Nyt on Suomen Turku julistanut joulurauhan ja ihmisillä on taas kerran vuodessa hyvä tahto. Tulin juuri jouluaaton treenistä, joka oli 1.42 juoksua sisältäen maastovetoloiset Hannunharjun radalla.
Viime viikko piti olla harjoituksellisesti palauttelua Saariselästä, mutta sunnuntain sählyjen jälkeen olin niin kuitti, että uni tuli täysin yllättäen ja pyytämättä. Tunteja herui kymmenen ja juoksuakin 70 km sisältäen kolme VK-treeniä. Siksipä maanantai menikin huiliessa pitkän palauttavan sijaan, ja hyvä niin, koska lähes nukahdin parturin tuoliin.
Parturikäynti sinänsä tarjoaisi taas tarinan vailla vertaa, mutta koska aika ajoi hetken ohi, niin tiivistän tapahtuman blogihenkisesti tagien muodossa:
odotus, kyllästyminen, musta hiusväri, viikset, Aku Ankka, seksuaalinen suuntautuminen, hierova tuoli, ahdistus, perusohennusharvennus, vastakkainen tuoli, peili, poseeraus, hammasvälit, seksuaalinen suuntautuminen, isompi ahdistus.
Maanantaina illalla otin kuitenkin kevyen hikilenkin uusien tossujen testauksena. Alle asetin VJ:n Sarva Xerot ja täytyy todeta, että nyt on ainakin meikäläiselle löytynyt täysin uuden sukupolven nastalenkkari. Juostavuus on aivan eri luokkaa kuin aiemmissa nastakkeissa ja keveyttä löytyy näinkin raskaan miehen makuun. Tällä viikolla en ole sitten muilla kengillä juossutkaan.
Tiistaina oli edessä Punakoneen vuoden viimeinen suunnistustreeni Noname Cupin merkeissä ja maastona oli ei enempää eikä vähempää kuin Koskelankorkean Jukola-maasto susineen ja karhuineen. Maastoon oli jo kerääntynyt mukavasti lunta ja pakkanenkin keikkui 12 asteen negaatiossa. Nautinnollinen treeni, vaikka suoritukseen jäi vielä hiottavaa. Sain lähtöpaikakseni roiman takamatkan, enkä koskaan tavoittanut kisan kärkimiestä Heikkaa, vaikka juuri ja juuri taisin kuitata päivän nopeimman osuusajan. Kartta löytyy tästä.
Kotimatkalle lähtiessäni nastarien nauhat olivat jäässä ja oli kiire Vimppojen joululenkille. Löin toppatakin niskaan ja lähdin ajamaan. Ajaessani riisuin märän housuosaston kerrastoineen päivineen pois ja huudatin penkinlämmitintä. Lopulta sain myös nastarit pois ja paljain jaloin kurvasin Maisansalon risteykseen, jossa puin kuivat päälle ja jatkoin kruisailua kohti Pirkkalaa. Kotona sonnustauduin uusiin kamoihin ja pääsin autokyydillä reitin varrelta letkan matkaan. Loppuverraksi tuli siis vielä 14 km hilpeää hölkkää hyvässä seurassa.
Tästä ne lähtee reeningit taas perinteisille joulun määräviikoille, joista ammenetaan huikean tukkoinen kulku seuraaviin testijuoksuihin. Lumi tuli sopivasti, sillä meikäläisen ehjäämisindeksi kevättä ajatellen kasvaa napakasti, kun pääsen suksille. Loppuun vielä pari otosta Saariselältä joulun kunniaksi.
Rauhallista joulua kaikille huutomerkin kera! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti