljon, koska viimeisen kuukauden hiihdot ovat selkeästi jämäköittäneet roppaa ja juoksukin tuntuu helpommalta lihasten toimiessa vanhaan malliin.
Hisukisoihin tein paluun viime sunnuntaina Pälkäneellä, taukoa ehti tulla useampi vuosi. Luisteluhiihtolenkkejä oli takana tasan yksi (edelliseltä illalta) ja tasapaino lähtösuoralla sen mukaista: löin sauvalla reiän vasempaan monoon iskiessäni 10cm harhaan lumesta. Sukset oli voideltu vuoden tauon jälkeen, mutta eri kelille ja huomasin hyvin pian ettei ole ihan ykköskapula. Kivaa oli kaikesta huolimatta, vaikka kädet loppuivatkin 5km ennen maalia ja selkä oireili ajoittain. Jonkin verran on vettä virrannut minun hisu-joessani ja johtopäätökseksi tuli: olen tullut vässykäksi uratekniikan ja rohkeuden saralla + että kärjeltä tulee turkkiin.
Tänään aamulla heräsin 5.45 ja lähdin aamukympille auton huoltoon viennin merkeissä. Ja nyt on edessä tiukka yhdistyksen vuosikokous, jota edeltää yhteishenkeä rämettävä lenkki sekä aina yhtä jännittävä vuosipunnitus. Viime vuoden lukema oli 73kg. Hyvää talvi(hiihto)lomaa!
Omat sukset ovat kulkeneet ihan napakasti ja hiihto on ollut silkkaa nautintoa kelillä kun kelillä. Kunto alkaa olla siinä mallissa, että jaksamista alkaa riittämään vähän tiukemmillekin harjoituksille. Kuluneen viikon epistolaan on kuulunut mm. 3x8+2 treeni, jossa matkavauhtina oli reilu nelonen ja kakkosten kiihdytyksissä farttia oli n.3.20-3.40. Yhdistyksen nousukuntoiset eivät malttaneet pitää heppoja tallissa ja annoinkin suosilla periksi viimeisessä kakkosessa, ettei mennyt kulutuksen puolelle. Treeni sinänsä ei siis ole mitään ihmettä, mutta olotila seuraavana päivänä oli lupaava eli ei tuntunut missään. Sen kunniaksi lykin Pirkkalan kaasulinjalla vajaat kolmekymppiä tuikun valossa pertsaa sukunimikaiman kullan kunniaksi. Ja meno oli kuin hyvää viiniä keholle...
Treenissä on nyt teemana palauttava viikko, tai ainakin alkuviikko. Nyt LOMAn koittaessa aion hiukan kiristää ruuvia jo viikonloppuna, koska tulevan muuton takia jälkimmäinen määräviikko voi jäädä vähän torsoksi. Ensi viikolla aion hiihtää paljon, koska viimeisen kuukauden hiihdot ovat selkeästi jämäköittäneet roppaa ja juoksukin tuntuu helpommalta lihasten toimiessa vanhaan malliin.
Hisukisoihin tein paluun viime sunnuntaina Pälkäneellä, taukoa ehti tulla useampi vuosi. Luisteluhiihtolenkkejä oli takana tasan yksi (edelliseltä illalta) ja tasapaino lähtösuoralla sen mukaista: löin sauvalla reiän vasempaan monoon iskiessäni 10cm harhaan lumesta. Sukset oli voideltu vuoden tauon jälkeen, mutta eri kelille ja huomasin hyvin pian ettei ole ihan ykköskapula. Kivaa oli kaikesta huolimatta, vaikka kädet loppuivatkin 5km ennen maalia ja selkä oireili ajoittain. Jonkin verran on vettä virrannut minun hisu-joessani ja johtopäätökseksi tuli: olen tullut vässykäksi uratekniikan ja rohkeuden saralla + että kärjeltä tulee turkkiin.
Tänään aamulla heräsin 5.45 ja lähdin aamukympille auton huoltoon viennin merkeissä. Ja nyt on edessä tiukka yhdistyksen vuosikokous, jota edeltää yhteishenkeä rämettävä lenkki sekä aina yhtä jännittävä vuosipunnitus. Viime vuoden lukema oli 73kg. Hyvää talvi(hiihto)lomaa!
lauantai 14. helmikuuta 2009
PunakoneCup 13.2.2009
Toimin ratamestarina kun Punakone mellasti Pirkkalan metsissä pelotellen lähiseudun asukkaita valaisimillaan. Tässä vähän tunnelmia...
tiistai 10. helmikuuta 2009
Kiirettä...
... pitää juuri tällä hetkellä. Joten lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa: "Reeni maistuu ja suksi kulkee."
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Lähes normaalia
Tauti on aika hyvin taltutettu, mutta tietysti tuli "pienehkö" yskä kaupan päälle ja olen vielä hiukan jarruttanut treenien aloittelua. Viikon liikunnot ovat olleet pääasiassa koulutuntien hiihtelyjä ja yksi juoksulenkki. Lisäksi eilen lauantaina kävin nautiskelemassa Pirkkala-Lempäälän latupohjista aurinkoisessa pakkassäässä. Meno oli melkoisen maistuvaa, joskin sykkeet olivat aavistuksen korkealla. Kyseessä oli ensimmäinen varsinainen harjoitus taudin jälkeen, tasan kaksi viikkoa kuumeen alkamisen jälkeen, ja kyllähän sen huomasi. Illalla podin väsyä ja olo oli ajoittain hutera yskästä johtuen. Väistämättä tulee mieleen vuoden -02 kevättalvi, jolloin podin jotain outoa lämpöilyä ja luulosairautta vajaat pari kuukautta. Syytä ei silloin löydetty mistään kokeista ja lopulta oli vain annettava mennä ja unohtaa kuumeen mittailut ja turhat tuntemukset. Kun koittaa olla kovin varovainen, niin näin sitä sitten yleensä käy. No, toivottavasti nyt pääsen nopeasti takaisin ruotuun.
Tammikuu on nyt siis takana ja vedonlyönnissä oli pelkkiä voittajia. Samalla tämä tietänee sitä, että ensi perjantaina kukaan ei syö kengurunlihaa alku-,pää- tai edes jälkiruoaksi. Hyvä niin!
Tammikuu on nyt siis takana ja vedonlyönnissä oli pelkkiä voittajia. Samalla tämä tietänee sitä, että ensi perjantaina kukaan ei syö kengurunlihaa alku-,pää- tai edes jälkiruoaksi. Hyvä niin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)