Hienot näyttivät olleen maastot Ranskassa. Ei kai voi todeta muuta kuin, että Putte-possun laulun mukaiset fiilikset on päällänsä.
Toisaalta nyt on kaksi viikkoa menty syömättä ja hengittämättä remonttihommia normitöiden ohessa. Yhtään urheilusuoritusta en ole ko. ajanjaksona tehnyt. Tänään kävin aamulla puoli tuntia kävelemässä, jotta sain selän suoristetuksi ennen haalareiden pukemista. Nyt sitä ollaankin jo taas kumarassa päivän päätteeksi. Blogin otsikon mukaista juttua ei ole tullut sitten kesäkuun, joten ei tässä liene oikein mitään järkeä. Katsellaan syksyllä, jos yletän sitomaan lenkkarinnauhat :)
lauantai 20. elokuuta 2011
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kiitos Topi
"Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin,
sain kultaa, sain myös timantin.
Koskaan kenellekään sanonut en ei,
mut auki revittiin ja viina minut vei.
Mä nousin tähtiin, palata en sieltä voi.
Mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi ja soi ja soi..."
Idoli on vaiennut, mutta laulut jää.
Tuli käytyä remontin ohessa Ruåtsissa. Reissu oli kerrassaan mukava ja seura hyvää. Suoritus oli kunnon mukainen eli ei mopolla mahdottomia. Mutta olisi nyt edes jotakin...;) No, ehkä sitten ens kaudella vai miten se menee...
sain kultaa, sain myös timantin.
Koskaan kenellekään sanonut en ei,
mut auki revittiin ja viina minut vei.
Mä nousin tähtiin, palata en sieltä voi.
Mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi ja soi ja soi..."
Idoli on vaiennut, mutta laulut jää.
Tuli käytyä remontin ohessa Ruåtsissa. Reissu oli kerrassaan mukava ja seura hyvää. Suoritus oli kunnon mukainen eli ei mopolla mahdottomia. Mutta olisi nyt edes jotakin...;) No, ehkä sitten ens kaudella vai miten se menee...
maanantai 1. elokuuta 2011
Hommat käyntiin
Nimittäin remonttihommat. Pari päivää on tullut vietettyä vanhaa purkaen ja uutta ostaen. Ensimmäinen syö sormia, toinen lompakkoa. Ohessa olen vetänyt jo kolme juoksulenkkiä ja havainnut askeleen painavuuden kera keuhkojen tukkoisuuden. Kieltämättä painavaa ruhoa on raskaampi liikutella kuin kevyttä, etenkin kun painon nousun myötä myös lihakset ovat kadonneet. Mutta toiveikkain mielin lähdetään Ruåtsiin viikonloppuna. Kaupin multaisessa mailissa onnistuin nitistämään huippujoukkueen todennäköisesti samaa osuutta juoksevan veijarin, joten itseluottamus on vähintään tapissa. Toki lauantaina oli masentavaa haastatella Sunan ja Fincken kaltaisia lommoposkia... Mutta emme anna sen häiritä, vaan nyt viritellään viimeiset kolme päivää tulisesti, jotta sunnuntain vastaisena yönä kauden kolmas "yöstartti" klaarataan kunnialla.
torstai 28. heinäkuuta 2011
Ihanata olisi ollut...
torstai 21. heinäkuuta 2011
Takajalan tahtia
Kunnon blogisti aloittaisi tämän tekstin, että "eipä ole tullut taas hetkeen kirjoiteltua, on ollut vähän kaikenlaista..." Mutta enpä aloitakaan, koska oikeasti ei ole ollut yhtään mitään, ainakaan normaalista poikkeavaa, sitten Jukolan. Kun kuulin keväällä lopettaneeni, ajattelin palata päivittämään blogia ihan vain treenailustani kertoillakseni. Bingo! Siinä syy, miksi Jukolan nelososuuden jälkeen ei ole tipahtanut mitään eetteriin. Hermokivut eivät yllättäen hellittäneet Jukolan riipaisun jäljiltä ja taas ajettiin kone alas. Uudet hoitosuunnitelmat kehiin ja seuraavalle spesialistille selittämään ja vaikeroimaan. Ja taas luvataan vaivojen katoavan, hienoa kerrassaan! Nyt sitten naputellaan ja väännellään monennenkohan miehen toimesta ja odotellaan. Tiivistetty diagnoosi oli, että kyllä täällä on aika paljon vikaa, vähän joka puolella... Sehän lohdutti kummasti :)
Jukolan jälkeen on harjoituksiksi luokiteltavia liikuntosuoritteita tullut kuusi kappaletta, joista kaksi on ollut pieniä pyöräilyjä, kaksi pieniä juoksuja ja kaksi vaihtelevilla vauhdeilla suoritettuja iltarasteja. Niin on peli mennyt kovaksi, että käydessäni ensi kertaa Valkeakosken iltarasteilla, oli oikein juttu riipaistu paikallislehteen. Epäilykset heräsivät sopupelistä... Toisilla iltarasteilla tämän viikon tiistaina nitistin Muukkosen tylyllä tavalla, joten mitä todennäköisemmin tämän kauden kohtaamiset päättyvät minulle 1-0. Tosin meitäkin hurjempi mies radalle löytyi, nimittäin hiihtomaailman lyömätön Ikuinen lupaus kylvetti kaikki muut. Molempien iltarastien ja juoksujen jälkeen on illalla kieritty hermosärkyjen pinteessä. Mutta mitä sitä ei tekisi, jos on mahdollisuus saada nimi lehteen.
Jos jotain vetelee yhteen, niin kausi on monien sprinttiblogistien tavoin ohi. Vastaavaa dramaattisuutta ei ole havaittavissa, koska meikäläisen kausi on oikeastaan ollut ohi jo huhtikuun alusta alkaen. Ei ole tarvittu maajoukkueita eikä Ranskan leirejä sun muita pettymyksiä. Siinä se on ollut alusta pitäen tarjolla. Eikä ole tarvinnut edes käydä juoksemassa ostoskeskuksen läpi hieltä haisevana, jotta piäsöö telekkariin... Olen toiminut kesällä enemmän huoltotehtävissä iltarasteilla sekä seurannut Sulkavan soutuja niemenkärjessä, siinä sitä on ollut hyvä pohja keskivartalon rakennustöille. Kesän mittaan on joutunut selittämään vaivaansa yhdelle sun toiselle, ehkä joskus olen selittänyt jopa pyytämättä. Joka tapauksessa kysehän on tiivistetysti siitä, että vasen jalka ei tunnu omalta. Se ei tunnu olevan paikallaan, sitä särkee, juilii ja jomottaa. Samoin lonkka on kipeä ja jumeksessa vaikka tekisi mitä tai ei mitään. Juostessa tunnetta voisi kuvailla seuraavasti: pakaran yläpäästä lähtee pirun teräväreunainen vaijeri, jonka toinen pää on polvitaipeessa kiinni. Joka askeleella joku repii vaijeria ylöspäin jalan ojentuessa. Mitä kovempaa mennään, sitä enemmän kaveri repii vaijeria. Ja jossain vaiheessa alkaa vielä tukemaan tointaan naputtamalla vasaralla lonkkaan ja viiltelemään veitsellä selkään poikittaisviiltoja. Tämän vuoksi motivaatio juoksemiseen tai edes lenkkeilyyn ei ole järin korkealla.
Mutta koska pää on ollut välillä hajoamispisteessä ja kesähousujen vyötärö on merkillisesti alkanut kutistua, on ollut pakko painua edes iltarasteille yskimään keuhkonpaloja. Kurjaa on ollut se, että jo lähtiessään tietää viimeistään illalla olevan tukalat olot. Ja näin on poikkeuksetta ollut. Varmimmaksi vakuudeksi on vielä vanha polvikierukkavaiva alkanut nappailemaan, kun on tullut leikittyä Taimin kanssa pääosin kyykistellen. Mutta mitä pienistä. Loppukauden tavoitelistaan on kirjattu kaksi tapahtumaa heinä-elokuun osalle: tulevana sunnuntaina Kaupin multainen maili sekä elokuun alun 43-Kavlen Ruåtsissa. Sinne lähdetään Hakan "nostalgiajoukkueella" ja toiveena on päästä jopa lyhyelle osuudelle. Syyskuulle tuskin tulee yhtään starttia, samoin lokakuulle. Fokus siirtyy autosuunnistuksen puolelle, jotta edes jotain kisailuja saa käytyä.
Kesä on muutosten aikaa ja kolmen päivän päästä päättyy vanhempainvapaani eli koti-isän rooli vaihtuu kunnan virkamiehen kiitolliseen pestiin. Eli syksyllä taas opettajan hommiin. Ja jotta kaikki menisi kuin Strömsössä, päätimme kesällä ostaa vanhan omakotitalon, jonne muutto tapahtuu remonttihommien jälkeen elokuun lopussa, toivottavasti. Kaikkihan riippuu allekirjoittaneen työtahdista lattioiden ja seinien parissa. Onneksi on iso piha, johon voi laittaa teltan perheelle asumukseksi, jos meinaa aikataulut livetä. Viiden vuoden kausi pirkkalaisena päättyy ja uusi osoite löytyy naapurikunnasta. Siitä sitten ehkä myöhemmin, kun saan taas kasaan kuusi harjoitusta ja aiheen päivitellä blogia.
Ai niin, yksi kuudesta harjoituksesta työstettiin viime maanantaina Pirkkalan ulkoilureiteillä. Vastaan tuli yhteensä kolme mopoa ja kahdeksan koiraa, joista kuusi irti. Ihmisiä näin kuusi. Ehkä on aika vaihtaa maisemaa. Kesiä kaikille!
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Salpa-Jukolan 4. osuus
K-1
Jouni toi tapansa mukaan kalpeana ja vauhdikkaana viestin sijalla 81 nostaen hyvällä juoksullaan reilut kolmekymmentä pykälää. Olin arponut lamppuvalintaa jo päivällä ja kovien jätkien kommenttien perusteella päätin jättää ison tykin reppuun ja ottaa yhdistyksen rahastonhoitajan, pyöräilyjaoston puheenjohtaja Koskisen, auliisti yhdistyksen puheenjohtaja Saarijärvelle lainaamansa pikkulampun käyttöön, koska puheenjohtaja oli jo tulomatkalla näin luvannut. Verryttelyssä yritin saada elimistöä toimimaan ja samalla tein havainnon, että kaikilla muilla oli iso tykki otsalla. Tähän oli tultu. Oma lamppu oli repussa seurateltalla ja pikkulamppu oli vielä Huovilalla varavalona eli toistaiseksi olin ilman mitään tuikkua lähdössä yllättävän pimeään metsään. Hannu toi kuitenkin tuikun sovitusti aidan raosta ja ryhdyin sovittelemaan märkää kuminauhaa otsalle. Uskottelin vahvasti itselleni, että tämä on hyvä, vaikka lamppu olikin liian löysä ja valahteli sinne tänne. No niin, Heinoselta siis kartta ja matkaan. Viitoituksella napsautin lampun päälle ja kuin salamaniskusta valkeutta ei tullutkaan. Ennen K:ta en ollut luonut vilkaisuakaan karttaan ja etenin muutenkin pimeydessä. Nopealla vilkaisulla aukeassa kohdassa havaitsin, että johonkin soramonttuun pitäisi lähteä ja työnsin itseni Lappeen Riennon perään. Yritin kytkeä lamppua uudestaan, mutta mykkänä pysyi. Lopulta rupesin veivaamaan johtoa ja välke alkoi eli kyse oli siis kosketushäiriöstä. Great! Ja tottahan toki ykkösväli oli synkkää kuusikkoa, jossa pimeys oli tukevasti läsnä. Oma valintani olisi ollut vasemmalta isoa polkua, mutta kaiken hässäkän keskellä ehdin kääntää oikealle pikkupolulle. Oikea käsi johtoa nykien sain aina pieniä valonpurskahduksia, joiden aikana luin nopeasti karttaa. Väli tuli suunnistettua jotensakin näillä ajatuksilla: Rinnettä, avokallio vasemmalla ja sen jälkeen ylös seuraavaa harmaata kohti, jotain mustaa ennen rastia ja siitä oikealle johonkin pikkuharmaan reunaan. Siellähän se lippu, 22. + 25 s nopeimmalle.
1-2
Avokalliota eteenpäin ja soistuva vasemmalla. Edelleen pimeää ja käsi johdolla väläyksiä tulevasta. Hahmotus rajoittui siihen, että vihreä notko edessä, pitäisi välttää. Sitten johonkin ylös. Olin letkan kärjessä ja rinteessä yritin surffailla suunnalla. Lievästi oksia väistellen tulin liikaa oikealle ja polulla vetäisin kaksi askelta vasemmalle. Siitä oli hyvä uran tönkäre läpi puskan ja ojille. En edes huomannut pimeässä viivalla ollutta polkua, josta olisi ollut nopein. Kaarros oikealla maksoi ehkä hiukan, mutta mäen päälle kiipesin kuitenkin ihan sujuvasti ja valoisa männikkö auttoi hahmottamaan kartasta jo vähän tarkempiakin yksityiskohtia. Kallioiden välistä lipulle ja Angelniemen paidan selkää kiinni, 29. + 41 s nopeimmalle.
2-3
Aamuyön suoritus lyö ilmeisesti joiltakin mahat sekaisin, koska metsässä leijui melko vahva tuoksu. Toki hajua seuraten löytyi lippukin sujuvasti. Suon vasemmalta puolelta polut yli ja kivet rekisteröiden. Kumpare rastia ennen näkyi kauas ja lipulle oli helppo pudottaa, 11. +6 s nopeimmalle.
3-4
Suoraan ja rastin vasemmalla puolella ollut mäki paistoi hyvin. Kumpareen takaa kivelle kopsis, 74. +12 s nopeimmalle. Joku oli ottanut kunnon profiilit...
4-5
Juomatta polun yli ja kallion jälkeen käyrät ihan sekaisin. Yritin peilata kumpareen ja lopulta ymmärsin, 129. +13 s nopeimmalle.
5-6
Näytti mukavalta väliltä. Yhdessä AngA:n kanssa viivoituksen läpi ja sen jälkeen napakasti uran risteyksen kautta. Kaveri erkani alemmas ja itse jatkoin päättäväisesti rinnettä kohti kuviorajaa. Ensimmäinen kivi vasurissa varmistin tason ja sen jälkeen ensimmäiselle nenälle täysin varman olinpaikasta. Katsahdin vasemmalle ja näin vain yhden kiven. Joku ihme ajatus valtasi mielen ja luulin yhtäkkiä muka olevani rastinotkossa. Todellisuudessahan siellä oli ne kartan mukaiset kaksi kiveä kuten pitikin, mutta joku vinksahti. Seisahdin notkoon ja käänsin jo rintamasuunnan katsoakseni lippua. Notko oli kuitenkin loivareunainen, kuten pitikin, eikä tietenkään sisältänyt lippua. Käännyin uudestaan oikeaan suuntaan ja jatkoin oikeaan notkoon, jossa se kivikin köllötti ja rastijyrkänne pohjukassa. Turha ajatuskatkos ja muutaman sekunnin hukka, 26. +23 s nopeimmalle.
6-7
Pitkä väli ja ilkeä alku. Angelniemi meni edessä poikittain eri hajonnalla ja itse päätin luovia jyrkänteiden väleistä melko suoraan kohti tietä. Vihreässä joutui hiukan luovimaan ja notkeana kuin norsu hyppelehdin mättähältä mättähälle. Tiellä ei näkynyt ketään ja pienellä sivuaskeleella pääsin samettikuusikkoon polkemaan kohti vihreää aluetta. Edessä vilkkui alkurastien tapaan Skotlannin joukkueen paita. Tossu ei enää oikein syönyt ja takareidessä viilteli melko tiheään, alaselkäkin alkoi puutua. Suonotko ja polku ylittyivät suunnitellusti ja soiden välistä suuntasin kohti rastiaukkoa. Skotti meni reilummin oikealle ja otti ilmeisesti eri hajonnan. Aukon reunassa olin hiukan epävarma jyrkänteistä ja kuljin rastille vienyttä notkoa liian vasemmassa reunassa. Onnistuin joutumaan rastikumparetta ympäröineen puskan väärälle puolelle ja näin kaarsin itse lipulle oikeaoppisesti takakautta. Pieni ajanhukka tuli, 9. 56 s nopeimmalle.
7-8
Onnistuin puolivahingossa ajautumaan vähän vasemmalle, edessä vilkkui taas skottipaita ja myös Angelniemen värit olivat ehtineet mestoille. Kaarsin rinnettä yksikseni aukkoa peilaten ja nousin suoraan lipulle harmaan läntin nähdessäni, 8. +13 s nopeimmalle.
8-9
Laapotusta taimikossa, pieni sivuttaissiirtymä polulla ja lipulle. Tähän loppui rauhallinen metsä, kun rastille kokoontui edellisen osuuden häntiä eri suunnista, 14. +11 s nopeimmalle.
9-10
Sanoisin siirtymäväliksi, 88. +12 s nopeimmalle. Otin juomaa henkiseksi tueksi.
10-11
Taimikkoa puskien ja tiellä siirtymä ojan kohdalle, josta iskutus rastille. Tällä kertaa skotti tuli perässä eikä muita enää näkynyt, 17. +10 s nopeimmalle.
11-12
Suoraan mäen päälle vaan. Aukolla yritin kahnustaa minkä pystyin, skotti pysytteli vasemmalla metsän puolella. Laattakalliolla sain Venlojen ratamestarilta kannustusta ja vastasin kommentoimalla homman kamaluutta näin huonossa kunnossa. Ajouralla skotti oli taas selässä ja jostain oikealta paukkasivat myös Morasin Åkerman ja Ulricehamn. Loppuväli uraa ja polun mutkasta leikaten kuviorajalta lipulle, 34. +30 s nopeimmalle. Alkoi lievästi painaa ja matkalla jalka petti pari kertaa alta kun ei taas hermotus toiminut lonkankoukistajaan...
12-13
Uusi parivaljakko pisti vauhtia ja skottipojan kanssa otettiin peesi. Olin ajatellut kiertää harjanteen vasemmalta tielle, mutta laumaeläimenä ryskäsin ajouraa. Turhaa mutkittelua ja muutama sekunti hukkaan. Tiellä ei löytynyt yhtään vaihdetta lisää, ja kolmikko pyrki karkuun. Risteyksessä herrat ämpyilivät uraa ja pääsin taas lähes iholle. Ykkösrastin kautta rinteen päälle, jossa porukka hiukan hajaantui. Itse otin tapani mukaan vasemman kaarron ja tulin urien yli kiviä peilaten. Rastimäki näkyi kauas ja oli aika helppo nakki hahmottaa rastin paikka takarinteeseen. Tossulla jäin toki hiukan Morasista, 17. +1.03 nopeimmalle.
13-14
Siirtymä väliaikarastille, koitin ajaa selkiä kiinni, heheh... 5. +9 s nopeimmalle.
14-15
Haistoin heti ratamestarin kikan. Urat vievät varmasti yläpuolelta ohi eli oma valinta. Lopultahan väli olisi kannattanut vetää oikealta polkua, mutta valitsin suoran. Sekä Moras etta ennen kaikkea Skotlanti vetivät tyynesti uraa vasemmalle ja itse yritin huomaamattomasti pyrkiä viivalle. Moras huomasi ja lähti korjaamaan. Poimin matkalta ison kumpareen sekä kivet ennen rastia. Rastikumpare näkyi pahuksen hyvin ja skottikin pölähti karmealla höökällä vasemmalta lipulle, 32. +17 s nopeimmalle.
15-16
Yritin heti kammeta vasemmalle, mutta rinteessä vähän ajauduin oikealle ja lopulta tulin viimeiselle kaartaen. Leimauksessa pikkuisen edellä skottia, mutta... 53. +16 s nopeimmalle.
16-M
Sinnehän ne karkasivat molemmat jo ennen siltaa. Mamia huusi puomilta kannustaen: "Lihamuistilla vaan!" Oli aika tunkkaista vetoa ja jalka ei varsinaisesti tykännyt enää iskutuksesta, 176. +12 s nopeimmalle. Kisan huonoin rastivälisija ;)
Kokonaisuus oli juuri sellainen, johon pystyin. Ei varsinaisia virheitä ja tasainen juoksu. Yhtään ei olisi ollut varaa kiristää, etenkään jalan osalta. Lupasin valitsijoille viikkoa ennen kisaa, että nelososuudella pystyn onnistuessani osuussijaan 15-25, ja tällä kertaa sija oli 20. Eroa nopeimpaan tuli 5.06, mutta voitinpa sentään Martomaan ja Sorviston :) Kakkososuudella olisi tullut noutaja, joten tällä kertaa nelonen oli minulle oikea osuus ja näin sain 16. juostun Jukolan sarakkeeseen.
Tästä eteenpäin siirryn loppukesäksi manageripuolelle, kun koitan taas koutsata vaimoa kohti ensi vuoden Jukolaa.
Jouni toi tapansa mukaan kalpeana ja vauhdikkaana viestin sijalla 81 nostaen hyvällä juoksullaan reilut kolmekymmentä pykälää. Olin arponut lamppuvalintaa jo päivällä ja kovien jätkien kommenttien perusteella päätin jättää ison tykin reppuun ja ottaa yhdistyksen rahastonhoitajan, pyöräilyjaoston puheenjohtaja Koskisen, auliisti yhdistyksen puheenjohtaja Saarijärvelle lainaamansa pikkulampun käyttöön, koska puheenjohtaja oli jo tulomatkalla näin luvannut. Verryttelyssä yritin saada elimistöä toimimaan ja samalla tein havainnon, että kaikilla muilla oli iso tykki otsalla. Tähän oli tultu. Oma lamppu oli repussa seurateltalla ja pikkulamppu oli vielä Huovilalla varavalona eli toistaiseksi olin ilman mitään tuikkua lähdössä yllättävän pimeään metsään. Hannu toi kuitenkin tuikun sovitusti aidan raosta ja ryhdyin sovittelemaan märkää kuminauhaa otsalle. Uskottelin vahvasti itselleni, että tämä on hyvä, vaikka lamppu olikin liian löysä ja valahteli sinne tänne. No niin, Heinoselta siis kartta ja matkaan. Viitoituksella napsautin lampun päälle ja kuin salamaniskusta valkeutta ei tullutkaan. Ennen K:ta en ollut luonut vilkaisuakaan karttaan ja etenin muutenkin pimeydessä. Nopealla vilkaisulla aukeassa kohdassa havaitsin, että johonkin soramonttuun pitäisi lähteä ja työnsin itseni Lappeen Riennon perään. Yritin kytkeä lamppua uudestaan, mutta mykkänä pysyi. Lopulta rupesin veivaamaan johtoa ja välke alkoi eli kyse oli siis kosketushäiriöstä. Great! Ja tottahan toki ykkösväli oli synkkää kuusikkoa, jossa pimeys oli tukevasti läsnä. Oma valintani olisi ollut vasemmalta isoa polkua, mutta kaiken hässäkän keskellä ehdin kääntää oikealle pikkupolulle. Oikea käsi johtoa nykien sain aina pieniä valonpurskahduksia, joiden aikana luin nopeasti karttaa. Väli tuli suunnistettua jotensakin näillä ajatuksilla: Rinnettä, avokallio vasemmalla ja sen jälkeen ylös seuraavaa harmaata kohti, jotain mustaa ennen rastia ja siitä oikealle johonkin pikkuharmaan reunaan. Siellähän se lippu, 22. + 25 s nopeimmalle.
1-2
Avokalliota eteenpäin ja soistuva vasemmalla. Edelleen pimeää ja käsi johdolla väläyksiä tulevasta. Hahmotus rajoittui siihen, että vihreä notko edessä, pitäisi välttää. Sitten johonkin ylös. Olin letkan kärjessä ja rinteessä yritin surffailla suunnalla. Lievästi oksia väistellen tulin liikaa oikealle ja polulla vetäisin kaksi askelta vasemmalle. Siitä oli hyvä uran tönkäre läpi puskan ja ojille. En edes huomannut pimeässä viivalla ollutta polkua, josta olisi ollut nopein. Kaarros oikealla maksoi ehkä hiukan, mutta mäen päälle kiipesin kuitenkin ihan sujuvasti ja valoisa männikkö auttoi hahmottamaan kartasta jo vähän tarkempiakin yksityiskohtia. Kallioiden välistä lipulle ja Angelniemen paidan selkää kiinni, 29. + 41 s nopeimmalle.
2-3
Aamuyön suoritus lyö ilmeisesti joiltakin mahat sekaisin, koska metsässä leijui melko vahva tuoksu. Toki hajua seuraten löytyi lippukin sujuvasti. Suon vasemmalta puolelta polut yli ja kivet rekisteröiden. Kumpare rastia ennen näkyi kauas ja lipulle oli helppo pudottaa, 11. +6 s nopeimmalle.
3-4
Suoraan ja rastin vasemmalla puolella ollut mäki paistoi hyvin. Kumpareen takaa kivelle kopsis, 74. +12 s nopeimmalle. Joku oli ottanut kunnon profiilit...
4-5
Juomatta polun yli ja kallion jälkeen käyrät ihan sekaisin. Yritin peilata kumpareen ja lopulta ymmärsin, 129. +13 s nopeimmalle.
5-6
Näytti mukavalta väliltä. Yhdessä AngA:n kanssa viivoituksen läpi ja sen jälkeen napakasti uran risteyksen kautta. Kaveri erkani alemmas ja itse jatkoin päättäväisesti rinnettä kohti kuviorajaa. Ensimmäinen kivi vasurissa varmistin tason ja sen jälkeen ensimmäiselle nenälle täysin varman olinpaikasta. Katsahdin vasemmalle ja näin vain yhden kiven. Joku ihme ajatus valtasi mielen ja luulin yhtäkkiä muka olevani rastinotkossa. Todellisuudessahan siellä oli ne kartan mukaiset kaksi kiveä kuten pitikin, mutta joku vinksahti. Seisahdin notkoon ja käänsin jo rintamasuunnan katsoakseni lippua. Notko oli kuitenkin loivareunainen, kuten pitikin, eikä tietenkään sisältänyt lippua. Käännyin uudestaan oikeaan suuntaan ja jatkoin oikeaan notkoon, jossa se kivikin köllötti ja rastijyrkänne pohjukassa. Turha ajatuskatkos ja muutaman sekunnin hukka, 26. +23 s nopeimmalle.
6-7
Pitkä väli ja ilkeä alku. Angelniemi meni edessä poikittain eri hajonnalla ja itse päätin luovia jyrkänteiden väleistä melko suoraan kohti tietä. Vihreässä joutui hiukan luovimaan ja notkeana kuin norsu hyppelehdin mättähältä mättähälle. Tiellä ei näkynyt ketään ja pienellä sivuaskeleella pääsin samettikuusikkoon polkemaan kohti vihreää aluetta. Edessä vilkkui alkurastien tapaan Skotlannin joukkueen paita. Tossu ei enää oikein syönyt ja takareidessä viilteli melko tiheään, alaselkäkin alkoi puutua. Suonotko ja polku ylittyivät suunnitellusti ja soiden välistä suuntasin kohti rastiaukkoa. Skotti meni reilummin oikealle ja otti ilmeisesti eri hajonnan. Aukon reunassa olin hiukan epävarma jyrkänteistä ja kuljin rastille vienyttä notkoa liian vasemmassa reunassa. Onnistuin joutumaan rastikumparetta ympäröineen puskan väärälle puolelle ja näin kaarsin itse lipulle oikeaoppisesti takakautta. Pieni ajanhukka tuli, 9. 56 s nopeimmalle.
7-8
Onnistuin puolivahingossa ajautumaan vähän vasemmalle, edessä vilkkui taas skottipaita ja myös Angelniemen värit olivat ehtineet mestoille. Kaarsin rinnettä yksikseni aukkoa peilaten ja nousin suoraan lipulle harmaan läntin nähdessäni, 8. +13 s nopeimmalle.
8-9
Laapotusta taimikossa, pieni sivuttaissiirtymä polulla ja lipulle. Tähän loppui rauhallinen metsä, kun rastille kokoontui edellisen osuuden häntiä eri suunnista, 14. +11 s nopeimmalle.
9-10
Sanoisin siirtymäväliksi, 88. +12 s nopeimmalle. Otin juomaa henkiseksi tueksi.
10-11
Taimikkoa puskien ja tiellä siirtymä ojan kohdalle, josta iskutus rastille. Tällä kertaa skotti tuli perässä eikä muita enää näkynyt, 17. +10 s nopeimmalle.
11-12
Suoraan mäen päälle vaan. Aukolla yritin kahnustaa minkä pystyin, skotti pysytteli vasemmalla metsän puolella. Laattakalliolla sain Venlojen ratamestarilta kannustusta ja vastasin kommentoimalla homman kamaluutta näin huonossa kunnossa. Ajouralla skotti oli taas selässä ja jostain oikealta paukkasivat myös Morasin Åkerman ja Ulricehamn. Loppuväli uraa ja polun mutkasta leikaten kuviorajalta lipulle, 34. +30 s nopeimmalle. Alkoi lievästi painaa ja matkalla jalka petti pari kertaa alta kun ei taas hermotus toiminut lonkankoukistajaan...
12-13
Uusi parivaljakko pisti vauhtia ja skottipojan kanssa otettiin peesi. Olin ajatellut kiertää harjanteen vasemmalta tielle, mutta laumaeläimenä ryskäsin ajouraa. Turhaa mutkittelua ja muutama sekunti hukkaan. Tiellä ei löytynyt yhtään vaihdetta lisää, ja kolmikko pyrki karkuun. Risteyksessä herrat ämpyilivät uraa ja pääsin taas lähes iholle. Ykkösrastin kautta rinteen päälle, jossa porukka hiukan hajaantui. Itse otin tapani mukaan vasemman kaarron ja tulin urien yli kiviä peilaten. Rastimäki näkyi kauas ja oli aika helppo nakki hahmottaa rastin paikka takarinteeseen. Tossulla jäin toki hiukan Morasista, 17. +1.03 nopeimmalle.
13-14
Siirtymä väliaikarastille, koitin ajaa selkiä kiinni, heheh... 5. +9 s nopeimmalle.
14-15
Haistoin heti ratamestarin kikan. Urat vievät varmasti yläpuolelta ohi eli oma valinta. Lopultahan väli olisi kannattanut vetää oikealta polkua, mutta valitsin suoran. Sekä Moras etta ennen kaikkea Skotlanti vetivät tyynesti uraa vasemmalle ja itse yritin huomaamattomasti pyrkiä viivalle. Moras huomasi ja lähti korjaamaan. Poimin matkalta ison kumpareen sekä kivet ennen rastia. Rastikumpare näkyi pahuksen hyvin ja skottikin pölähti karmealla höökällä vasemmalta lipulle, 32. +17 s nopeimmalle.
15-16
Yritin heti kammeta vasemmalle, mutta rinteessä vähän ajauduin oikealle ja lopulta tulin viimeiselle kaartaen. Leimauksessa pikkuisen edellä skottia, mutta... 53. +16 s nopeimmalle.
16-M
Sinnehän ne karkasivat molemmat jo ennen siltaa. Mamia huusi puomilta kannustaen: "Lihamuistilla vaan!" Oli aika tunkkaista vetoa ja jalka ei varsinaisesti tykännyt enää iskutuksesta, 176. +12 s nopeimmalle. Kisan huonoin rastivälisija ;)
Kokonaisuus oli juuri sellainen, johon pystyin. Ei varsinaisia virheitä ja tasainen juoksu. Yhtään ei olisi ollut varaa kiristää, etenkään jalan osalta. Lupasin valitsijoille viikkoa ennen kisaa, että nelososuudella pystyn onnistuessani osuussijaan 15-25, ja tällä kertaa sija oli 20. Eroa nopeimpaan tuli 5.06, mutta voitinpa sentään Martomaan ja Sorviston :) Kakkososuudella olisi tullut noutaja, joten tällä kertaa nelonen oli minulle oikea osuus ja näin sain 16. juostun Jukolan sarakkeeseen.
Tästä eteenpäin siirryn loppukesäksi manageripuolelle, kun koitan taas koutsata vaimoa kohti ensi vuoden Jukolaa.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Viikot 22 ja 23, nallekarkkiharjoittelua parahimmillaan
Ylläolevaan termiin törmäsin kestävyysyhdistyksemme puheenjohtajan ilmaisemana, kun hän vertaili omaa harjoitteluaan pyöräilyjaostomme keulakuvan harrasteisiin. Katselin hetken omia kuvioitani paperilla ja totesin, että aika pahasti mennään nallekarkkien tasolla. Viimeinen työviikko otti oman osansa, mutta pääasiallisesti harjoittelua nakersi tuttu jalan kipuilu.
Viikko 22:
MA 30.5.
Lepo, jalka sinkeänä...
TI 31.5.
ilta. J 36 PK1, Valkeakosken iltarasteilla rattaiden kanssa soratietä, - Jalka aika kireänä ja huonona.
KE 1.6.
ilta. P 102 PK1, palautellen Ylöjärvelle ja takaisin.
TO 2.6.
ilta. J 26 PK1 , kevyt iltalenkki pitkän päivän päätteeksi.
ilta. J 26 PK1 , kevyt iltalenkki pitkän päivän päätteeksi.
PE 3.6.
ap. J 17 PK1 rattaiden kanssa.
ilta. J 25 PK1 + S 8 VK1 + 34 VK2, yötreeni Puikkarissa Hannun kanssa yhteislähtönä, - Yllättävän hyvän tuntuista, sekä juoksu että suunnistus, upea keli vuoden 1955 Jukola-maastossa.
LA 4.6.
aamu. J 35 PK1 rattaiden kanssa, - Jalka kipeänä edellisillan treenistä.
ilta. Futis 20 PK1, poikien kanssa pelailua, matkat pyöräillen.
SU 5.6.
aamu. P 90 PK1, pääosin teillä kevyttä rullailua.
YHT. 6h 33min, juoksua+suunnistusta 30 km ja pyöräilyä 62 km.
Viikko 23:
MA 6.6.
Lepo, kiirettä koko päivä.
TI 7.6.
Lepo, kiirettä koko päivä.
KE 8.6.
ilta. J 23PK1+12PK2+5VK1+7VK2, maastoradalla 4x1'/1' kiihtyen + 3 kierr. kiihtyen (10min), - Lopussa sysihuono kulku, kiireiset päivät teki tehtävänsä...
TO 9.6.
ilta. J 50 PK1, loppuun lyhyitä ruskoja. - Fiilis parani juostessa, mutta lopun ruskoissa jalka alkoi oudosti pettämään alta...
PE 10.6.
aamu. KV 17 , aamujumppaa pääosin keskivartalolle.
LA 11.6.
aamu. J 18 PK1, aamulenkki herättelyksi.
ap. Tampere Games 1pv., J 14PK1 + S 10VK1 + 25VK2 + 10MK, - Hellekisa ja voimat loppui 10 minuutin jälkeen, lopussa vielä virheitä ja jalka heikkona.
Illalla autosuunnistuksen SM-osakilpailu Turengissa, aamupäivän tapaan muutama tyhmä virhe ja 10 hukattua asemaa. Tuloksista ei ole vielä tietoam, mutta veikkaus on jossain 20:n nurkilla. Kisaraportti ilmestyy Ysikymppivasempaan jossain vaiheessa. Oli melko lämmintä puuhaa, mutta lopulta kevyempi rupeama kuin odotin.
SU 12.6.
Lepo, jalka huonona.
YHT. 3h 11 min, juoksua ja suunnistusta 31 km.
Näillä eväillä mennään kohti Jukolaa, ja ehkä jopa historian epävarmimmissa tunnelmissa. Vuonna 2005 vedin revenneellä polvikierukalla lähes yhtä huonossa kunnossa ja sippasin kakkososuudella puolessa välissä, toki tein sitä ennen myös helpolla rastilla yli kakkosen koukun. Nyt ollaan kuitenkin vielä selvästi heikommassa vireessä eli luvassa ei ole mikään kiva reissu. Nyt koitetaan tehdä kaikki mahdolliset hätätoimet, jotta lauantaiyönä ei tarvitsisi hävetä silmiä päästään. Ehkä kuitenkin viisainta on lähteä nauttimaan vuoden parhaasta suunnistusjuhlasta, ja uskoisin ettei nyt kovin paljon pahempi olo voi maalissa olla kuin viime vuonna, kun sairaana rämmin läpi kakkososuuden kärkiletkassa...
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Viikko 21 (4 viikkoa Jukolaan)
Olisi voinut mennä paremminkin, mutta tällä kertaa meni näin. Viikolle osui jos jotakin sähellystä ja voimanviejää, jonka vuoksi pääharjoitus meni aika tavalla kuralle. Jalan osalta viikko oli kaksijakoinen, sillä tärkeimmissä treeneissä jalka kesti melko hyvin, mutta jälkikivut olivat kurjan voimakkaita eli palautuminen vei aikaa. Valon ollessa tunnelin päässä kajastamassa oli fiilikset Jukolan osalta jo ihan kohtuulliset, mutta kieltämättä viikon "epäonnistuminen" painoi hiukan ryhtiä kumaraan.
Oli miten oli, tässä faktat:
Viikko 21
MA 23.5.
Hieronta aamulla, loppupäivä huilailua töiden merkeissä. Illalla kevyt kärrylenkki.
TI 24.5.
ilta. J 22 PK1 + 5PK2+4VK1+8VK2, 4x4'/2' kiihtyen metsäpolkua. - Heikko vire ja olotila, jalkojen hermotus ihan nollissa. Loppua kohden vähän parani, mutta kroppa jotenkin nuutunut.
KE 25.5.
Huilia, olo oli omituinen ja väsynyt...
TO 26.5.
ip. Rautia-rastien koejuoksu, J 8PK1 + S 54 VK2+35VK1+5PK2, - Huonot unet takana ja sippasin kolmen vartin kohdalla, jalka kohtuullisen hyvä.
PE 27.5.
ilta. J 20 PK1 kevyt iltalenkki.
LA 28.5.
aamu. P 118 PK1, palauttelua...
ilta. J 33 PK1 Julkujärvi, hölköttelyä ja retkuttelua kärryt mukana.
SU 29.5.
aamu. Helarastien koejuoksuja Pirkkalassa, J 10PK1 + S 11PK2+24VK1+8VK2, -Varovasti joutui ottamaan, jalassa lievää viiltelyä.
ilta. J 35 PK1 , kevyt iltalenkki Hannun kanssa, - Jalka yllättävän hyvä juostessa, mutta illalla alkoi särkemään.
YHT. 6h 40min, juoksua+suunnistusta 45 km ja pyöräilyä 38 km.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Viikko 20 (5 viikkoa Jukolaan)
Katselin SM-erikoispitkän karttaa ja huokailin. Tosin myös helpotuksesta, sillä maaston ominaispiirteet vaikuttivat juuri sellaisilta, että olisi pudotellut palikoita sinne tänne keräillen virheminuutteja. Kirjoituspöydän ääreltä nostan kuvitteellista hattuani ratamestarille, joka oli loihtinut mehuisat reitit karhujen keskelle. Hajontajärjestelmässä oli taas pitkästä aikaa jotain aitoa hajautusta tarpeettomien perhosten sijaan, joilla ei omasta mielestäni ole mitään tekemistä yhteislähdön hajautusten kanssa. Kunnon nortongille se sopii harventamaan perskärpäsiä vaunupaikoilta, jolloin mitaliin vaaditaan edes teoriassa omaa suoitusta.
Toki surulla katseli hajautuskuvioita hyödyntämässä olleiden miesten lukumäärää. Kyllä trendi on aika vahva kohti lyhyitä ja mukavia kisoja. Itse on tietysti huono huudella, koska en ollut viivalla, mutta todennäköisesti en olisi päässyt kunnialla reittiä läpi, ainakaan ilman pirullisia kipuja, joten se siitä. Sinänsä on veikeää muistella, kuinka vuonna 2001 ratamestaroimassani SM-pitkässä (ei siis mikään erityisenpitkä) oli mukana reilusti toistasataa miestä viivalla. Ja voisin lonkalta heittää, että maasto ei ollut lähellekään viime lauantain veroista. Toki vuoden 2001 maaston itäosa on todella hienoa metsää, ja sinne pääsevät parin päivän päästä Rautia-rastien kilpailijat nautiskelemaan. Itse pyrin suorittamaan koejuoksun huomenna torstaina, mikäli olen suunnilleen jaloillani. SM-ep:n osalta hienoja asioita oli junnujen arvostus SM-titteleitä kohtaan, sillä ainakin osallistujamäärät olivat positiivisen isoja oikeastaan jokaisessa nuorten sarjassa, erityisesti verrattuna yleisiin sarjoihin.
Mr. Muukkonen antoi taas toivoa työmatka- ja hyötyliikkujille lyödessään luut kurkkuun "ammattilaisille", kiitos siitä.
Sitten omiin tuherruksiin. Viikolla 20 oli jo yritystä vähän parantaa harjoittelua, mistä olikin sitten seurauksena palanneet hermokivut. Ajattelin kuitenkin nyt sitkistellä Jukolaan kipujen kanssa taiteillen, koska kuitenkin jotain järkevää kykenee tekemään pienissä annoksissa.
Viikko 20:
MA 16.5.
ilta. S 5 PK2+12VK1+34VK2+2MK + J 13 PK1 verryt. - Ensimmäinen kova suunnistus iltarasteilla, tosin ihan eri maasto kuin luulin ja risukko oli huonoa jalalle. Yksi jättimäinen virhe ja yöllä hermosärkyä jalassa.
TI 17.5.
ilta. P 40PK1 + KV 20 keskivartalo, palauttavaa...
KE 18.5.
ilta. S 15 PK1+35PK2+12VK1+8VK2, AV-treeni Ponsassa, - Väsyneet jalat ja kipuilua reidessä, suunnistus välillä täysin jaloissa, jälkimmäinen puolikas radasta rauhallisesti, kroppa ei ottanut vastaan mitään tehokkaampaa.
TO 19.5.
ilta. Jalan huoltoa ja vähän jumppaa keskivartalolle, KV 15.
PE 20.5.
ilta. P 88 PK1, kaasulinja-Kulju.
LA 21.5.
aamu. J 13PK1 + S 22 PK1 + 86 PK2, Kaanaassa Teron kanssa koejuoksua rauhassa. - Tunne hitaassa vauhdissa ihan kohtuullinen, toki risukoissa olin ihan puujalkana köntyksenä...
ilta. KV 20, keskivartalon lihaksia, jalan huoltamista ja venyttelyä.
SU 22.5.
aamu. P 170 PK1, Raholan kymppiä seuraillen rauhallista pyörittelyä jalkoja palautellen.
ilta. J 11PK1+21PK2+6VK1+3VK2, maastoradalla 8x1'/1' kiihtyen. -Maastoaskeleen hakua, tunne parempi kuin viikolla ja menokin ihan jees.
