Aina se on sinkeätä, kun pitäisi määrää mätöskellä. Ei paljon lokeja pidellä ei. Nytkin pitäisi olla jo toisaalla. Mutta lyhyt tiivistys:
Ma: Juoksua 1.40 PK (20km), oli sellainen kulku, että vedet väistyvät. Ihme juttu, koska viikko sitten samalla lenkille pääkipu juimi ja jalka laahasi maata...
Ti: aamulla ennen töitä Hiihto 0.48 PK, perustaplaamista. Illalla oli lastenhoitovuoro ja tein kotijumppaa kuminauhalla ja gymstickillä 50 min
Ke: aamulenkki kuuden jälkeen lumipöperössä 0.34 PK, vain kaksi koiraa meinasi näykätä..Illalla oli jälleen vesien vuoro väistyä Hiihto 2.10 PK reippahasti (32km), silmitön kulku.
To: aamulla juosten töihin 0.23 PK polvessa tuntui jälleen jotain, kuten aiemminkin viikolla. Illalla hallitreeni Hamppi varjona 6x600m/2' + 4x300m/1' vauhdit 3.20-2.45, kotimatkalla tummuin aivan sippiin ja otin pari palaa suklaata kun ei meinannut toeta. Yhteensä 17 km. Päivän aikana oli tullut oltua piinapenkissä ja luotua kattoa tyhjäksi lumikuormaksi, joten energiat olivat lievästi kortilla. Ja sattui olemaan lihaperunasoselaatikkopäiväkin.
Pe: Lepiä.
Viikonlopun jälkeen kahtellaan naaman väriä...
perjantai 26. helmikuuta 2010
maanantai 22. helmikuuta 2010
Statistics week 7 / 2010
MA:
Juoksu 1.24 PK (17km) Sorkkalan lenkkiä, päätä alkoi särkeä ihan yllättäen.
TI:
Hiihtoa ja hisuvetoloiset 3x0.10 VK, yhteensä 1.20 (18km).
KE:
aamu. Juoksu 0.29 PK (6km) Nokialta koululle päin autohuollosta.
ilta. Hiihto 1.38 PK (23km) perinteisellä pikkaisen loppuun kiristellen.
TO:
Juoksu 10x1000m viiden minuutin lähdöillä, hjuva feelis, yht. 1.05 (14km)
Ajat: 3.39, 3.35, 3.30, 3.26, 3.21, 3.16, 3.10, 3.05, 3.01 ja 2.53
PE:
Juoksu 1.02 PK (11km) + kestovoima 0.10 vatsa-selkä
LA:
aamu. Mäkitreeni Pyynikin pakkasessa ja viimassa Juoksu 0.30 VK+1.02 PK (16km), nousua 715m.
iltapäivä. kikkailua Varalassa erilaisten pelien siivillä ja vähän jumprahuittia kestovoima 0.10 + peliä 0.40 PK
SU:
Hiihto 3.15 PK (40km) Pinsiön kierrosta perinteisellä lumessa nitkuttaen...
YHT: 12.45 h, J 64km, H 81km
Juoksu 1.24 PK (17km) Sorkkalan lenkkiä, päätä alkoi särkeä ihan yllättäen.
TI:
Hiihtoa ja hisuvetoloiset 3x0.10 VK, yhteensä 1.20 (18km).
KE:
aamu. Juoksu 0.29 PK (6km) Nokialta koululle päin autohuollosta.
ilta. Hiihto 1.38 PK (23km) perinteisellä pikkaisen loppuun kiristellen.
TO:
Juoksu 10x1000m viiden minuutin lähdöillä, hjuva feelis, yht. 1.05 (14km)
Ajat: 3.39, 3.35, 3.30, 3.26, 3.21, 3.16, 3.10, 3.05, 3.01 ja 2.53
PE:
Juoksu 1.02 PK (11km) + kestovoima 0.10 vatsa-selkä
LA:
aamu. Mäkitreeni Pyynikin pakkasessa ja viimassa Juoksu 0.30 VK+1.02 PK (16km), nousua 715m.
iltapäivä. kikkailua Varalassa erilaisten pelien siivillä ja vähän jumprahuittia kestovoima 0.10 + peliä 0.40 PK
SU:
Hiihto 3.15 PK (40km) Pinsiön kierrosta perinteisellä lumessa nitkuttaen...
YHT: 12.45 h, J 64km, H 81km
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Pinsiön kierrosta niskalaukauksella!
Ja siitä. Aloitetaanpa tästä päivästä. Oli tarkoitus työstää jonkinlainen Pirkan valmistava ja testaava siivu Pinsiön kierroksen merkeissä eli 65km naatiskelua. Mutta mutta... Asennemäen miehenä valmistin itseäni Ilmatieteen laitoksen siivin järkivalintaan (Saarinen T., AV-paneeli 13.2.2010 näyttämätön dia 3), koska itätuulta 10m/s ja lämpötila -19 astetta eivät sinänsä olleet ihan optimaalisimmat tai riskittömimmät olot.
Mutta matkaan lähdettiin 7 euron osallistumismaksulla Jaron ja Timpen kanssa toiveikkain mielin. Ikuriin mennessä puhkoimme latua ja työstö oli läsnä. Tässä vaiheessa alkoi valjeta, että 65km on ehkä liikaa. Koukkujärveä lähestyttäessä paana tuli vastaan, mutta hiihdon helppous ei varsinaisesti muuttunut. Ensimmäisellä leimalla olimme käyttäneet rontin 50 minuuttia aikaa ja matkaa oli taittunut kymmenen kilometriä. Otimme käyttöön lopullisesti maitosuunnitelman ja siivu vaihtui arviolta nelikymppiseksi.
Myllyhakaan mennessä oli alamäkeä, mutta yhä latu oli enemmän mallia "pyhä henki". Juuri ennen kääntöä vastaan tuli kolmikko, joka oli selkeästi vetänyt parhaat ja ikuiset hiihtovuotensa kullatun punaisella 80-luvulla. Olin tunnistavinani pisimmän miehen. Hiukan tätä ennen olimme katsastaneet kohti Linnavuorta lähteneen pisimmän lenkin kunnon melko vaisuksi. Takaisin tullessa kyseinen kolmikko seisoi pitkän lenkin risteyksessä ja seuraavassa lyhyesti kuvattuna kohtaamisen kulku:
Kolmikko: Hei jätkät! Nyt latua avaamaan tänne!
Me: No, alunperin piti, mutta eipä nyt...
Kolmikko: S****na! Mammanpoikia. Tänne nyt vaan. Samanlaisia keskeyttäjiä ootte!
Me: Lamminpäästä tultu ja viel...
Kolmikko: Ei mikään ihme kun ei suomalaiset pärjää, keskeytetään vaan.
Me: Onneksi ei ollakaan hiihtäjiä.
Kolmikko: *****!
Minä: Mitäs te sitten siinä vielä seisotte?!
Kolmikko: No ootellaan tota yhtä... Niskalaukaus tommosille!!
Ja sitten myö jatkettiin. Ensimmäiset "oikeat hiihtäjät" tapasimme noin kolmen tunnin kohdalla Lamminpään harjulla. Ja mistä heidät tunnistin: pirun hidas vauhti, pirun kalliit ja hienot vermeet ja juomavyö.
Matkaa kertyi lopulta karva alle 40 km ja aikaa kului tehokkaasti 3.15. Töitä tehden. Leinmoja tuli. Ja mitali. Mehu ei kuulunut hintaan.
Mutta matkaan lähdettiin 7 euron osallistumismaksulla Jaron ja Timpen kanssa toiveikkain mielin. Ikuriin mennessä puhkoimme latua ja työstö oli läsnä. Tässä vaiheessa alkoi valjeta, että 65km on ehkä liikaa. Koukkujärveä lähestyttäessä paana tuli vastaan, mutta hiihdon helppous ei varsinaisesti muuttunut. Ensimmäisellä leimalla olimme käyttäneet rontin 50 minuuttia aikaa ja matkaa oli taittunut kymmenen kilometriä. Otimme käyttöön lopullisesti maitosuunnitelman ja siivu vaihtui arviolta nelikymppiseksi.
Myllyhakaan mennessä oli alamäkeä, mutta yhä latu oli enemmän mallia "pyhä henki". Juuri ennen kääntöä vastaan tuli kolmikko, joka oli selkeästi vetänyt parhaat ja ikuiset hiihtovuotensa kullatun punaisella 80-luvulla. Olin tunnistavinani pisimmän miehen. Hiukan tätä ennen olimme katsastaneet kohti Linnavuorta lähteneen pisimmän lenkin kunnon melko vaisuksi. Takaisin tullessa kyseinen kolmikko seisoi pitkän lenkin risteyksessä ja seuraavassa lyhyesti kuvattuna kohtaamisen kulku:
Kolmikko: Hei jätkät! Nyt latua avaamaan tänne!
Me: No, alunperin piti, mutta eipä nyt...
Kolmikko: S****na! Mammanpoikia. Tänne nyt vaan. Samanlaisia keskeyttäjiä ootte!
Me: Lamminpäästä tultu ja viel...
Kolmikko: Ei mikään ihme kun ei suomalaiset pärjää, keskeytetään vaan.
Me: Onneksi ei ollakaan hiihtäjiä.
Kolmikko: *****!
Minä: Mitäs te sitten siinä vielä seisotte?!
Kolmikko: No ootellaan tota yhtä... Niskalaukaus tommosille!!
Ja sitten myö jatkettiin. Ensimmäiset "oikeat hiihtäjät" tapasimme noin kolmen tunnin kohdalla Lamminpään harjulla. Ja mistä heidät tunnistin: pirun hidas vauhti, pirun kalliit ja hienot vermeet ja juomavyö.
Matkaa kertyi lopulta karva alle 40 km ja aikaa kului tehokkaasti 3.15. Töitä tehden. Leinmoja tuli. Ja mitali. Mehu ei kuulunut hintaan.
torstai 18. helmikuuta 2010
Olympiaväsymystä?
On pitänyt kirjoittaa jos sun vaikka mitä, mutta olen ollut väsynyt. Vaikka en ole juurikaan talvikisoja kujuillut. Piti kirjoittaa siitä, kuinka viime viikonloppu meni aika sähäkästi välillä hisua kuuluttaen, välillä paneelissa pirkanmaalaisia suunnistajanuoria kritisoiden ja välillä taas hisua kuuluttaen. Piti myös kirjoittaa siitä, että lauantaina ei ehtinyt lämmintä ruokaa nauttimaan kuin vasta myöhään.
Ja piti kirjoittaa myös siitä, että lauantain hyväksi aiottu sprinttitreeni kaatui lopuksi puuttuviin rasteihin ja asenne sprinttiä kohtaan senkus parani vaan. Ennen mentiin siitä mistä pystyi, paitsi viljeltyjä peltoja ei saanut juosta. Nykyään pitää kartasta katsoa, onko vihreässä millin väli, josta mahtuu tai onko lasten metrinen aita paksua mustaa viivaa ja vaikka olisi portti paikalla niin eikun kiertämään kolmensadan metrin päästä jotta pääsee rastille ja sitten ei tiedä millä puolella pensasaitaa se rasti sitten on ja sitten sitä lällätellään että hylsyä hylsyä... Ja nykyään pitää peltoihinkin laittaa oikein karttamerkki, että onko viljelty vai ei kun ihmiset ei enää erota viljeltyä siitä toisesta tai eivät kunnioita rehupunttien arvokasta työtä. Siitä piti kirjoittaa niin.
Ja lopuksi piti kirjoittaa vielä kahdesta hyvästä taitoharjoituksesta, jotka tein hisuttamalla. Paitsi että toisessa katkesi suksi, mutta se oli sen arvoista. Ja kaikkein viimeisimmäksi piti kirjoittaa siitä, että tottahan toki se oli sitten lökäpöksy, joka toi isoista kisoista sen Suomen ainokaisen henkilökohtaisen mitalin. En tiedä sitten niin. Kovasti meni taas negatiiviseksi tämäkin. Lähden Phalliin vetämään 10x1000m, hiljeneepähän mies taas väliksi.
Ja piti kirjoittaa myös siitä, että lauantain hyväksi aiottu sprinttitreeni kaatui lopuksi puuttuviin rasteihin ja asenne sprinttiä kohtaan senkus parani vaan. Ennen mentiin siitä mistä pystyi, paitsi viljeltyjä peltoja ei saanut juosta. Nykyään pitää kartasta katsoa, onko vihreässä millin väli, josta mahtuu tai onko lasten metrinen aita paksua mustaa viivaa ja vaikka olisi portti paikalla niin eikun kiertämään kolmensadan metrin päästä jotta pääsee rastille ja sitten ei tiedä millä puolella pensasaitaa se rasti sitten on ja sitten sitä lällätellään että hylsyä hylsyä... Ja nykyään pitää peltoihinkin laittaa oikein karttamerkki, että onko viljelty vai ei kun ihmiset ei enää erota viljeltyä siitä toisesta tai eivät kunnioita rehupunttien arvokasta työtä. Siitä piti kirjoittaa niin.
Ja lopuksi piti kirjoittaa vielä kahdesta hyvästä taitoharjoituksesta, jotka tein hisuttamalla. Paitsi että toisessa katkesi suksi, mutta se oli sen arvoista. Ja kaikkein viimeisimmäksi piti kirjoittaa siitä, että tottahan toki se oli sitten lökäpöksy, joka toi isoista kisoista sen Suomen ainokaisen henkilökohtaisen mitalin. En tiedä sitten niin. Kovasti meni taas negatiiviseksi tämäkin. Lähden Phalliin vetämään 10x1000m, hiljeneepähän mies taas väliksi.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Hyvä ruoka, parempi mieli!
Elimistö lähti hyrisemään, kun sain torstaina koulun ravitsemussalista tonnikalavuokaa. Perinneapurahakin alkoi tuntumaan hyvältä jutulta ja äkkiseltään muistelin kerran olleen jo ainakin kolmas kun ko. tunnustuksen sain. Koska apurahan voi saada vain joka kolmas kerta, niin alkaahan tuo jo olla uran pituuden merkki. Veikkaisin kuitenkin kaikesta huolimatta, että keskiviikkoinen tilaisuus oli minulle laatuansa viimeinen.
Ihmisen muisti se on ihmeellinen asia. Varmistin nimittäin Pirkan hiihdon osallistumiseni ja samalla kysyin, että miksi kohdalleni on merkitty hiihtokertoja jo kolme, vaikka olen ollut mukana vain kaksi kertaa. Minua palvellut naishenkilö löi ystävällisesti faktat pöytään ja löytyihän sieltä merkinnät vuosilta 2000 (aika n. 5.02), 2001 (4.47) ja 2003 (4.24), joten tällä kertaa urheilutilastoissani oli selkeä reikä. Alkaahan se jo olla merkki uran pituudesta sekin. Samalla muuten korjasin tulevan lähtöryhmäni hitaimmasta keltaisesta siihen nopeaan punaiseen, joten nyt latu pitäisi taittua alle 6.30:n. Toimistovirkailijat olivat päätyneet hitaimpaan ryhmään ilmeisesti seurani perusteella, koska jostain syystä Viimeiset pirkkalaiset eivät ole vielä saavuttaneet ansaitsemaansa arvostusta hiihdon saralla. Nyt sekin työ pohjustetaan, tosin tilan ahtaudesta johtuen käytän virallista lyhennettä Vimpat.
Eilinen veksi sujui hyvin, vaikka pohkeet jurnuttivatkin jo kympin kohdalla ja mahassa möyri maksalaatikko. Loppua kohti kuristaen niistin ajaksi 1.16,09, joka on aiempaa "ennätystäni" (maaliskuu 2009) 2.30 parempi. Keskisyke oli täsmälleen sama 159, joten ei mitään uutta auringon alla, paitsi ehkä lievää kehitystä. Nythän toki kasasin itselleni valtavat paineet maaliskuulle, jolloin on tarkoitus juosta sama 19,69 km:n lenkura uudelleen.
Viikonloppu meneekin hisun merkeissä Korkeakankaan pyhätössä, tosin lauantaina pääsen alustajaksi paneelikeskusteluun AV-leiripäivässä. Aiheena on asenne...Voi veljet! :)
Ihmisen muisti se on ihmeellinen asia. Varmistin nimittäin Pirkan hiihdon osallistumiseni ja samalla kysyin, että miksi kohdalleni on merkitty hiihtokertoja jo kolme, vaikka olen ollut mukana vain kaksi kertaa. Minua palvellut naishenkilö löi ystävällisesti faktat pöytään ja löytyihän sieltä merkinnät vuosilta 2000 (aika n. 5.02), 2001 (4.47) ja 2003 (4.24), joten tällä kertaa urheilutilastoissani oli selkeä reikä. Alkaahan se jo olla merkki uran pituudesta sekin. Samalla muuten korjasin tulevan lähtöryhmäni hitaimmasta keltaisesta siihen nopeaan punaiseen, joten nyt latu pitäisi taittua alle 6.30:n. Toimistovirkailijat olivat päätyneet hitaimpaan ryhmään ilmeisesti seurani perusteella, koska jostain syystä Viimeiset pirkkalaiset eivät ole vielä saavuttaneet ansaitsemaansa arvostusta hiihdon saralla. Nyt sekin työ pohjustetaan, tosin tilan ahtaudesta johtuen käytän virallista lyhennettä Vimpat.
Eilinen veksi sujui hyvin, vaikka pohkeet jurnuttivatkin jo kympin kohdalla ja mahassa möyri maksalaatikko. Loppua kohti kuristaen niistin ajaksi 1.16,09, joka on aiempaa "ennätystäni" (maaliskuu 2009) 2.30 parempi. Keskisyke oli täsmälleen sama 159, joten ei mitään uutta auringon alla, paitsi ehkä lievää kehitystä. Nythän toki kasasin itselleni valtavat paineet maaliskuulle, jolloin on tarkoitus juosta sama 19,69 km:n lenkura uudelleen.
Viikonloppu meneekin hisun merkeissä Korkeakankaan pyhätössä, tosin lauantaina pääsen alustajaksi paneelikeskusteluun AV-leiripäivässä. Aiheena on asenne...Voi veljet! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)