Tänään en juossut 37 minuuttia, mutta ehkä takareisi lievästi kirrasi kuitenkin. En kykene enkä halua täräyttää kuten ainoa oikea suunnistusblogisti, varsinkaan hajonnoista. Vaikka minut valittiinkin vuoden ratamestariksi 2001. Minä puhun takareisistä ja liian lyhyistä lenkeistä. Olen humanisti ja kukkahattutäti. Sinettitoiminnan mannekiini olkalaukkuineni ja kasvatustieteineni. Minusta ei ole hajontojen analysointiin. Toisaalta sunnuntain pitkällä lenkillä 98:n minuutin kohdalla maripaitainen kaikki pelaa-filosofiani murtui, kun aloin tilittää jätkille melko kovin sanankääntein edellisen illan tankkauskokemustani mopoauton perässä. Siinä taisi jo jokin hottentottikin lentää ilmoille. Samalla lenkillä kehitin itselleni määritelmän ajatellen tätä blogikirjoittelua: Tsaari - mies vailla tyytyväisyyttä. Olen mies, joka rutisee keskimääräistä enemmän. Elän negaatioista. Kuuntelisin Kansanradiotakin, jollei se olisi niin rasittava. Siksi olen valinnut ForrestG -blogin seurattavakseni. Ärsyttävät asiat antavat voimaa, varsinkin kun muistaa aina silloin tällöin tunnustaa myös omat heikkoutensa ja virheensä. Niitä tosin tulee äärimmäisen harvoin, mutta ei niin harvoin kuin valmentajalleni.
Tänään tein kolmannen perusvoimatreenin ja ensi kertaa kuulin kuinka rauta jo hiukan huokaili lihasteni voimasta. Tietysti olkinen varteni on melko kalpea ilmestys järeiden salihiirien valtakunnassa, mutta kehitystä se on pienikin kehitys. Kolmatta kertaa tuli myöskin radiosta kuultua, kuinka Enni Hartiainen ei halua kuolla tänä yönä. Samaan syssyyn taisi tulla myös muita reiluja parikymppisiä elämästään ja kokemuksistaan syvältä luotaavia laulaja-lauluntekijöitä kuten Sisu, Zippu, Hanna Kuu, Katri Ailainer ja ehkä joku muukin. Joku, joka laulaa nenä-äänellä, halvalla falsetilla, ässää suhistaen, kuiskien vajavaisia sanoja ja jolle joku television kykykilpailu tai tosi-tv on niiiiin mennyttä. No niin, siinäs näitte. Mies vailla tyytyväisyyttä.
Salilla tapaa aina mielenkiintoisia persoonia. Tänään nimesin kaksi erityistä: Onkstäävapaa -mies ja Neljäminuuttiamattoa -mies. Ensimmäinen kierteli laitteelta toiselle kysellen koko ajan, onko ko. värkki vapaa. Kertaalleen minäkin jouduin kohteeksi, kun olin taljalla rakentamassa muukkosmaisia käsiä. Täysin kysymättä ja yllättäen kaveri tuli ja tempaisi nopeat sarjat. Ei siinä sitten. Toinen nimetyistä tyypeistä marssi päättäväisesti juoksumatolle ja aloitti kiihtyvän neliminuuttisen. Luonnollisesti napit korvilla. Alkuvauhti oli varsin verkkaista, mutta lopulta kaveri iski kuin sata salamaa viimeiset kaksikymmentä sekuntia. Ja poistui paikalta eleetttömästi tekemättä mitään muuta. Yritin vaivihkaa kurkata vauhtia, ilman tulosta. Arvio oli 17 km/h. Tosin jannu veteli uskomattomalla keveydellä, ei kuulunut juuri ääntä askeleista. Samaa ei voisi sanoa meikäläisestä.
Ja kuinka ehdin kaikkea tätä seuraamaan. No, suunnitelmaan oli kirjattu pitkät palautukset.
Viimeisen viikon olen seurannut äärimmäisen tiiviisti yhtä nettisivua. Ei, se ei ole mikään sellainen sivu tai viihdepalvelu tai edes urheilusivusto. Se on tämä!
Viime viikon treenit: 9h 17min, 82km juoksua ja verrattomasti vääriä harjoitteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti