maanantai 14. joulukuuta 2009

Paluu arkeen on aina työtä

Ylhäältä on laskeuduttu. Arkirutiinit tulivat vasten kasvoja kuin aamun pakkanen. Eipä silti, Saariselällä oli tänään -26 astetta eli mitäpä siellä nyt sitten enää tekisi.

Toivun aikaerosta ja rasituksista tuijottamalla edessäni lojuvaa 80:n koepaperin pinoa. Kuka tarkastaisi, tä?! Sunnuntaina tein vielä osani ensi kauden talkoomarkoistani kuusitalkoiden merkeissä. Takana oli 14 tunnin bussimatkan perut ja reilun kuuden tunnin yöunet, mutta seuramies tekee mitä seuramiehen pitää tehdä. Eipähän tarvitse tulla sanomaan, ettei edustusurheilija tee mitään tuulipukunsa eteen. Kiskoimme 200 kuusta lumisateessa hevosen voimilla 3+2 miehen partiolla vajaat pari tuntia, ja sen kyllä huomaa. Uni tulisi, kun vaan ehtisi nukkua. Yhteensä parikymmentä nousua tuli tehtyä ja kokonaisnousu huiteli 400 metrin paikkeilla, keskisykekin siinä 110:n pakeilla.

Mutta pino ei madallu blogia söhräämällä, vaan kohta alkaa punakynä laulaa virheiden sinfoniaa.

Leiri: 7 päivää, 24h 40min harjoittelua, 313km hiihtoa, 18km juoksua. Näillä jatketaan. Juu, olisi pitänyt työntää enemmän, lasten määriähän nuo on...

2 kommenttia:

  1. Tsaari, tyttölasten määriä, tyttölasten :)

    http://www.lottalepisto.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Itse olenkin aina vannonut laadun nimeen ja teen vastakin ;) Puolustaudun valtaisan hyvällä vauhdillani, jolla työstin hiihtolenkkini. Huolella rakennetut käsivarteni siivittivät takaliukkaan Masukan huikeaan vauhtiin ja niin on käyvä vastakin eli Pirkan hiihdossa isken kuin sata salamaa. Ja ensi kertaa perinteisellä...

    VastaaPoista