YHT. 10h 51min, juoksua+suunnistusta 40 km ja pyöräilyä 96 km. Loppupunnituksessa negatiivinen yllätys: 76,9 kg.
perjantai 20. toukokuuta 2011
Olin joskus luullut olleeni taitosuunnistaja...
Jos ei ole paluu treenaamiseen sujunut fyysisesti ihan kuin Strömsössä, niin eipä taidollisestikaan olla ihan viivalla...
Iltarastit 16.5.2011, Mustalammi
AV-harjoitus 18.5.2011, Ponsa
Näin se homma etenee.
Lopuksi tarina Prisman kassalta. Olin töiden jälkeen täydentämässä unohtuneita ostoksia ja otin samalla saunajuomat viikonlopulle. Tulin kassalle kera ostosteni ja nuori Kimi (nimi muutettu) ryhtyi vetämään viivakoodeja koneeseen. Saunajuomien ollessa vuorossa kaveri katsahti minuun ja totesi kysyvästi: "Huomasithan että nää on sitten ykköstä...?" Nyökkäsin hymyillen ja kiitin laadunvarmistuksesta. Sitä se kiekkomestaruus teettää. Ei saisi koriin eksyä pilsneriä, kepulia pitäisi olla. Ei saa pilsulla leijonamieltä. Voi morjes, sanois Lammikko. Huomenna nautin yhden pilsuni hymyssä suin, vaikka hehkutettu SM-erikoispitkä jää taas kerran väliin. Viime vuonna unohdin ilmoittautua, tänä vuonna ei olisi kunto ja terveys riittänyt. Eikä näköjään taitokaan... Tsemppiä taistoon kaikille aidoille metsämiehille rajan pintaan.
torstai 19. toukokuuta 2011
Viikko 19 (6 viikkoa Jukolaan)
Toivottavasti minun ei tarvitse enää kuunnella eikä katsella leijonia, eikä myöskään puhua kukkapenkeistä. Voin tunnustaa kuuluneeni ilmeiseen suomalaisvähemmistöön, joka kiekkopelin sijaan seurasi TV1:n Maestro -ohjelmaa. Suhteeni kiekkopeliin on melko laimea, ja vieläkin laimeampi se on juhlimispolitiikkaan tai kansalaisten kiihkoon. Lajin tunnettavuudesta tai mistään muustakaan urheilullisesta perustelusta tai raharikkaista kiekkopelleistä on turhaa kommentoida, mutta yksi asia jäi riepomaan. Humalainen urheilija nuuska huulessa ei kuulu suoraan TV-lähetykseen pikkukakkosen aikaan halailemaan presidenttiä. Korkeintaan se kuuluu ruotsalaisen sataman terminaaliin lokakuun lopussa, ilman presidenttiä ja suoraa lähetystä. Jos nyt sinnekään.
Ja sprinttisuunnistuksen osalta voisi vetäistä yhteen viimeisen viikon kirjoitukset toteamalla: "Näin se on." Paljon on saatu kukkapenkeistä asiaa, kuten liittotason blogissakin todettiin. Oma kantani sprinttisuunnistukseen on jotensakin itsestään selvä, eikä sitä kannata enää hokea. Onneksi leikatut kukkapuskat ja puoliavoimet portit ovat vieneet huomion kisakuulutuksesta, josta olin yhtenä vastaamassa. Kyllä suunnistuksenkin kohdalla voi jo nykyään todeta, että kyllä se tekniikka on vaan ihmeellistä. Kehtaakohan sitä kohta enää järjestää kisoja, jossa ei ole onlinea, webbi-tv:tä, screeniä ja päälle vielä gepsiä. Maaseutu autioituu, miten käy pienten kansallisten?
Mutta sitten asiaan. Viikko 19 oli jo oikeampaa tekemistä, jota sitten leimasikin kipuilut jalassa. Jonkinlainen hermokipu jäytää edelleen, koska vähänkin reippaampien jälkeen alkaa iltaisin levolle laskiessa aika kenkut juilinnat koivessa. Ei ole hyvä se, mutta nautitaan nyt edes tästäkin vähästä.
MA 9.5.
ilta. S 62 PK1 Puikkari, - Hitaalla vauhdilla suunnistusajatusta hakien, yhteensä 30 rastiväliä, pääosin ihan hyvää tekemistä, mutta jalat loppui tuntiin.
TI 10.5.
ilta. P 40 PK1 + J 34 PK1, -Pyöräosuus hyötyliikuntana ja päälle pieni juoksu, oli puutunutta menoa.
KE 11.5.
ilta. J+K 45 PK1 kärryjen kanssa + P 58 PK1+7 PK2. - Alkulenkki kärryjen kanssa kevyesti, loppuosa pyöritystä metsäpoluilla Vimppojen pyöräilyjaoston yhteislenkillä.
TO 12.5.
ilta. J 29PK1+6PK2+4VK1+4VK2+2MK, 4x4'/2' maastovedot Hannunharjulla. - Yllättävän hyvä meno ja viimeinen veto oli jo lähellä "vanhaa mallia", sadekelissä nautiskelua.
PE 13.5.
aamu. J 29PK1 + KV 23 kotijumppaa, - Hyötyliikuntana aamulenkki ja jumppaa päälle, jalassa tuntui eilisen jäljet...
LA 14.5.
aamu. J 8 PK1 ver. + S 15VK1+5VK2 Särkänniemen rata koejuosten (20:20), - Vähän kylmiltään juostu, mutta ihan kiva tunne. Muutamassa paikassa vähän katselin karttaa ja paikkoja, lopussa hölläsin. Loppupäivä kuuluttamossa...
ilta. P 30 PK1, kevyttä pyöritystä jalkojen elvyttämiseksi, aika uupunutta.
SU 15.5.
aamu. J+K 85 PK1, saappailla maastossa. - Jalat vieläkin puuduksissa ja kipujakin tuntui. Iltapäivällä autosuunnistuskisailussa sopiva taitotreeni, mukavaa oli.
YHT: 8 h 6 min, juoksua 38,9 km ja 47 km pyöräilyä. Punnitus viikon päätteeksi 76,9 kg.
Mutta sitten asiaan. Viikko 19 oli jo oikeampaa tekemistä, jota sitten leimasikin kipuilut jalassa. Jonkinlainen hermokipu jäytää edelleen, koska vähänkin reippaampien jälkeen alkaa iltaisin levolle laskiessa aika kenkut juilinnat koivessa. Ei ole hyvä se, mutta nautitaan nyt edes tästäkin vähästä.
MA 9.5.
ilta. S 62 PK1 Puikkari, - Hitaalla vauhdilla suunnistusajatusta hakien, yhteensä 30 rastiväliä, pääosin ihan hyvää tekemistä, mutta jalat loppui tuntiin.
TI 10.5.
ilta. P 40 PK1 + J 34 PK1, -Pyöräosuus hyötyliikuntana ja päälle pieni juoksu, oli puutunutta menoa.
KE 11.5.
ilta. J+K 45 PK1 kärryjen kanssa + P 58 PK1+7 PK2. - Alkulenkki kärryjen kanssa kevyesti, loppuosa pyöritystä metsäpoluilla Vimppojen pyöräilyjaoston yhteislenkillä.
TO 12.5.
ilta. J 29PK1+6PK2+4VK1+4VK2+2MK, 4x4'/2' maastovedot Hannunharjulla. - Yllättävän hyvä meno ja viimeinen veto oli jo lähellä "vanhaa mallia", sadekelissä nautiskelua.
PE 13.5.
aamu. J 29PK1 + KV 23 kotijumppaa, - Hyötyliikuntana aamulenkki ja jumppaa päälle, jalassa tuntui eilisen jäljet...
LA 14.5.
aamu. J 8 PK1 ver. + S 15VK1+5VK2 Särkänniemen rata koejuosten (20:20), - Vähän kylmiltään juostu, mutta ihan kiva tunne. Muutamassa paikassa vähän katselin karttaa ja paikkoja, lopussa hölläsin. Loppupäivä kuuluttamossa...
ilta. P 30 PK1, kevyttä pyöritystä jalkojen elvyttämiseksi, aika uupunutta.
SU 15.5.
aamu. J+K 85 PK1, saappailla maastossa. - Jalat vieläkin puuduksissa ja kipujakin tuntui. Iltapäivällä autosuunnistuskisailussa sopiva taitotreeni, mukavaa oli.
YHT: 8 h 6 min, juoksua 38,9 km ja 47 km pyöräilyä. Punnitus viikon päätteeksi 76,9 kg.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Viikko 18 (7 viikkoa Jukolaan)
Viikko 18
MA 2.5.
ilta. J 20 PK1 + 7 PK2 + 4 VK1, metsäpoluilla ja kierros maastorataa reippaasti.
TI 3.5.
ilta. S 30PK1+30PK2+10VK1 Neevuori, - Yllättävän hyvää suunnistelua, jalka aika hyvin mukana.
KE 4.5.
ilta. P 60 PK1 palauttavaa pyörittelyä hiekkateillä + päälle ojan kaivamista ja kivien kankeamista...
TO 5.5.
ilta. S 25 PK1 + KV 20 keskivartaloa, - Särkänniemen ratoja katsastellen rauhallista hölkkää, jalka vähän heikompi kovalla alustalla, jumppaa kotona.
PE 6.5.
"Lepopäivä", - 5h lapiohommia, ojankaivuuta, kivien kankeamista sekä multakuormien lastausta ja purkua. Ei merkattu treeniksi 70-luvulla eikä merkata nytkään.
LA 7.5.
"Lepopäivä 2", - Eilisestä aika väsynyt ja paljon pihahommia edelleen, kevyt kävelylenkki illalla, jalassa viilteli.
SU 8.5.
aamu. P 100 PK1 Kulju-Sääksjärvi-Pirkkala uusia uria koluten, -Palauttavaa pyöritystä, jalka taas parempi.
ilta. J 25PK1 + 7PK2 + 4VK1 + 3 VK2, polkuja + maastoradalla 3 kierrosta kiihtyen. - Ensimmäistä kertaa kunnon vauhtijuoksua maastossa, jalan toiminta yllätti jälleen positiivisesti, fyysisen olotilan taso ei yllättänyt. Menomatkalla otatus kyykärmeksen kanssa, venytetyllä askeleella väistin iskun...
YHT. 5 h 45 min, 24 km juoksua ja 53 km pyöräilyä. Viikon loppupaino 78,8 kg, äiteinpäivän herkut tekivät tehtävänsä, ei auta itku.
MA 2.5.
ilta. J 20 PK1 + 7 PK2 + 4 VK1, metsäpoluilla ja kierros maastorataa reippaasti.
TI 3.5.
ilta. S 30PK1+30PK2+10VK1 Neevuori, - Yllättävän hyvää suunnistelua, jalka aika hyvin mukana.
KE 4.5.
ilta. P 60 PK1 palauttavaa pyörittelyä hiekkateillä + päälle ojan kaivamista ja kivien kankeamista...
TO 5.5.
ilta. S 25 PK1 + KV 20 keskivartaloa, - Särkänniemen ratoja katsastellen rauhallista hölkkää, jalka vähän heikompi kovalla alustalla, jumppaa kotona.
PE 6.5.
"Lepopäivä", - 5h lapiohommia, ojankaivuuta, kivien kankeamista sekä multakuormien lastausta ja purkua. Ei merkattu treeniksi 70-luvulla eikä merkata nytkään.
LA 7.5.
"Lepopäivä 2", - Eilisestä aika väsynyt ja paljon pihahommia edelleen, kevyt kävelylenkki illalla, jalassa viilteli.
SU 8.5.
aamu. P 100 PK1 Kulju-Sääksjärvi-Pirkkala uusia uria koluten, -Palauttavaa pyöritystä, jalka taas parempi.
ilta. J 25PK1 + 7PK2 + 4VK1 + 3 VK2, polkuja + maastoradalla 3 kierrosta kiihtyen. - Ensimmäistä kertaa kunnon vauhtijuoksua maastossa, jalan toiminta yllätti jälleen positiivisesti, fyysisen olotilan taso ei yllättänyt. Menomatkalla otatus kyykärmeksen kanssa, venytetyllä askeleella väistin iskun...
YHT. 5 h 45 min, 24 km juoksua ja 53 km pyöräilyä. Viikon loppupaino 78,8 kg, äiteinpäivän herkut tekivät tehtävänsä, ei auta itku.
Otsikosta voisi poimia alkukesän merkkipaalun, jonka avulla yritän raapia itselleni suunnitelmallisen, nousujohteisen ja tehokkaan harjoitusjakson. Tavoitteena on pystyä olemaan sillä tasolla Jukolan yössä, ettei tarvitse hävetä esitystään. Kaino haave olisi päästä nelososuudelle, mutta ei taida nykyisessä seurassa toteutua. Toisaalta vanhassa seurassa en todennäköisesti mahtuisi edes joukkueeseen eli ei pidä valittaa. Ja loppujen lopuksi aito toive ja tavoite on se, että pystyisi osallistumaan Jukolaan juoksijana eikä katsojana. Tästä jatketaan...
tiistai 3. toukokuuta 2011
Elossa!
Blogi oli jo hetken aikaa kiinni ja ajatuksena oli myös pitää se kiinni. Mutta pyörsin päätökseni, kuten suomalaisessa huippu-urheilussa yleisesti on tapana. Miksi sitten palasin takaisin? Se liittyy ehkä tuohon toiseen virkkeeseen, sillä olen saanut viimeisen kolmen viikon aikana kuulla muutamaan kertaan, että olen lopettanut suunnistusurani. Ilmeisesti blogin kirjoittamisen lopettaminen ja treeneistä pois jääminen tulkitaan lopettamiseksi. En ole kuitenkaan julkisesti ilmoittanut lopettaneeni, koska en ole aikonut lopettaa tai toisaalta katsonut kaltaiseni kaverin lopettamisilmoitusta kovin mediaseksikkääksi tapaukseksi.
Suomessa tuntuu tosin muuten olevan tapana tehdä uheilu-uran lopettamisesta kohtuullisen iso numero. Järjestetään parit jäähyväiskisat ja kirjoitellaan takamuksiin, että "Bye-bye, I love you". Epäilemättä. Ja poikkeuksesta säännön tekemiseksi suurin osa päättääkin palata takaisin viimeistään vuoden päästä. Ja taas tehdään lööppejä ja skuuppeja. Ei maistu tavallinen elämä ja työ. Ja pidetään sitten taas uudet jäähyväiskilpailut. Niin se menee.
En siis ole lopettanut. Olen nyt vain kärsinyt 111 päivää putkeen hermokivusta vasemmassa jalasta. Jonkin verran se pistää koittelemaan, ehkä myös henkisesti. Vaivaan on taas perinteisesti koitettu jos vaikka minkäläisia konsteja, vysioterapiasta viinaan, mutta mitään järisyttävää ei ole tapahtunut kivun poistumisen osalta. Nyt on ehkä löydetty jotain ja säätkin ovat lämmenneet, joten olen taas jotenkin jalkeilla. Matkaa on tosin jäljellä vielä jokunen siivu, että voisi puhua urheilusta, saati kunnosta, tikistä. Tai edes kivuttomasta elosta ja olosta.
Toki olen myös saanut kuulla, että seuranvaihdostahan tämäkin tietysti johtui. Voin todeta sen, että tammikuun 13. kuntoni oli like never before, mikä oli tavoitteenakin, kun seuranvaihtoratkaisun tein. No, ehkä ei juuri se tammikuun 13., mutta ne ymmärtävät pointin, jotka haluavat. Jos haluaa mennä eteenpäin, on harjoiteltava vielä paremmin kuin ennen. Tällä kertaa raja paremmuuden määrässä tuli vastaan, ja ehkä tulevaisuudessa osaan pysyä rajan oikealla puolella, enkä ampua läpi hurmosta syleillen kauas pitkäksi perävalot vilkkuen. Mieluummin katsoo rajojaan, kuin jossittelee loppuelämänsä. Heikkoina hetkinä seuran tuki on ollut ensiluokkaista, oma pää vain petti helmikuun lopussa. Onneksi täysin vastakkaisen lajin päävalmentajan kanssa käydyt keskustelut auttoivat aukaisemaan solmuja, ja nyt toukokuun alussa voi taas miettiä urheilemista aidolla kiinnostuksella. Tässä vaiheessa tosin vasta teorian tasolla, sillä käytäntö on vielä korkeimmassa kädessä ja nähtäneen kesän koittaessa.
Autosuunnistuskausi alkaa parin viikon päästä, mutta kuskiasiaan en ole ehtinyt vielä paneutua kunnon tarmolla. Kalusto tuli hankittua, ja siksipä perheen Clio on tällä hetkellä myynnissä. Hyvä kauppakassi kerrassaan, luotettava ja reipas. Tuosta vuoden -89 Subarusta en sitten vielä tiedäkään sanoa mitään...
Tiomilan aikaan oli mukava pitkästä aikaa viettää ruotsinmatkailun sijaan rauhaisaa kotiviikonloppua, joka sisälsi yhden reserviläisurheilukisan, pihatöitä ja painepesurin testausta. Tiomilaa seurasin aloitusosuuden verran, mikä loistavan tulospalvelun myötä sai riittää.
Loppuun vielä ensimmäinen ehjä "harjoitusviikko" , takana on reilut kymmenen vähemmän ehjää ja pääosin ilman edes sitä "harjoittelua".
Viikko17:
MA 25.4.
ilta. P 52 PK1, flunssan jälken ensimmäinen ulkoilu.
TI 26.4.
ilta. J 18 PK1 kevyesti, mutta kuitenkin juoksua eikä hölkkää. -Jalka toimi jo hiukan paremmin.
KE 27.4.
Lepo, töissä klo 9-20.
TO 28.4.
aamu. J 20 PK1 -Aamulenkkinä koululaisen saattaminen opinahjoon, ihan ok tunne.
ilta. J 28 PK1 maastossa - Taloyhtiön kokouksen jälkeen perskankut jumeksessa.
PE 29.4.
ilta. J 18 PK1 + 3 PK2, - Kiireisen päivän päätteeksi iltalenkki, johon muutama rusko metsässä sekaan, yllätti positiivisesti.
LA 30.4.
ap. J 30 PK1 (ver) + S 25 VK1/VK2 + J 5 VK1, -Ampumasuunnistuskilpailu, jossa ensi kertaa askeleita suunnistaen ja vauhdikkaammin. Tuntemuksia oli, mutta ei pahentunut, mikä oli hyvä juttu. Sen verran veto tuntui kropassa pahalle, että yhtään laukausta pystystä ei osunut :)
SU 1.5.
aamu. P 120 PK1 Pirkkala-Kulju -reiteillä, - Ihan leppoisaa pyöritystä, välillä paistoi aurinko ja satoi lunta yhtäaikaa, kilometri tuli kannettua pyörääkin, kun loppui ura alta...
Yht. 5h 19min, juoksua 24 km ja pyöräilyä 49 km. Lähtöpaino viikkoon 79,1 kg (PB).
Nohevampi voi huomata, ettei noilla treeneillä enää varsinaisesti MM-kisalipusta tapella. Mutta kahtellaan nyt, jos sitä johonkin kisoihin eksyisi mukaan...
Toki olen myös saanut kuulla, että seuranvaihdostahan tämäkin tietysti johtui. Voin todeta sen, että tammikuun 13. kuntoni oli like never before, mikä oli tavoitteenakin, kun seuranvaihtoratkaisun tein. No, ehkä ei juuri se tammikuun 13., mutta ne ymmärtävät pointin, jotka haluavat. Jos haluaa mennä eteenpäin, on harjoiteltava vielä paremmin kuin ennen. Tällä kertaa raja paremmuuden määrässä tuli vastaan, ja ehkä tulevaisuudessa osaan pysyä rajan oikealla puolella, enkä ampua läpi hurmosta syleillen kauas pitkäksi perävalot vilkkuen. Mieluummin katsoo rajojaan, kuin jossittelee loppuelämänsä. Heikkoina hetkinä seuran tuki on ollut ensiluokkaista, oma pää vain petti helmikuun lopussa. Onneksi täysin vastakkaisen lajin päävalmentajan kanssa käydyt keskustelut auttoivat aukaisemaan solmuja, ja nyt toukokuun alussa voi taas miettiä urheilemista aidolla kiinnostuksella. Tässä vaiheessa tosin vasta teorian tasolla, sillä käytäntö on vielä korkeimmassa kädessä ja nähtäneen kesän koittaessa.
Autosuunnistuskausi alkaa parin viikon päästä, mutta kuskiasiaan en ole ehtinyt vielä paneutua kunnon tarmolla. Kalusto tuli hankittua, ja siksipä perheen Clio on tällä hetkellä myynnissä. Hyvä kauppakassi kerrassaan, luotettava ja reipas. Tuosta vuoden -89 Subarusta en sitten vielä tiedäkään sanoa mitään...
Tiomilan aikaan oli mukava pitkästä aikaa viettää ruotsinmatkailun sijaan rauhaisaa kotiviikonloppua, joka sisälsi yhden reserviläisurheilukisan, pihatöitä ja painepesurin testausta. Tiomilaa seurasin aloitusosuuden verran, mikä loistavan tulospalvelun myötä sai riittää.
Loppuun vielä ensimmäinen ehjä "harjoitusviikko" , takana on reilut kymmenen vähemmän ehjää ja pääosin ilman edes sitä "harjoittelua".
Viikko17:
MA 25.4.
ilta. P 52 PK1, flunssan jälken ensimmäinen ulkoilu.
TI 26.4.
ilta. J 18 PK1 kevyesti, mutta kuitenkin juoksua eikä hölkkää. -Jalka toimi jo hiukan paremmin.
KE 27.4.
Lepo, töissä klo 9-20.
TO 28.4.
aamu. J 20 PK1 -Aamulenkkinä koululaisen saattaminen opinahjoon, ihan ok tunne.
ilta. J 28 PK1 maastossa - Taloyhtiön kokouksen jälkeen perskankut jumeksessa.
PE 29.4.
ilta. J 18 PK1 + 3 PK2, - Kiireisen päivän päätteeksi iltalenkki, johon muutama rusko metsässä sekaan, yllätti positiivisesti.
LA 30.4.
ap. J 30 PK1 (ver) + S 25 VK1/VK2 + J 5 VK1, -Ampumasuunnistuskilpailu, jossa ensi kertaa askeleita suunnistaen ja vauhdikkaammin. Tuntemuksia oli, mutta ei pahentunut, mikä oli hyvä juttu. Sen verran veto tuntui kropassa pahalle, että yhtään laukausta pystystä ei osunut :)
SU 1.5.
aamu. P 120 PK1 Pirkkala-Kulju -reiteillä, - Ihan leppoisaa pyöritystä, välillä paistoi aurinko ja satoi lunta yhtäaikaa, kilometri tuli kannettua pyörääkin, kun loppui ura alta...
Yht. 5h 19min, juoksua 24 km ja pyöräilyä 49 km. Lähtöpaino viikkoon 79,1 kg (PB).
Nohevampi voi huomata, ettei noilla treeneillä enää varsinaisesti MM-kisalipusta tapella. Mutta kahtellaan nyt, jos sitä johonkin kisoihin eksyisi mukaan...
maanantai 11. huhtikuuta 2011
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Kannet kiinni
Tämän blogin taival päättyy toistaiseksi, klikkauksia kertyi lähes 64000 kpl, kiitos niistä.
Seuraavan kerran lappu on rinnassa, tai oikeammin ikkunassa, lauantaina 5.3. Lapualla. Taukoa on takana 12 vuotta, mutta kai se jyvä siitä löytyy, kun vauhtiin päästään. Kauden toinen startti lieneekin sitten suoraan kesän ensimmäinen SM-osakisa Turengissa 11.6. Mikäli siis taas löydän kuskin.
Hyvät jatkot ja maitovarat.
Seuraavan kerran lappu on rinnassa, tai oikeammin ikkunassa, lauantaina 5.3. Lapualla. Taukoa on takana 12 vuotta, mutta kai se jyvä siitä löytyy, kun vauhtiin päästään. Kauden toinen startti lieneekin sitten suoraan kesän ensimmäinen SM-osakisa Turengissa 11.6. Mikäli siis taas löydän kuskin.
Hyvät jatkot ja maitovarat.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Kaikessa soi blues
Vähän on instrumentit blues-virityksessä tällä hetkellä. Kivuton liikunta ei ole onnistunut tasan kuukauteen, ja siitä johtuen itse liikuntakin on jäänyt aika vähille. Viimeistään vuonna 2008 tein itseni kanssa sopimuksen siitä, ettei harjoittelu epäterveen kivun ollessa läsnä tule kyseeseen. Silloin taistelin edellisen kerran selästä johtuneen hermokivun kanssa ja juoksin enemmän tai vähemmän kivuliaita harjoituksia vajaan neljän kuukauden ajan, kunnes kuppi meni nurin. Siitä asti motivaatio kivun kanssa painimiseen on ollut nolla.
Tällä hetkellä ei myöskään ole oikein mitään järkevää kirjoitettavaa blogia ajatellen, kun ei jaksa oikein mitään kritisoidakaan. Ainahan sitä voisi vähän kuristella kynäänsä vaikkapa suunnistuksesta joukkuelajina ja muukalaislegioonaporukoista, joilla on ainoina mahdollisuus klassikkoviestien voittoihin. Ja taas Suomi voittaa... Mutta enpä viitsi, koska viime vuonna olin vielä itse valitsemassa omaa sellaista joukkuetta kevään isoon viestiin. Nyt en enää ole. Ja koska kynästä on terä katki, teroitin hukassa, vihkossa sivut täynnä ja tupakit loppu, pistän blogin hetkeksi hyllylle ja keskityn elämään elämää. Totuushan löytyy tuolta ulkoa, tarkemmin vissiin riveiltä 8-16. Kyllä, savet on syömättä, tunnustan. Vastaavasti olen korvannut sen kuran juomisella yhtenä viikonloppuna. Ei toiminut sekään sitten lopulta.
Ystävänpäivän kunniaksi kuitenkin vielä kooste viime viikon huippuhetkistä:
* Torstain ratsiat sekä Kalevassa että motarin ramppien siltatyömaalla, varsinkin jälkimmäisessä saivat kuudenkympin raiskaajat ansionsa mukaan. Kyllä oli hymy korvissa kun köröttelin mustalla helmellä ohi asetuksia noudatellen.
* Keskiviikon seminaari Helsingissä, mielenkiintoista asiaa ja hyviä alustuksia lasten liikunnasta sekä tutkimuksesta. Vieressäni istunut mies piirteli neljän tunnin ajan materiaaliin lentokoneiden sotilastunnuksia ja erilaisia keihäänheitto-otteita sekä heittäjiä. Mietin mikä meitä kahta erotti, paitsi kiinnostuksen aste aihetta kohtaan. Arvelin noin 1000 € /kk... Taas oli kunnia olla itseään viisaammassa seurassa. Toki voi miettiä, onko meikäläisen kohdalla muunlaista seuraa edes olemassa.
* Lauantain hiihtolenkki Toivioon, keli aivan loistava, maisemat hienot, paanat kunnossa ja jalka kipeytyi vasta lenkin jälkeen. Iltalenkki Siwaan sai hymyn taas korviin, olihan kiva pakkasilta.
* Kenoarvonnan pallo numero 26:n kokema vääryys oikaistiin ja kaveri pääsi reilusti samalle viivalle muiden kanssa, kaikki pelaa.
* Luovutin torstaina painon kanssa puljaamisen, koska syömättömyyteni ei tuottanut muuta kuin lukeman kasvun ja pääkivun. Ehkä tuli tehtyä joku tekninen virhe. Joka tapauksessa vaaka on nyt haudattu kaappiin.
tiistai 8. helmikuuta 2011
Tässä mennään tänään
74,4 kg
Eilen sunnuntaina oli ohjelmassa aamulla reilun kolmen tunnin hiihtolenkki pakkasessa, iltapäivällä jooga (josta tuonnempana) sekä vielä tunnin sähly illan päätteeksi. Paino on huidellut 72 kg:n tuntumassa joulun jälkeen ja osansa on varmasti ollut hiihtämisellä, jonka seurauksena ylävartaloni on muuntunut lihaksikkaan jänteväksi ja siis lisännyt lihasmassallaan huomattavasti eloista painoani. Illan revityksen jälkeen join pelkästään lasin diureettia ja söin minimaalisen vähän. Tänään puolitin aamupalan ja lähdin seiskan jälkeen ladulle ennen liikuntatuntia. Lounaalla söin muodon vuoksi ja join lasin vettä. Sen jälkeen en laittanut suuhuni mitään ja istuin kaksi kokousta väistäen kaikki tarjottavat."
Kello 16.30 olin kotona ja asetuin vaa'alle noin kaksi tuntia ennen H-hetkeä todetakseni, että painoni oli lukemassa 71,5kg. Kiire oli siis jo käsin kosketeltava. Ennen vuosikokouslenkkiä (joka edeltää punnitusta) jumppasin Hannun seurassa hetken ja puin vaatteet lenkkiä varten ylleni: kerrasto, hiihtopuvun paita ja kaksi talvilämmittelyasua päällekkäin. Lenkki oli armotta liian lyhyt ja kulku karmeaa, joten totuus oli vain kohdattava. Reilun tunnin aikana onnistuin nipistämään painostani 600 grammaa, mutta lopullinen tuomio oli kuitenkin liikaa eli 70,9kg. Näin tällä kertaa...
Joten pudotusta vaaditaan siis vain kolmisen kiloa alittaakseeni viime vuoden lukemat. Voi tuhannen riemua!
Eilettäin hiihtelin kolme varttia retvakkaasti ja ajattelin, että nyt saa taas läski kyytiä, varsinkin kun olin jättänyt lounaan jälleen syömättä. Ei auttanut ei. Tasaisen hidasta on laardin sulatus. Toisaalta sain viime viikolla positiivisen signaalin, kun kävin toimiston InBody -laitteessa koemittauksessa. Lokakuusta oli saanut rasvaprosenttia hilattua kaksi yksikköä pienemmäksi ja rasvaton painoni on tällä hetkellä 66,9 kg. Tämä taas tarkoittaa sitä, että haaveilemani 69 -alkuinen lukema taitaa olla utopiaa.
Joka tapauksessa illalla ryhti painui kumaraan ja vedin iltapalaksi paketillisen pekonia, nam.
Taas tuli todistettua, kuinka väärin ihminen voikaan muistaa asioita. Alla ote viime vuoden blogitekstistä vuosipunnituksen alla:
"Niin se taas tuli, oli ja meni. Nimittäin Vimppain vuosipunnitus. Viime vuonna lukema oli 70,8kg ja tänä vuonna lähdin tiukasti haastamaan tuota noteerausta, jopa haaveilemaan 70 kg:n alituksesta. Keinot olivat jo astetta järeämmät, kun kävin taistoon.
Eilen sunnuntaina oli ohjelmassa aamulla reilun kolmen tunnin hiihtolenkki pakkasessa, iltapäivällä jooga (josta tuonnempana) sekä vielä tunnin sähly illan päätteeksi. Paino on huidellut 72 kg:n tuntumassa joulun jälkeen ja osansa on varmasti ollut hiihtämisellä, jonka seurauksena ylävartaloni on muuntunut lihaksikkaan jänteväksi ja siis lisännyt lihasmassallaan huomattavasti eloista painoani. Illan revityksen jälkeen join pelkästään lasin diureettia ja söin minimaalisen vähän. Tänään puolitin aamupalan ja lähdin seiskan jälkeen ladulle ennen liikuntatuntia. Lounaalla söin muodon vuoksi ja join lasin vettä. Sen jälkeen en laittanut suuhuni mitään ja istuin kaksi kokousta väistäen kaikki tarjottavat."
Kello 16.30 olin kotona ja asetuin vaa'alle noin kaksi tuntia ennen H-hetkeä todetakseni, että painoni oli lukemassa 71,5kg. Kiire oli siis jo käsin kosketeltava. Ennen vuosikokouslenkkiä (joka edeltää punnitusta) jumppasin Hannun seurassa hetken ja puin vaatteet lenkkiä varten ylleni: kerrasto, hiihtopuvun paita ja kaksi talvilämmittelyasua päällekkäin. Lenkki oli armotta liian lyhyt ja kulku karmeaa, joten totuus oli vain kohdattava. Reilun tunnin aikana onnistuin nipistämään painostani 600 grammaa, mutta lopullinen tuomio oli kuitenkin liikaa eli 70,9kg. Näin tällä kertaa...
Joten pudotusta vaaditaan siis vain kolmisen kiloa alittaakseeni viime vuoden lukemat. Voi tuhannen riemua!
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Kuin ruohon kasvua seuraisi
Sen verran on äksönjäksöniä harjoittelurintamalla, että tahti on verrattavissa otsikon mukaiseen toimintaan. Tunne jalassa ei varsinaisesti ole parantunut ja kolmen viikon tauko alkaa näköjään tuntua pääkopassa, sittenkin. Motivatsiooni kaikkoaa hitaasti, mutta varmasti, ja siksi huomenna onkin ryhdyttävä rankomaan taas latua. Muutoin pöhötyn ihan silmissä. Siihen ei ole varaa, koska talven uusi päätavoite lymyää kahden viikon päässä lauantaina. Koska urheilullisia tavoitteita on turhan asetella, niin sopiva haaste löytyy jälleen kilojen ahtaasta maailmasta.
Nimittäin yhdistyksen vuosipunnitus toimitetaan 19.2. kerhohuoneen virallisella vaa'alla, ja kahtena viime vuonna olen kyennyt muistaakseni alle 70 kilogramman noteeraukseen. Myös blogissa ko. tapahtumat ovat saaneet aiemminkin palstatilaa. Toisaalta melko surullista, eikö totta? Joka tapauksessa tällä kertaa haaste tulee olemaan isoista isoin, koska kahdesta edellisvuodesta poiketen nyt ei tule olemaan kunnon treenijaksoa alla tai päällä, vaan puntariin asetutaan selkäkuntoutuspohjilla. Ei ole hyvä asia se.
Viime keskiviikkona päätin kuitenkin yrittää pientä rojektia painon hilaamiseen kohti 70 kiloa. Lähtötaso oli 74,9 kg, joten varsinaisiin "Rivimiehet, hurraa!!" -huutoihin ei ollut aihetta. Vuorokaudessa onnistuin ilman treeniä sulattamaan itseni lukemaan 73,6 kg, joten toivonkipinä on vielä elossa. Resepti on varsin yksinkertainen: kannattaa välttää syömistä ja juomista viimeiseen asti :)
Perjantain tein töiden takia reissun Helsinkiin ja sain nauttia itseäni viisaammasta seurasta. Tästä onnenpotkusta intoutuneena jätin vastaavasti nauttimatta lounaan tässä seurassa. Sen sijaan nilkutin lyömään lisää riitta-liisoja parkkimittariin, jotta pikavoitto ei tulisi vaanimaan kotiinlähdön koittaessa. Kotimatkalla 8½ tuntia aamiaisen jälkeen totesin päivän aikana juoneeni kaksi kuppia kahvia ja siinä kaikki. Jotta en olisi aiheuttanut vaaraa liikenteelle, kurvasin Iittalan Shelliltä vielä kupillisen kahvetta lisää ja sämpylän kylkeen. Olin aivan varma, että illalla kotivaaka antaisi jo 72 -alkuisen luvun. Ja marjat, kaikista ponnisteluista huolimatta olin onnistunut hilaamaan itseni lukemaan 74,1 kg!!! Suivaannuin tyystin ja join kolme olutta.
Shit happens, mutta taistelu jatkuu!
perjantai 28. tammikuuta 2011
"Urheilijaelämää...
...minä, Melleri ja Morrison..."
Ehkä yhteneväisyydet lienevät tosin tällä hetkellä urheilun vähäisyyden määrässä ja siinä, että kenties nautin lasillisen konjamiinia (syntymäpäivälahjasellaistakiitossiitäsiskoni) illan tummetessa.
No jaa, ehkä vertaus ontuu yhtä pahasti kuin sen tekijäkin. Joka tapauksessa nyt on varmaa, että talven päätavoite tulee kariutumaan, kiitos kari. Jalan eli selän tilanne on selkeän aavistuksen verran parempi, mutta siksipä juuri en lähde riskittämään hyvää toipumis- ja kuntoutusprosessia. Näinpä saavat Angsti ja co. taistella veteraanimitaleista. Harmi juttu, olisi ollut mukava haastaa seurakaveri Mogulikin, mutta sekin jää nyt sitten seuraaviin veteraanikisoihin. Ja niitä kisoja on vielä jäljellä...
Tuossa menneellä viikolla sain kunnian olla todistamassa erästä keskustelua, jossa puhuttiin erään sisäpalloilulajin erään SM-sarjajoukkueen eräästä pelaajasta, joka oli valittanut kiireitä ja aikapulaansa valmennustiimille. Kaveri oli kuulemma jonkin sortin opiskelija, jolla koulupäivä oli kestänyt kahteentoista, mutta sen jälkeen ei ollut jaksanut enää sykkiä jotain sovittua asiaa ja oli kai treenitkin ollut vähän niin ja näin. Kerroin itsekin vähän vielä yritteleväni treenailla tässä arkielämän pyörteissä ja joitakin tavoitteitakin asetelleeni talvi-iltojen lämpimiksi. Kerroin esimerkkipäiväni ajankäytöstä tiistailta 18.1.:
6:15 Herätys ja pikaiset puurot
7:02 Pirkkahallin ovesta sisään ja vajaan tunnin nopeusvoimatreeni, varttia vaille kahdeksan sytyttivät valot halliin...
8:15 Kotiin ja nopea suihku, emännän keittämät kahvit ja leipä selkään. Työkamat niskaan ja isompien lasten aamutoimien jälkeen koulun kautta töihin.
8:55-15:30 Töitä toimistolla, sisälsi 40 minuutin lounastauon.
15:45 Pirkkahallilla 7x1000m kiihtyvästi, viimeinen 2.59, reilu tunti kaikkinensa.
17:10 Kotona ja pikasuihku
17:20 Isompien lasten vienti harrastuksiin ja sen jälkeen parin juoksevan asian hoitaminen.
18:00 Ruokaa masuun ja vaipanvaihdot
18:30-18:50 Selällään.
19:00 Isompien lasten haku harrastuksista ja iltatoimien säätämistä.
20:00-21:30 Taimin kanssa unitaisteluita, isommat lapset sänkyyn vähän ennen ysiä.
22:10 Sängyssä näin aikaisin ensi kerran sitten lokakuun lopun (eikä ole tämän jälkeen onnistunut vielä toista kertaa...).
Näin se homma etenee. Kyllä nämä hyvin pystyy yhdistämään.
Olinkos se minä telakalla vai kuka...
Hyvät viikonloput!
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Paperikoneet alas
Näin siinä valitettavasti taitaa nyt käydä, että paperikoneet on ajettava alas, heppa laitettava talliin, pistettävä pensselit santaan, pantava rukkaset naulaan, kurvata varikolle, nousta telakalle ja hypätä sivuun. Nautinnollisen hyvän alkutalven jälkeen jalassa tuntuva vaiva on erityisen harmillinen, koska pitkästä aikaa oli taas kunnon meisinki omassa touhussa. Toki aikatauluissa on ollut taiteilua, mutta koko ajan treenaaminen on ollut äärimmäisen mukavaa ja ratavetosparraajaani lainaten: "Tärkeintä on, että nauttii." Ja nautittu on. Uuden seuran myötä olen oikeasti kokenut taas ottaneeni askeleen eteenpäin, erityisesti harjoituksellisessa mielessä.
Juuri siksi tämä vasemman takareiden säteilevä kipu kiukuttaa. Lauantain kortteliharjoitus oli testi torstaisen fysion jälkeen, jotta millaista tunnetta pukkaa koipeen. Tunne oli itse asiassa tiedossa jo aamulla ennen treeniä, koska säteilyä ja tuikkimista tuntui myös levossa parin päivän huilin jälkeen. Halusin kuitenkin katsastaa, että ovatko tuntemukset samoja kuin 2003-2004 ja 2008. Olivathan ne lähes samoja. Eli juosta kyllä pystyy, mutta tuiketta jalkaan tulee varsinkin laajemmilla liikkeillä. Kurjintahan on tietysti se, että jalka on tällä kertaa vasen, kun se aina aiemmin on ollut oikea. Positiivista oli se, että jalka kuitenkin toimi ja kipu lieventyi matkan edetessä. Rekyyli kuitenkin tuli muutaman tunnin päästä, joten syytä hölläämiseen on.
Oireet ovat nyt kestäneet viikon ja ehkä tällä kertaa reagointi on nopeampaa verrattuna aikaisempiin kertoihin. Onko siitä sitten mitään merkittävämpää apua, nähtäneen lähiviikkoina. Toivotaan ainakin parasta. Valitettavasti aiemmin selän kanssa on ollut turha odottaa ihmeitä eli vain aika on lopulta kadottanut oireet, toki myös leikkaus 2004. Ja se aika on yleensä ollut 2-5 kk. Jos näin on tällä kertaa, täytyy tulevan kesän kuvioita katsella uudelta kantilta. Vielä ei tietysti ole aika miettiä niin pitkälle, mutta realistina olen tämän selän kanssa oppinut aina pelkäämään pahinta.
Syytä tilaan voi tietysti aina jossitella, mutta tie, totuus ja elämä lienee kuitenkin se, että jo SM-yöstä 2003 saakka on menty jatkuvasti enempi vähempi veitsi kurkulla, koska lannerangan alimmat nikamavälit ovat olleet heikossa kunnossa. Jumpalla voi lihaksia vahvistaa, mutta repaleisia välilevyjä ja nikamien rakenteellisia ongelmia ei kai suoranaisesti paranneta vuosien juoksuharjoittelulla. Jälkiviisaana voi tietysti todeta, että sählynpeluuta olisi pitänyt välttää, samoin kovia hyppyjä. Mutta minkäs teet, kun on innokas ja ponteva...
Mutta eipä vaivuta synkkyyteen, vaan otetaan tulokulmaksi ilon kautta hiipiminen. Ja jos ei meinaa koipi tulla kondikseen, niin ryhdyn miettimään paluuta autosuunnistuksen pariin. Edellisestä kilpailusta on kulunut reilut kymmenen vuotta, mutta aika ajoin on tullut pientä kipinää, jos vielä joskus. No, enää puuttuu vain kuski ja kalusto ;)
Mutta tästä jatketaan päivä kerrallaan. Voihan se olla, että ensi viikolla ollaankin jo peitsi tanassa asettumassa viivalle :)
perjantai 21. tammikuuta 2011
Kovaakin kovempi
Siinä se on lista. Kovia nimiä kerrassaan. Tavoitekin on jo selkiytynyt, kuuden joukkoon.
M30 3000 m
Pasi Huhtala Tampereen Pyrintö
Mats Hästö Esbo If
Pekka Itävuo Tampereen Pyrintö
Tommy Lahti If Femman
Timo Saarinen Kunto-Pirkat
Marko Savolainen Helsingin Jyry
M30 3000 m
Pasi Huhtala Tampereen Pyrintö
Mats Hästö Esbo If
Pekka Itävuo Tampereen Pyrintö
Tommy Lahti If Femman
Timo Saarinen Kunto-Pirkat
Marko Savolainen Helsingin Jyry
Konkretiaa?
Töihin ajellessani kuuntelin ranskalaisen autoteollisuuden helmen radiosta uutisia ja törmäsin aikojen aikaiseen konkretiaan:
Joku kaveri nimeltä Hakkeri oli varastanut interwebistä valtioiden päästöoikeuksia 30 miljuunan arvosta ja sitten myynyt ne päästökauppapörssissä etiäpäin. Eli siis toisin sanoen mitä nyt sitten on varastettu? Joku kasa lipukkeitako, joissa lukee kuinka paljon saat päästellä menemään? Täh!? Sanoisin, että nyt ollaan konkretian ytimessä. Osta lupa päästellä. Miltähän sellainen lupa ihan luonnossa näyttää? Jaa mutta sehän ostetaan netissä, kyllä on kinkkinen juttu. Joku ylipäästöoikeuspäällikkö jossain päästöoikeustoimistossa päättää, että näin paljon pistetään tämmöisiä myyntiin, hallitsee planeettaa kuin itse pääjehu. Saakohan sitä tällainen tavallinen tallaaja ostaa itselleen päästöoikeuden? Laittaisi sen sitten tuonne takapihalle köllöttelemään. Sulaisi lumet ympäriltä. Siinä möllöttäisi, päästöoikeus.
Huhhuh, on tämä aikamoista. Olisinpa siellä 70-luvulla, kun oikeasti päästeltiin 200 km viikossa paljain jaloin. Ei ollut seljissä välilevyjä kuten nykyään...
Edelleen takareidessä kirraa, saatan huolestua muutaman päivän päästä.
torstai 20. tammikuuta 2011
Back is back
Selkä on selkä. Viime torstain vetoharjoituksen jälkitilassa kirraillut takareisi on mitä ilmeisemmin oirehtima selän välilevyvaivasta. Eli tuttu ja turvallinen tila jo seitsemän vuoden ajalta, tällä kertaa tosin vasemmalle puolelle, joka on saanut tähän asti olla rauhassa. Harmillista kerrassaan, mutta täytyy toivoa, että tällä kertaa päästäisiin vähän vähemmällä kuin kolmen kuukauden tauolla tai leikkauksella. Harjoitteet oireiden eliminoinniksi on nyt lyöty päälle ja tilanteita tarkastellaan viikon päästä uudelleen.
Onko SM-kilpailu nyt vaarassa? Tuliko turhaan etsittyä uusi seura? Miten tästä eteenpäin? Onko kymppi paljon vai vähän? On.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Den andra
Kakkosviikko on aina kakkosviikko. Pyhien jälkeistä koomaa ja turhautumisia arjen kohtaamisissa. Päätin antaa maailman maata paikoillaan, mutta sen ääni oli kuitenkin liian voimakas ja raapaisen vielä rikkipäällä pienet tujaukset viime viikon kohtaamisista. Nimittäin nykyisessä työpaikassani viriää aina ymmärrettävästi keskusteluja urheilusta, koska mestoilla pyörii arviolta kymmenen eri lajin joko järjestöihmistä tai muuta edustajaa.
Yksi yleinen virren aihe on olot ja suhteet sekä niiden yhdistelmät. Aina maksaa liikaa ja on liian vähän, ainakin vuoroja. Puhe soljui perjantaina jotenkin Pirkkahalliin ja laduille, sillä olenhan ainoa kestävyysihminen koko konsernissa (siinä on kestämistä), ja minunkin kanssani pitäisi jotenkin keskustella, ainakin kohteliaisuudesta. No, hiertymän aihe oli se, miksi P-halli on ilmainen ja miksi hiihtäjien pitää saada ladut kunnan tekemänä ilmaiseksi. Ja kiakkomies maksaa 200 euroa kaudessa vuoroista. Miksi?? En lähde sen enempää huttuamaan, mutta otan maanläheisen näkökulman tähän hiihtoasiaan. Molemmat mainitut lajit ovat talviurheilua, eikö? Eli molemmat ovat siitä päätellen ulkolajeja, eikö? Koska jos ollaan sisällä, niin jää ja lumi sulavat, eikö? No hyvä, koska nythän on mitä muikeimmat kelit ulkolajeille. Kävin perjantaina hiihtolenkillä kunnan veronappuloilla hoitamalla ladulla ja lisäkseni edestakaista valaistua hinkkasi noin 40 muuta kuntalaista. Ja heistä suurin osa oli ihan peruskuntoilijaa ilman Masukan Nanohypersonicisupraflex-suksia. Latuhan käy myös kunnan veronappuloilla hoitaman jääkaukalon vieressä kääntymässä ja siellä ei ollut yhden yhtä harrastajaa paikalla. Miljoonan watin vanhat halogeenit suihkuttivat valoaan jäälle, mutta yhden yhtä raipea ei näkynyt. Miksi siis ladut ovat kunnan ylläpitämiä? Tä!?
Ja sitten P-halliin. Jokunen vuosi taaksepäinhän halliin oli käyttömaksu, jolla kai yriteltiin peitota joitakin kustannuksia. Itsekin sain silloin tällaisen käyttökortin, jota kannoin orjallisesti mukanani siinä toivossa, että joku vakseista joskus kysyisi. Olisin sitten saanut ylpeänä näytellä korttiani, kun samalla aidankaatelijat ja roskaajat olisi kannettu raiveleista mäelle. Mutta ei yhden yhtä kertaa tullut vaksi. Nykyisin voisin maksaa talvesta vaikka kolminkertaisen hinnan, jotta saisin vedellä rauhassa. Mutta toisaalta kun viime torstaina kuuden aikaan katseli urheilevien lasten, nuorten ja aikuisten määrää hallissa, niin väistämättä tuli mieleen hyvät ajatukset maksuttomuudesta. Arviolta seitsemän eri lajia oli edustettuna ja suorituspaikat kansoitettuna siten että moinen porukka ei mahtuisi edes seisomaan jäähallin jäälle. Tätähän tämä on, mutta miksi kiakkomiehen pitää maksaa...
Vielä yksi ennen kakkosviikon harjoitteita. Töissä sain luonnollisesti myös vastailla Minnan valintaan vuoden urheilijaksi. Järkyttävin (mutta kuvaavin) kommentti osui perjantaille, kun eräs sisäpalloilulajin ihmeinen totesi seuraavasti: "Sano nyt, voittiko Kauppi ulkonäöllä tittelin? Eikö voittanutkin vähän ulkonäöllä tittelin?" Vaikka olenkin keskimäärin hyvin rauhallinen kaveri, oli kolmea senttiä vaille, etten kimpaantunut. Totesin vain kylmästi, että vai niin... Tällä tasolla mennään lajissa, jonka SM-sarjassa pelaajat pelaavat nuuska huulessa televisiopelejä...
No mutta nythän mentiin taas ihan uuden filologian vastaisesti ja käännyttiin negatiivisuuden ojankaivuuseen. Pois itku ja valitusvirret, enää kaksi viikkoa vetskujen SM-kisoihin ja panokset kovenee:
Viikko 2:
MA 10.1.
Lepopäivä, venyttelyä ja muuta puuhailua esim. lumilinnan tekoa :)
TI 11.1.
Aamulla kropan kartoitusta ja illalla aktivointiliikkeitä + KV 15 keskivartalolle, päälle venyttelyt
KE 12.1.
Ilta: J 71PK1 + 11PK2 Pirkkalan teitä Punakoneen yhteislenkillä, sekaan 5x100m kiihdytysrullailut. Ennen lenkkiä pakaran aktivointeja ja lumitöitä...
TO 13.1.
Aamu: Lumitöitä puoli tuntia verryttelyksi, josta P-halliin tekemään nopeusvoimatreeni, yht. JT 15 (aidat+koord.) + NV 20 + J 15 PK1 (sis. 10x100m kiihdytys 18s-17s) -Tuntui ihan hyvältä ja lopussa kiihdytyksissä juoksukin oli ihan rullaavaa.
Ilta: P-hallissa 8x1000m/2', Yht. J33PK1(ver+pal)+10PK2+7VK1+12VK2+7MK, vetojen ajat: 3.30 (avg 151), 3.27 (156), 3.20 (159), 3.16 (162), 3.10 (166), 3.05 (169), 3.00 (170), 2.53 (172, max 182). - Juoksu tuntui hyvältä ja oli helppoa vielä kuudennessa vedossa, viimeisissä joutui jo ahtaammalle, mutta oli hyvää tekemistä keulalla. Angsti oli veturina vedot 4-7.
PE 14.1.
Iltapäivä: Töiden jälkeen palauttavaa hiihtelyä, yht. H 67 PK1. -Vasen takareisi kiriänä, muuten ihan nautiskeltavaa.
Ilta: P-hallissa nopeusvoimaharjoitus, yht. J 16PK1 (ver.+5x100m kiihdytys 17s) + JT 18 (aitoja ja koord.) + NV 19. - Oli nahkaista touhua: takareisi sinkeänä, mutta lopussa tuntui keho heräävän ja menin hymyillen kotiin.
LA 15.1.
Aamu: Pyynikillä kiihtyvästi kaksi kierrosta TJ-reittiä, pakkasta 17 raatia. Yht. J 22PK1+5PK2+21VK1+32VK2+5MK, kierrokset 32.19 (avg 157) ja 31.21 (168). - Ei kovin helppoa menoa pakkasessa, vasen takareisi vihelsi ja oli kankeaa rypistelyä, keli kuitenkin makea ja henkisyys kasvoi pari napsua.
Ilta: Palauttelua salilla pakkasta paossa, yht. kuntopyörä 10PK1 + sisäsauvakävely 10 PK1 + KV 20 (keskivartalo + lihasaktivoinnit)
SU 16.1.
Aamu: Huoltava hiihtolenkki Hakkariin ja takaisin (35,5 km), yht. H 151 PK1 (p), -Takareisi yhä lievästi sinkeänä.
Yht. 10 h 25 min, juoksua 56 km ja hiihtoa+muuta 56 km.
Suunnistuksesta on nyt kyllä tullut superin mediaseksikäs laji, koska Minnan lisäksi molempien iltapäivälehtien viikonloppunumeroiden lööppeihin pääsivät vain Hjallis ja Katri Helena (+ nuori rakastaja). Näin.
perjantai 14. tammikuuta 2011
Sarkasmitakki olalta
Huhhuh... Nyt olen toipunut Vuoden Urheilija -valinnan mediaryöpytyksestä ja voin taas keskittyä olemaan. Käväisin muuten tiistaina sellaisessa kehonkartoituksessa, että veti jalat alta. Tai oikeastaan tarkemmin ottaaen pakarat alta. Totuudet rangasta, lihaksistosta ja hermotuksesta lyötiin pöytään karun koruttomasti: Fiatilla Ferrarien sarjassa. Tästä intoutuneena päätin heittää sarkasmitakkini naulaan ja alkaa Ferrarin etsimiseni positiivisuuden kautta. Aurinkoisia tekstejä vakavalla naamalla ilman ironian häivääkään. Ilman predikaatteja lauseissa. Väärillä kielioppisäännöillä. Keskityn siis vain harjoitteluni positiivisten asioiden raportointiin antaen maailman levätä paikallaan.
Valmistautuminen kohti veteraanien SM-halleja etenee aikataulussaan ja nyt on jo kilpailuoikeuskin hankittuna eli jälleen yksi uusi seura plakkarissa.
Eix o kiva :::))))))
maanantai 10. tammikuuta 2011
Viikko 1
Jaa-a, olen nyt kyennyt seuraamaan Suomen Urheilugaalaa kymmenisen minuuttia, mutta tähän taitaa jäädä. Ulkona olisi loistava keli vapaan hiihtoon, mutta lepopäivänä levätään. Sykähdyttävä urheiluhetki sekin. Suunnistuksen edustaja gaalassa ehätti herättää hämmennystä "tylyttämällä valitsijoita", mielestäni tylyttäminen on aina paikallaan. Varsinkin kun tylytyksessä ei ollut sarkasmin häivääkään. Tai enhän minä en edes tiedä, mitä sarkasmi on...
Ulkoilin ja sisäilin viime viikon terhakkaasti, jotta joskus pääsisin Suomen Urheilugaalaan kutsuvieraaksi maistelemaan viinejä tärkeässä ja itseäni paremmassa seurassa, kuten esimerkiksi Janne Kataja ja Matti Nykänen...
Otetaan jälleen suora lainaus HPK:sta:
MA 3.1.
Huoltopäivä ja lepoa: hieronta ja hiihtelyä lasten kanssa vajaa tunti. Oltiin myös sählypeliä katsomassa ja kylmässä katsomossa syke laski parhaimmillaan 40:n nurkille, kertooko sitten palautumisesta vai pelistä... Syy miksi olin paikalla, liittyy junioriurheiluun. Ehkä silti kerta jäänee kuitenkin ainutlaatuiseksi...
TI 4.1.
Huoltopäivä nro 2. P-hallissa yhdistelmätreeni kropan herättelyksi, yht. J 15PK1 (ver) + JT 15 (aitakävelyt+koordinaatiota) + KV 20 (jalkoja levytangolla+ keskiv.) + J 10 PK1 sis. 6x60m kiihdytys. -Tunne oli perinteisen tahmea, kuten aina lepopäivän jälkeen. Aamulla piti vähän katsoa ortostaasia, mutta ei onnistunut. Olo silti ihan palautunut.
KE 5.1.
Aamu: Kontrollitesti P-hallissa, 5x1000m tasotestin omaisesti samoilla sykkeillä. Alkuun verryttelyt ja lyhyet JT-availut, koska pakarat jumitti. Yht. J 27PK1 + 10PK2+5VK1+5VK2+3MK. - Juoksutunne ihan kohtalainen, mutta sykkeitä sai ihan nostamalla nostaa ja viimoisessa olisi pitänyt kirrata jo aiemmin kun löytyikin kyytiä. Ajat ja keskisykkeet: 4.14 (142), 3.53 (151), 3.41 (160), 3.22 (171) ja 2.56 (172, max 182).
Ilta: H 70 PK1 + 12 PK2 (p), palauttava Pirkkalan pimeitä latuja. Oli niin viileää, että joutui välillä vetelemään retvakkaammin, mutta mahtava keli.
TO 6.1.
Aamu: Huippuryhmän JT-harjoitus, J 15 PK1 (sis. lopussa 4x60m kiihd.) + JT 40 (aitakävelyt, polvennostot, drillit, loikat). - Teki todella hyvää!
Ilta: Kotileirin ensimmäinen treeni: P-hallissa 5x2000m /2', vähän jäykkää oli tällä kertaa ja sykkeet napsun korkealla. Yht. J25PK1+4PK2+10VK1+17VK2+6MK, lisäksi alkuverkan jälkeen JT 10. Vetojen ajat: 7.28 (153), 7.06 (160), 6.57 (165), 6.47 (168), 6.29 (171), Mylly alisti lopussa...
PE 7.1.
Aamu: Aamun hiihtolenkki vaihtui lumitöiksi (~2h), ja ehkä hyvä niin, koska paikat aika kipeinä torstain leikeistä...
Ilta: Suunnistusharjoitus Lukonmäki-Hallila + nopeusvoimaa, liikkuvuutta ja kestovoimaa. Yht. J 20 PK1(ver) + S 20 PK2 + 40 VK1 + JT 15 + KV 10. - Keli oli melkoisen murakka ja juoksu meni paikoin vääntämiseksi, silti hyvä siivu!
Ei ehkä kaikkein teknisintä, mutta työstellä sai...
LA 8.1.
Aamu: Pyynikin TJ, 1 kierros 28.58 (avg 166, max 172), yht. J 33 PK1(ver) + 2 VK1 + 27 VK2. - Reitti oli luminen ja mies juminen, ei enää irronnut viikon ponnistelujen jälkeen, mutta ihan vahvasti jaksoi vielä. Lihakset kipiät...
Ilta: Illalla Spiralilla vielä kevyet sählyt ja liikkuvuudet siihen selkään, yht. sähly 35PK1 + 15 PK2 + JT 12. - Olin aika puhki ja hidas.
SU 9.1.
Aamu: Palauttava yhdistelmä hiihtoa ja lumihankivaellusta, yht. H 40PK1 (p) + vaellus 75 PK1. - Piti hiihtää, mutta takaliukas suksi ja pehmeä latu eivät olleet palauttava yhdistelmä, joten pistin saappaat jalkaan ja painuin hankeen... Vähän kypsä tunne, en ole plussakelien mies.
Ilta: Sählyä Punakoneen porukassa 40 PK1+25PK2. - Yllättävän terävästi jaksoi vielä sitkoilla...
Yhteensä 12 h 57 min, 61 km juoksua ja 36 km hiihtoa tms.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Arvaapa...
... kenellä oli taloyhtiön lumityövuoro tällä viikolla. Nimenomaan.
Eilen illalla vielä yhdeksän aikoihin pistettiin Taimi vaunuihin autokatokseen ja laitettiin rouvan kanssa kolat heilumaan. Yhteensä viisi kertaa päivän aikana lumitöissä ja aikaakin paloi rapiat kolme ja puoli miestyötuntia. Väliin sutaisin vielä seuran kotileirin suunnistustreeni-lihaskunto-liikkuvuus -yhdistelmän, kesto rapiat kaksi miestyötuntia. Ja loput päivästä hoidin perheenisän tehtäviä ja kävin kaupassa. Näin se homma etenee. Nyt on vaan kauppakassien kantamisesta kädet niin kipiät, ettei saa suoraksi. Perketi, joutuu kipiällä selällä ja koukkuisilla käsillä kohta testijuoksuun muiden alistettavaksi.
torstai 6. tammikuuta 2011
Tyttöjen määrillä veteraaniurheilijaksi
Uuden vuoden uusi ilme, olkoon tämä vuosi siis omistettu erilaisille maltaille.
Viikko 51:
Suunnistuksen demarilinja on taas aukoillut verbaalista arkkuaan erilaisilla pätevillä kommenteilla koskien harjoittelua. Erehdynkin nyt siis laittamaan omat jouluisat viikkoni eetteriin suorasti HPK:aa lainaten. En tiedä hyvyydestä tai kovuudesta, mutta mukavaa oli keskimäärin koko ajan. Lopuksi Mogulia lainaten: "Tyttöjen määriä, Tsaari, tyttöjen määriä."
Viikko 51:
MA 20.12.
Ilta: J 37PK1 + 3VK1 (2x5x100m kiihdytykset), aika lipoisaa oli, mutta ihan hyvä tunne (ja uudet kengät jalassa).
TI 21.12.
Ilta: Hallivedot P-hallissa: 5x2000m / 2', ajat 7.21 (153), 7.08 (161), 7.01 (164), 6.55 (167), 6.38 (170). Alku oli ehkä hitusen reipas Leksan ja Angstin vauhdissa, mutta sain tehtyä kuitenkin kiihtyvästi loppuun ja juoksu aukeni taas loppua kohden. Hyvä! Yht. J 35PK1+5PK2+8VK1+21VK2+5MK
Ilta: Hallivedot P-hallissa: 5x2000m / 2', ajat 7.21 (153), 7.08 (161), 7.01 (164), 6.55 (167), 6.38 (170). Alku oli ehkä hitusen reipas Leksan ja Angstin vauhdissa, mutta sain tehtyä kuitenkin kiihtyvästi loppuun ja juoksu aukeni taas loppua kohden. Hyvä! Yht. J 35PK1+5PK2+8VK1+21VK2+5MK
KE 22.12.
Ilta: J 20 PK1 ver + 31 PK2 + 29 VK1, aerkynnyksellä 6 kierrosta Hannunharjun maastoradalla. Pakkasta oli 17 raatia, mutta hyvältä tuntui. Keskisyke 150 ja vauhti n. 6 min/km (15cm lunta).
TO 23.12.
Ilta: Illalla J 55 PK1 lumipoluilla lampun kanssa. Pakkasta 25 astetta ja loistava keli, eikä yhtään koiranulkoiluttajaa. Kerrassaan makeaa! Voimaosio muuttui saunan pesuksi + nukutushommiksi.
PE 24.12. (loma alkoi)
Aamu: J 42 PK1-VK1 kiihtyen lumipoluilla, verryttelyä 15 PK1. Pakkasta -25 C, mutta meno oli yllättävän hyvää.
LA 25.12.
Aamu: Aamulenkki Valkeakoskella, J 32 PK1 sis. kiihdytyksiä.
Ilta: Iltasella lähiladulle palautellen, oli vaan viimaa ja piti hiihdellä vähän reippaammin. Yht. H 50 PK1 + 12 PK2 (v) + KV 20 jumppaa keskiv.+jalat
SU 26.12.
Aamu: Lunta tuli niin paljon, että treeni siirtyi P-halliin: J 4x(1000m(PK2)+1000m(Aerk.)+1000m(VK1)), yht. 12 km 46.42, osioiden keskivauhdit ja sykkeet: PK2 4.03 (147), Aerk 3.53 (153), VK1 3.43 (158), lisäksi verryttelyt 20 PK1 ja JT 13 alkuverryttelyn perään.
Ilta: Iltalenkki lumessa ponnistellen, polvi ei oikein tykännyt. Päälle lyhyt kestovoimajumppa. Yht. J 33 PK1 + KV 18
YHT: 9h 13 min, Juoksua 85 km ja hiihtoa 16 km
Viikko 52:
MA 27.12.
Aamu: Huoltoa: lumitöitä juosten 15 PK1 + J 15PK1 + JT 15, valvottu yö takana ja lihaksissa kireä tunne.
Ilta: Hiihtoa 90 PK1 (p), pöperölumessa pelkkä hiihdetty latu, mutta tunnin kohdalla alkoi tuntemus kääntyä positiiviseksi...
TI 28.12.
Aamu: Hiihto 100 PK1 + 13 PK2 (p), retvakkaa hiihtoa Soppeenmäki-Koukun maja, kulku makeaa.
Ilta: P-hallissa 5x2000m PK2-MK, ajat ja keskisykkeet: 7.23 (151), 7.06 (159), 6.57 (164), 6.49 (166), 6.34 (169). YHT. J 25PK1(ver) +7PK2+9VK1+19VK2+4MK. - Alku oli kankeaa, mutta keskimmäiset ihan hyviä, viimeisessä joutui vähän puristamaan. Hyvä fiilis kokonaisuudessaan!
KE 29.12.
Aamu: Aerk-treeni: tunti kiihtyen PK1-VK1 Lentokentäntie-Turkkirata, 14 km (4.15 min/km, avg 145), yht. J22PK1+38PK2+17VK1. - Alussa jalat jäykät eilisestä, mutta viimoinen puoli tuntia oli rentoa ja hyvää.
Ilta: Iltalenkki J 42PK1 Hannun kanssa rupatellen, polvi oli vähän kireänä ja lenkki jäi suunniteltua lyhemmäksi. Päälle vielä jumppaa KV 15 ja venyttely+sähköhoito
TO 30.12.
Aamu: Palauttelevaa hiihtoa 107 PK1 (p), Pirkkalan latuja edestakaisin...
Ilta: P-hallissa J 10PK1 (ver.) + JT 20 (aitakävelyt+muut sälät) + KV 20 (voimatreeni jalat+keskiv.) -Teki hyvää kankeille jaloille ja ennen kaikkea ärtyneelle reiden ulkosyrjälle...
PE 31.12.
Aamu: Aer-kynnyksen mäkijuoksu Hannun kanssa Pyynikki-Pispala seutuvilla, 12,5 km (475m nousua) 60 min (avg 154). Joulukuun parasta kulkua ja hieno keli + maisemat kruununa. Yht. J 17 PK1 + 21 PK2 + 39 VK1.
Ilta: Vuoden viimoinen treeni, palauttelua suksilla. Yht. H 45PK1 + 5PK2 (v)
LA 1.1.
Aamu: Hiihto 112 PK1 (p), Pirkkala-Kulju kaasulinjan latua palautellen, sekaan muutama piiska monotonisuuden katkomiseksi. - Elimistö oli aika kahvilla ja vasta tunnin nurkilla alkoi meisinki normalisoitumaan.
Ilta: Illalla vielä P-Halliin aukomaan paikkoja, J 10PK1 (ver) + JT 20 (aitakävelyt+hypyt) + KV 17 (jalat+keskiv.) - Teki taas hyvää varsinkin lantion seudulle, rutinalla aukesi...
SU 2.1.
Aamu: Jakson viimeinen aerk-treeni: 60 min sahaten PK2-VK1, vaihtelevasti tietä, lumipolkuja ja maastoa, 13,5 km (4.26 min/km, avg 150). Yht. J 20PK1 + 40PK2 + 20VK1. - Jäntevää kulkua, mutta ei enää niin kovin herkkää. Lopussa tiellä tuntui jo ihan nautittavalta.
Ilta: Illalla lasten kanssa hiihtelyä tunti. Piti vielä tehdä pidempi lenkki, mutta totesin turhaksi. Viikko oli jo kasassa eli haalarit vaan kuivumaan... Yht. H 20 PK1 (p) + sauna ja venyttelyt päälle.
YHT: 16 h 14 min, juoksua 77 km ja hiihtoa 108 km.
Siinähän ne, tyttöjen touhut, tällä kertaa.
Talven tavoite on muuten kirkastunut: tammikuun lopussa veteraanien SM-halleissa 3000m.
Vielä olisi pari lomapäivää aikaa rymistellä ennen kuin arki iskee taas päälle. Joten eiköhän kiitetä Riihelää ja painutaan kohti P-hallia.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Kuin pientä oravaa...
Onnistuneen harjoituspäivän jälkeen aloin hiljalleen laskeutua lauantai-illan viettoon siihen kuuluvine rituaaleineen. Nykyisin yksi niistä on Taimin kolmen tunnin nukuttelut, luonne on yhtä jäärä kuin isällään. No, sinne väliin yritän kuitenkin mahduttaa Uutisvuodon, koska se on mieleiseni ohjelma ja kolahtaa erityisesti Tervon pisteliään kyynisen huumorin takia. Äsken Urheiluruutu pilasi jo mielen, kun kertoivat vuoden 2010 sykähdyttävimmän urheiluhetken olevan jonkun näistä: 1) vain Suomessa harrastettavan sopupelin läpilyönti 2) sählynpeluun voittopokaalituuletus 3) taitoluistelun, lajin jossa on vain kolmet arvokisat talvessa, MM-pronssi. Siis tähänkö on ihan oikeasti tultu? Ja näistä sitten pitäisi äänestää "paras". Arvatkaa vaan, kuinka paljon taas Norjassa nauravat meille...
Toivuin melko pian, koska tiesin UV:n alkavan vain hetkien kuluttua. Ja marjat! Kanavalta alkoi jollottaa vaalea naisnäyttelijä aivan uskomattoman p**koja juttujaan, jopa huonompia kuin omani. Palikkani putoilivat aivan täysin ja kimpaannuin. Lupamaksuun haen oikaisua ja peruutusta välittömästi, puhelu liittoonkin on jo otettu. Sen verran kävi käpyyn, että kaivoin kolme viikkoa varjelemani vuosikertaglögipullon kaapista ja sorruin. Kyllä harmittaa, koska tarkoitus oli jemmata sitä vähintäänkin ensi jouluun ja sitten naureskella partaansa vuosikerta pöydässä. Mutta ei niin ei.
Kovasti kävi menneen vuoden loppu ahdistamaan ja mies oli lujilla. Tässä lyhyt tiivistelmä viimeisen viikon harmituksista: koirat ja niiden omistajat, ladulla kävelijät, ladulla kävelevät koiranomistajat, hyvän VK-treenin päätteeksi meikäläisen kampannut pikkukilli, raketin ampujien jättämät roskat, koirat ja niiden omistajat, koirankakka auton nurkalla, koiran pissa auton nurkalla, taloyhtiön jätteenlajittelu, Pirkkahallin roskaavat juniorijalkapalloturnaukset...
Kyllä näköjään joskus vaan ottaa pattiin kuin pientä oravaa. Silloin tekisi mieli vetää pää huolella täyteen ja sen jälkeen ajaa itse itsensä kirveellä lumihankeen. Oppisin olemaan.
Kivasti muuten lähti tämä uusi vuosi käyntiin. On taas mies niin täynnä virtaa, että jaksaa tehdä juoksutekniikkaharjoituksia.
Kivasti muuten lähti tämä uusi vuosi käyntiin. On taas mies niin täynnä virtaa, että jaksaa tehdä juoksutekniikkaharjoituksia.
No, nyt se Uutisvuoto alkaa, joten pääsen harmoniaan. Glögikin jäähtyi, taidan kaataa takaisin pulloon. Hukkaan menisi jalo vuosikerta haaleana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)