perjantai 26. helmikuuta 2010

Kohti lomaviikkoa, ja Pirkkaa...

Aina se on sinkeätä, kun pitäisi määrää mätöskellä. Ei paljon lokeja pidellä ei. Nytkin pitäisi olla jo toisaalla. Mutta lyhyt tiivistys:

Ma: Juoksua 1.40 PK (20km), oli sellainen kulku, että vedet väistyvät. Ihme juttu, koska viikko sitten samalla lenkille pääkipu juimi ja jalka laahasi maata...
Ti: aamulla ennen töitä Hiihto 0.48 PK, perustaplaamista. Illalla oli lastenhoitovuoro ja tein kotijumppaa kuminauhalla ja gymstickillä 50 min
Ke: aamulenkki kuuden jälkeen lumipöperössä 0.34 PK, vain kaksi koiraa meinasi näykätä..Illalla oli jälleen vesien vuoro väistyä Hiihto 2.10 PK reippahasti (32km), silmitön kulku.
To: aamulla juosten töihin 0.23 PK polvessa tuntui jälleen jotain, kuten aiemminkin viikolla. Illalla hallitreeni Hamppi varjona 6x600m/2' + 4x300m/1' vauhdit 3.20-2.45, kotimatkalla tummuin aivan sippiin ja otin pari palaa suklaata kun ei meinannut toeta. Yhteensä 17 km. Päivän aikana oli tullut oltua piinapenkissä ja luotua kattoa tyhjäksi lumikuormaksi, joten energiat olivat lievästi kortilla. Ja sattui olemaan lihaperunasoselaatikkopäiväkin.
Pe: Lepiä.

Viikonlopun jälkeen kahtellaan naaman väriä...

maanantai 22. helmikuuta 2010

Statistics week 7 / 2010

MA:
Juoksu 1.24 PK (17km) Sorkkalan lenkkiä, päätä alkoi särkeä ihan yllättäen.
TI:
Hiihtoa ja hisuvetoloiset 3x0.10 VK, yhteensä 1.20 (18km).
KE:
aamu. Juoksu 0.29 PK (6km) Nokialta koululle päin autohuollosta.
ilta. Hiihto 1.38 PK (23km) perinteisellä pikkaisen loppuun kiristellen.
TO:
Juoksu 10x1000m viiden minuutin lähdöillä, hjuva feelis, yht. 1.05 (14km)
Ajat: 3.39, 3.35, 3.30, 3.26, 3.21, 3.16, 3.10, 3.05, 3.01 ja 2.53
PE:
Juoksu 1.02 PK (11km) + kestovoima 0.10 vatsa-selkä
LA:
aamu. Mäkitreeni Pyynikin pakkasessa ja viimassa Juoksu 0.30 VK+1.02 PK (16km), nousua 715m.
iltapäivä. kikkailua Varalassa erilaisten pelien siivillä ja vähän jumprahuittia kestovoima 0.10 + peliä 0.40 PK
SU:
Hiihto 3.15 PK (40km) Pinsiön kierrosta perinteisellä lumessa nitkuttaen...

YHT: 12.45 h, J 64km, H 81km

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Pinsiön kierrosta niskalaukauksella!

Ja siitä. Aloitetaanpa tästä päivästä. Oli tarkoitus työstää jonkinlainen Pirkan valmistava ja testaava siivu Pinsiön kierroksen merkeissä eli 65km naatiskelua. Mutta mutta... Asennemäen miehenä valmistin itseäni Ilmatieteen laitoksen siivin järkivalintaan (Saarinen T., AV-paneeli 13.2.2010 näyttämätön dia 3), koska itätuulta 10m/s ja lämpötila -19 astetta eivät sinänsä olleet ihan optimaalisimmat tai riskittömimmät olot.

Mutta matkaan lähdettiin 7 euron osallistumismaksulla Jaron ja Timpen kanssa toiveikkain mielin. Ikuriin mennessä puhkoimme latua ja työstö oli läsnä. Tässä vaiheessa alkoi valjeta, että 65km on ehkä liikaa. Koukkujärveä lähestyttäessä paana tuli vastaan, mutta hiihdon helppous ei varsinaisesti muuttunut. Ensimmäisellä leimalla olimme käyttäneet rontin 50 minuuttia aikaa ja matkaa oli taittunut kymmenen kilometriä. Otimme käyttöön lopullisesti maitosuunnitelman ja siivu vaihtui arviolta nelikymppiseksi.

Myllyhakaan mennessä oli alamäkeä, mutta yhä latu oli enemmän mallia "pyhä henki". Juuri ennen kääntöä vastaan tuli kolmikko, joka oli selkeästi vetänyt parhaat ja ikuiset hiihtovuotensa kullatun punaisella 80-luvulla. Olin tunnistavinani pisimmän miehen. Hiukan tätä ennen olimme katsastaneet kohti Linnavuorta lähteneen pisimmän lenkin kunnon melko vaisuksi. Takaisin tullessa kyseinen kolmikko seisoi pitkän lenkin risteyksessä ja seuraavassa lyhyesti kuvattuna kohtaamisen kulku:
Kolmikko: Hei jätkät! Nyt latua avaamaan tänne!
Me: No, alunperin piti, mutta eipä nyt...
Kolmikko: S****na! Mammanpoikia. Tänne nyt vaan. Samanlaisia keskeyttäjiä ootte!
Me: Lamminpäästä tultu ja viel...
Kolmikko: Ei mikään ihme kun ei suomalaiset pärjää, keskeytetään vaan.
Me: Onneksi ei ollakaan hiihtäjiä.
Kolmikko: *****!
Minä: Mitäs te sitten siinä vielä seisotte?!
Kolmikko: No ootellaan  tota yhtä... Niskalaukaus tommosille!!

Ja sitten myö jatkettiin. Ensimmäiset "oikeat hiihtäjät" tapasimme noin kolmen tunnin kohdalla Lamminpään harjulla. Ja mistä heidät tunnistin: pirun hidas vauhti, pirun kalliit ja hienot vermeet ja juomavyö.

Matkaa kertyi lopulta karva alle 40 km ja aikaa kului tehokkaasti 3.15. Töitä tehden. Leinmoja tuli. Ja mitali. Mehu ei kuulunut hintaan.

torstai 18. helmikuuta 2010

Olympiaväsymystä?

On pitänyt kirjoittaa jos sun vaikka mitä, mutta olen ollut väsynyt. Vaikka en ole juurikaan talvikisoja kujuillut. Piti kirjoittaa siitä, kuinka viime viikonloppu meni aika sähäkästi välillä hisua kuuluttaen, välillä paneelissa pirkanmaalaisia suunnistajanuoria kritisoiden ja välillä taas hisua kuuluttaen. Piti myös kirjoittaa siitä, että lauantaina ei ehtinyt lämmintä ruokaa nauttimaan kuin vasta myöhään.

Ja piti kirjoittaa myös siitä, että lauantain hyväksi aiottu sprinttitreeni kaatui lopuksi puuttuviin rasteihin ja asenne sprinttiä kohtaan senkus parani vaan. Ennen mentiin siitä mistä pystyi, paitsi viljeltyjä peltoja ei saanut juosta. Nykyään pitää kartasta katsoa, onko vihreässä millin väli, josta mahtuu tai onko lasten metrinen aita paksua mustaa viivaa ja vaikka olisi portti paikalla niin eikun kiertämään kolmensadan metrin päästä jotta pääsee rastille ja sitten ei tiedä millä puolella pensasaitaa se rasti sitten on ja sitten sitä lällätellään että hylsyä hylsyä... Ja nykyään pitää peltoihinkin laittaa oikein karttamerkki, että onko viljelty vai ei kun ihmiset ei enää erota viljeltyä siitä toisesta tai eivät kunnioita rehupunttien arvokasta työtä. Siitä piti kirjoittaa niin.

Ja lopuksi piti kirjoittaa vielä kahdesta hyvästä taitoharjoituksesta, jotka tein hisuttamalla. Paitsi että toisessa katkesi suksi, mutta se oli sen arvoista. Ja kaikkein viimeisimmäksi piti kirjoittaa siitä, että tottahan toki se oli sitten lökäpöksy, joka toi isoista kisoista sen Suomen ainokaisen henkilökohtaisen mitalin. En tiedä sitten niin. Kovasti meni taas negatiiviseksi tämäkin. Lähden Phalliin vetämään 10x1000m, hiljeneepähän mies taas väliksi.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Hyvä ruoka, parempi mieli!

Elimistö lähti hyrisemään, kun sain torstaina koulun ravitsemussalista tonnikalavuokaa. Perinneapurahakin alkoi tuntumaan hyvältä jutulta ja äkkiseltään muistelin kerran olleen jo ainakin kolmas kun ko. tunnustuksen sain. Koska apurahan voi saada vain joka kolmas kerta, niin alkaahan tuo jo olla uran pituuden merkki. Veikkaisin kuitenkin kaikesta huolimatta, että keskiviikkoinen tilaisuus oli minulle laatuansa viimeinen.

Ihmisen muisti se on ihmeellinen asia. Varmistin nimittäin Pirkan hiihdon osallistumiseni ja samalla kysyin, että miksi kohdalleni on merkitty hiihtokertoja jo kolme, vaikka olen ollut mukana vain kaksi kertaa. Minua palvellut naishenkilö löi ystävällisesti faktat pöytään ja löytyihän sieltä merkinnät vuosilta 2000 (aika n. 5.02), 2001 (4.47) ja 2003 (4.24), joten tällä kertaa urheilutilastoissani oli selkeä reikä. Alkaahan se jo olla merkki uran pituudesta sekin. Samalla muuten korjasin tulevan lähtöryhmäni hitaimmasta keltaisesta siihen nopeaan punaiseen, joten nyt latu pitäisi taittua alle 6.30:n. Toimistovirkailijat olivat päätyneet hitaimpaan ryhmään ilmeisesti seurani perusteella, koska jostain syystä Viimeiset pirkkalaiset eivät ole vielä saavuttaneet ansaitsemaansa arvostusta hiihdon saralla. Nyt sekin työ pohjustetaan, tosin tilan ahtaudesta johtuen käytän virallista lyhennettä Vimpat.

Eilinen veksi sujui hyvin, vaikka pohkeet jurnuttivatkin jo kympin kohdalla ja mahassa möyri maksalaatikko. Loppua kohti kuristaen niistin ajaksi 1.16,09, joka on aiempaa "ennätystäni" (maaliskuu 2009) 2.30 parempi. Keskisyke oli täsmälleen sama 159, joten ei mitään uutta auringon alla, paitsi ehkä lievää kehitystä. Nythän toki kasasin itselleni valtavat paineet maaliskuulle, jolloin on tarkoitus juosta sama 19,69 km:n lenkura uudelleen.

Viikonloppu meneekin hisun merkeissä Korkeakankaan pyhätössä, tosin lauantaina pääsen alustajaksi paneelikeskusteluun AV-leiripäivässä. Aiheena on asenne...Voi veljet! :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Perinteikästä apurahaa

Jep. Sain maanantaina tietää, että saan SVUL:n Hämeen piirin perinneapurahan ja jakotilaisuus pidettäisiin tänään keskiviikkona Varalassa 17.30. Koska olen yleisesti periaatteen mies palkitsemisien suhteen, päätin yrittää paikalle. Sepäs tiesi sitä, että jiirasin pitkän VK:n lopulta torstaille ja sutaisin suoraan töistä hiihtämään retvakkaan PK:n ilman syömisiä ja juomisia. Ja koska lenkki on lenkki vasta yli 90 minuutin jälkeen, niin kiirushan siinä tuli ja syöminen jäi kokonaan, kun piti jo lähteä kovat kaulassa Varalaan. Kuusi tuntia sitten nautittu italianpata sai luvan riittää kantamaan yli tilaisuuden, jonka luulin olevan lyhyt.

Olin paikalla jopa etuajassa ja tilaisuus alkoi puolen tunnin kahvituksella pullan kera. Sitten puhui puheenjohtaja ja sen jälkeen Varalan rehtori kätteli henkilökohtaisesti kaikki n. 40 paikalle saapunutta. Seuraavana esiteltiin Varalaa kolme varttia. Ja pidettiin vartin santsikuppitauko siihen selkään. Sitten oli vuorossa Tampereen urheiluakatemian esittelyä reilu puoli tuntia. Näin viidettä vuotta työelämässä olevana urheilijana, joka ostaa hiihtohanskansa Motonet-kaupasta, ei varsinaisesti kiinnosta kuinka lukiolaisurheilija voi saada hierontapalveluita tai alennuksia ja elämä opiskelevana urheilijana on tuettua sekä kivaa. Tai voisihan se kiinnostaakin, jos en samaan aikaan tajuaisi päivän toisen treenin jäävän väliin ja sen ainoankin tehon hiipuvan, kun energiavarastot eivät saa täydennystä. Eikä oppilaat saa vielä huomennakaan historian läksynkuulusteluja takaisin.

Lopulta kello 19.26 sain käteeni diplomin, jossa ei mainittu edes summaa. Aikaisemmista puheista olin päätellyt, että summa on 400 euroa. Tilaisuus päättyi 19.42. Kiitos siitä. Ja tästä tekstistä, joka syntyi harmituksesta ja nälästä.

Huomenna juoksen sen 20 km:n VK:n ja vielä perinteitä kunnioittaen.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Viikko viiden madonluvut

Pirkkalan pormestarikohusta huolimatta kykenin säilyttämään fokukseni treeneissä:

MA:
Palauttelupäivä ja suksikaupoilla (näin muuten Jari Salmen alias Pulkkisen, hyvä karma), Supraflexit päivittyi Nanosoniceihin, hiihtoa 0.40 PK + KV 0.20 kuminauhajumppaa ja keskivartaloa

TI:
Illalla Tainin mäkitreeni Pyynikillä, melkoista lumipupellusta oli, mutta hyvin kulki. Juoksua 0.46 VK kiihtyen + 0.50 PK, yht. 19 km

KE:
ilta. Hiihto 1.30 PK reipas Pirkan matkavauhtia hakien 23 km + J 0.18 PK

TO:
ip. Hiihtelyä koulussa 0.30 PK (tehokasta peliaikaa) ja siitä napakasti halliin, jossa 10x1000m kiihtyvästi 5 min lähdöillä. Jalat aika tönkissä eikä mikään hilpeä fiilis. Tonnien ajat: 3.36, 3.35, 3.27, 3.28, 3.20, 3.18, 3.15, 3.10, 3.07, 2.59. Treenin jälkeen hyvä fiilis!

PE:
ap. Hiihtely koulussa 0.30 PK (tehokasta peliaikaa)
ilta. J 0.48 PK reippahasti ja päälle korostetut venyttelyt

LA:
ap. Teivo Cup, J 0.05 MK + 0.10 VK + 0.45 PK
ilta. H 1.08 PK rauhassa perinteisellä Hannun kanssa

SU:
aamu. Pyhiksen kiertoon klo 8.10, tunne oli ihan hyvä ja sykkeet alhaalla, yht. J 2.26 PK 29km
ilta. Hiihtoa luistellen 0.08 VK + 0.40 PK, sis. 10x35s ylämäkeen täysillä, pal. 1 min. Ihan napakkaa iskutusta oli, vaikka kyydissä oli pitelemistä...

YHT. 12.39h, 88 km juoksua ja 70 km hiihtoa, loput loppuja. Viikolla en tehnyt yhtään aamutreeniä, koska keskityin tehot ja jätin suttaamiset pois. Koulun hiihdot toivat väsyä koipiin, turhauttavaa...

Ensi viikon teemana on palautuminen ja uudestaan tehojen lyönti. Ainakin huomisen syljeskelen kattoon ihan tyystin ja tiistaina katson ortostaasit kohdilleen. Hyvät jatkot ja maitovarat!

lauantai 6. helmikuuta 2010

Teivon steieri ja halliyleisurheilua

Yllätin itseni ja otin Teivosta yhdistyksen historian ensimmäisen osakisavoiton. Paikalla tapahtumaa olivat todistamassa niin puheenjohtaja, rahastonhoitaja kuin takkivastaavakin. Kaikki vielä tällä kertaa takaapäin. Juoksu oli rentoa ja tuntui hyvältä koko matkan sykkeen kiivetessä lopussa hiukan yli anakynnyksen. Voittotaistelusta voisi sinänsä kirjoittaa ihan kunnonkin tarinan, mutta antaa nyt olla. Todetaan vain, että Jussi Lammille kiitos mukavasta vauhdista, jolla Tsaari saatiin laittamaan itsensä ahtaalle. TULOKSET

Iltapäivällä harrastin penkkiurheilua paikan päällä, kun Pirkkalaisten hallissa kisailtiin Tähtien kisat. Suurin toivein lähdin katsomaan Keskisalon juoksua ja siinä sivussa vähän Evilän touhuja, mutta kumpikaan ei sitten ollutkaan mukana. Kuten vähän osasin odottaakin. Onneksi kisoihin oli vapaa pääsy. Suurinta antia olivat Ella Räsäsen 400m ja Siikaluoman Martin 8.56 kolmella tonnilla. Ja tietysti henkevä suunnistajat-juoksijat -keskustelu, jonka vieressäni istunut tuntematon (varsin mukava) mieshenkilö viritti käyntiin. Alemmalta portaalta tuli vielä tuntemattomammalta mieheltä korskea kommentti aiheeseen ja urheilutapahtumat jäivät sivuosaan hetkellisesti. Hamari osallistui sopivan diplomaattisesti aiheen käsittelyyn.

Koska olen paatunut valittaja, on pakko todeta, ettei kisat ihan kyllä vakuuttaneet. Monessa lajissa oli vain muutama osallistuja ja en voi mitään sille, että yu-kisojen henki ei ole ihan näköistäni. Mutta joo, huomenna aamulla kierretään järvi reilun vuoden tauon jälkeen. Katsotaan onko tulos yhtä vahvasti nousutrendinen kuin tänään. Huomenna ehkä myös jotain treenikollaasia kuluneelta viikolta.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Sensuroitu!

Koska tänään oli huono päivä ja kulunut viikko on ollut vieläkin huonompi, piti laittaa avautumista kehiin, mutta sensuuri iski. Ja hyvä niin.

Joten nyt kaivan ilon hetket viikosta ja niitä on kaksi:

1. Ehdin lukemaan edellisen viikon Urheilulehden vasta maanantaina, mutta seuraavat kommentit lämmittivät mieltä ja pelasti jopa Sihvosen itsekehusta tulleet väristykset:
"Saako Suomi yhtään kultamitalia Vancouverista?
Immo "Heittotukka" Kuutsa, hiihtovalmentajalegenda: -Yksi tulee ainakin, lökäpöksyt tuovat, jos ei muuten.
Juha "Ai ai sadasosalla" Mieto, hiihtäjälegenda: -Kyllä tuloo...Lökäpöksypojillakin on mahdollisuudet"

Meitsi arvostaa. Toisaalta peruutin tilaukseni tänään.

2. Maanantaina kevyenä päivänä tein kovan ratkaisun ja ostin lopulta uudet pertsan sukset. Ja siteet. Ja monot. Pitkän ämpyilyn jälkeen löin viikon palkkani kiinni peleihin ja vehkeisiin. Voi veljet! Kyllä on napakat pelit. Masukat totta kai ja uusilla NNN-siteillä. Ero on kuin yöllä ja päivällä vanhoihin verrattuna. Potkuksikin riittää kun vähän sinnepäin sutaisee. Ainoa ongelma on, että nyt ei ole enää varaa ostaa voiteita, jotta suksista saisi liukkaat :(


Huomenna on tarkoitus tehdä paluu Teivo Cupiin pienen hiljaiselon jälkeen. Odotukset ovat korkealla, mutta todennäköisesti aloitan liian kovaa ja hyydyn aivan totaalisesti lopussa. Jos en sitten pilaa vetoa jo tänä iltana, kun lähden kohta hiihtämään ja innostun lykkimään kuin viimeistä päivää.

Ja luojaani kiitän jälleen, että on perjantai ja viikonloppu eessä taas...