Olipa hienoa nähdä suomalaisen miehen taas nousevan pallille hiihtokarkeloissa, ja vielä pitopohjasuksella. Jo on aikoja ja tapoja...
Omat sukset ovat kulkeneet ihan napakasti ja hiihto on ollut silkkaa nautintoa kelillä kun kelillä. Kunto alkaa olla siinä mallissa, että jaksamista alkaa riittämään vähän tiukemmillekin harjoituksille. Kuluneen viikon epistolaan on kuulunut mm. 3x8+2 treeni, jossa matkavauhtina oli reilu nelonen ja kakkosten kiihdytyksissä farttia oli n.3.20-3.40. Yhdistyksen nousukuntoiset eivät malttaneet pitää heppoja tallissa ja annoinkin suosilla periksi viimeisessä kakkosessa, ettei mennyt kulutuksen puolelle. Treeni sinänsä ei siis ole mitään ihmettä, mutta olotila seuraavana päivänä oli lupaava eli ei tuntunut missään. Sen kunniaksi lykin Pirkkalan kaasulinjalla vajaat kolmekymppiä tuikun valossa pertsaa sukunimikaiman kullan kunniaksi. Ja meno oli kuin hyvää viiniä keholle...
Treenissä on nyt teemana palauttava viikko, tai ainakin alkuviikko. Nyt LOMAn koittaessa aion hiukan kiristää ruuvia jo viikonloppuna, koska tulevan muuton takia jälkimmäinen määräviikko voi jäädä vähän torsoksi. Ensi viikolla aion hiihtää paljon, koska viimeisen kuukauden hiihdot ovat selkeästi jämäköittäneet roppaa ja juoksukin tuntuu helpommalta lihasten toimiessa vanhaan malliin.
Hisukisoihin tein paluun viime sunnuntaina Pälkäneellä, taukoa ehti tulla useampi vuosi. Luisteluhiihtolenkkejä oli takana tasan yksi (edelliseltä illalta) ja tasapaino lähtösuoralla sen mukaista: löin sauvalla reiän vasempaan monoon iskiessäni 10cm harhaan lumesta. Sukset oli voideltu vuoden tauon jälkeen, mutta eri kelille ja huomasin hyvin pian ettei ole ihan ykköskapula. Kivaa oli kaikesta huolimatta, vaikka kädet loppuivatkin 5km ennen maalia ja selkä oireili ajoittain. Jonkin verran on vettä virrannut minun hisu-joessani ja johtopäätökseksi tuli: olen tullut vässykäksi uratekniikan ja rohkeuden saralla + että kärjeltä tulee turkkiin.
Tänään aamulla heräsin 5.45 ja lähdin aamukympille auton huoltoon viennin merkeissä. Ja nyt on edessä tiukka yhdistyksen vuosikokous, jota edeltää yhteishenkeä rämettävä lenkki sekä aina yhtä jännittävä vuosipunnitus. Viime vuoden lukema oli 73kg. Hyvää talvi(hiihto)lomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti