Keskiviikon jälkeen olin asennoitunut torstaihin toivoa täynnä, mutta tuli sysi ja savi. Pakkastahan oli ja tuultakin siinä sivussa. Etukäteen ohjelmaan oli taltattu suunnistusvedot Aitovuoressa, mutta aamupäivällä päätin toisin kelin ollessa mörköinen. Koska olen aaltoileva immeinen, sorruin kuitenkin pitämään kiinni ilmoittautumisesta ja sidostin itseni lumihankisuunnistukseen. Mielessä oli tätä ennen ollut jo vahva juoksumaton tuoksu...
Kiirehän tuli tietysti töiden perään ja kotona ehdin juoda klasin vettä sekä unohtaa lampun. Alkuverryttelyssä tuntui jo koivissa kylmältä ja maastossa näytti olevan lumen lailla lunta. No, matkaan vaan kun kerran tultiin: neljä kertaa rontin kilsan veto. Lunta oli vähän yli polviin, enkä saanut ykköselle mennessä kartanlukua oikein huilaamaan. En nähnyt kartasta mitään, en toisaalta saanut siitä selvääkään saati että olisin ymmärtänyt näkemääni. Joten siltä pohjalta. Kuusi minuuttia startista jalat olivat tunnottomat ja olin kakkosen sijaan matkalla 50 astetta väärään suuntaan. Lopulta tulin pois löytämättä kahta rastia kuudesta ja totesin Thunderille, että ei ole nyt mun juttu.
En luovuttanut, vaan päätin vakaasti vetää hiihtovedot ja vaihdoin rivakasti kamat. Kahden minuutin hiihdon jälkeen tuskastuin, kun tuuli oli tuiskannut kireää pakkaslunta latuun eikä baanaa oltu tietenkään ajettu. Suksi ei luistanut senttiäkään, vaan nopein tapa oli juosta suksilla. Ja kotiin...
Masennus oli jo ovella, mutta päätin vielä yrittää 5x1min vetoloisia ulkona. Mutta sankarin voimat olivat jo ehtymässä, sillä edellisestä ruokailusta (uunimakkara koulussa, luonnollisesti) oli yhdeksän tuntia. Lenkki kutistui 43 minuuttiin parran huurustamista. Ja ketutti kotona. Sekä väsytti, sillä nukahdin kahdeksalta sohvalle ja marskin juoman nauttimisen jälkeen siirryin sänkyyn, josta heräsin kuudelta kurkku lievästi arkana. Veikkaisin, että joogan lisäksi myös lumihankisuunnistukset tulevat jäämään melko vähiin lopputalvena...
OLYMPIAVALINNAT, JOITA MINÄ EN YMMÄRRÄ:
- mies, joka reväytti pernansa, valitaan kisoihin esilaskunsa perusteella, koska se olisi mitä todennäköisimmin saattanut ehkä riittää varsinaisessa kisassa 15 joukkoon. Ainoastaan miehen sukunimen viittaaminen varsin toimivaan olutmerkkiin voi puoltaa asiaa tasan yhdeltä kantilta.
- suomalaiset miessprintterit, joita heitetään kisoihin yhteen starttiin kasapäin jälleen kerran opintomatkalle. No kivaahan se tietysti on mennä opintomatkalle Oslon sijasta Vancouveriin. Jos nyt edes karsinnasta pääsisi läpi, mutta kun kuntokin joskus riittäisi erävaiheessa.
- kakki freestailistit ja lumilautailijat, muistaakseni kyse oli kuitenkin urheilukilpailuista. "Ei mua oikeesti kisat hirveesti nappaa, siistii vetää smuutteja raneja ja makeit temppui."
SUOMEN EUROVIISUVALINNAT, JOITA MINÄ EN YMMÄRRÄ:
- Kuunkuiskaajat!
- Kuunkuiskaajat?
- Kuunkuiskaajat?!
- Ei kai kukaan nyt ihan oikeasti luule, että tuollaisella voidaan ihan oikeasti pärjätä. Eihän siinä ollut edes kunnon modulaatiota. Jos vielä vaan halutaan haitaria soitella Euroviisuissa, niin kyllä senkin olisi Oslossa tehty paremmin Eläkeläisten toimesta. Sitä paitsi kyllä se kansantanhu siellä taustalla oli jotain ihan siis niinku...
Tänään oli testijuoksu, siitä myöhemmin.
Siihen asti, tällä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti