Saariselkä ja Jaromirin kanssa jaettu kuuden neliön huone sekä 40 muuta pyrintöläistä, enemmän tahi vähemmän hiljaista sellaista.
No, menomatka oli bussissa viimeinen laatuaan, ainakin minun kohdaltani. Linja-automatkailu on ajanut Tsaarin ohi ja 1,5 tunnin Muumi-videoiden setti earienkin läpi liian kovalla kuultuna oli jo liikaa. Paluumatka tulee olemaan infernoa, mutta väsytän itseni viikolla äärimmilleen, jotta toimitus olisi mahdollisimman kivuton.
No, marraskuun harjoittelukin tuli paketoitua. Tavoitteet eivät tulleet täytetyiksi, paitsi hampaan osalta. Eli se poistettiin ja ilmeisesti jotain muutakin sieltä lähti, koska vieläkään luukku ei oikein aukea haluttuun mittaan ja puolet ruuasta putoaa rinnuksille. Lisäksi alahuulesta puuttuu tunto, joten myös juomat ajautuvat toisinaan väärään osoitteeseen. Marraskuussa piti pohjustaa voima ja kestävyys oikeaa harjoittelua varten, mistä todisteena seuraavat viikkomäärät: 6h, 10h, 5h ja 7h. Ja niillähän tullaan...
No, täällä sitä kuitenkin ollaan tuntureiden keskellä ja suksia on jo ulkoilutettu 69 km:n verran. Pulkannarut ovat hellänä ja nivuset nappailee kiinni. Tästä jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti