Harjoitteluhammastako kolottaa??

Spaluuhan sen jo totesi, että tänään alkaa laskennallisesti se klassikoksi muodostunut 'ens kausi'. Ylimenokauden löysyys vai mikä lienee syynä, mutta viime viikon lopulla alkoi hampaassa tuntumaan jotain outoa kipua, joka sitten äityi ja äityi vieden oloa surkeaan. Jukola-leiri Hyvinkäälläkin sai osansa huonosta tunteesta ja myöhempänä jutussa siitäkin. Eli uusi kausi alkoi soitolla hampilääkärille valitellen kun suussa maistuu eilinen päivä päivästä riippumatta ja aamupäivä odotettiinkin sitten aikaa. Lopulta marssin ovesta sisään ja minut otti vastaan reipashenkinen naislääkäri.

Kolme sekuntia tuoliin istahtamisen jälkeen rouva raapaisi leipäläpeni auki ja alkoi samalla sujuvasti luennoida viisaudenhampaiden operoinnin nykysuuntauksista. Tämän ohella suusta kaiveltiin kiviä ynnä muuta roskaa ja kehuttiin hammasta hyväksi ja kovaksi. Koittaa nyt siinä sitten vastailla suu täynnä instrumenttia. Hetken päästä rouva läväytti montun kiinni ja totesi, ettei tämä nyt niin pahalta näytä, ja että katotaan röntgenistä missä asennossa ne viisarit sojottaa. Eli keskiviikkona leuka telineeseen sitten vaan ja tuloksia odottamaan...

Aloitin kuitenkin harjoituskauden ja olo tuntui jo paremmalta, kun räväytin TV-kovalle sauvakävelylle a 45 min. Läheisen mäen tuntumissa suoritettu harjoite tarjosi taas lentomelun lisäksi muitakin pikantteja yksityiskohtia. Erään ikkunan läpi havaitsin kun teinivuosiensa puolivälissä kiikkuva jantteri istui nohevalla ergo-työtuolilla ja tuijotti meidän perheen TV:n kokoista tietokonenäyttöä. Eikä suinkaan ruudulla ollut aikuisviihdettä, vaan puhtaasti perinteinen räiskintäpeli. Ja toki pihassa köllötti mopoauto. Tervemenoa kestävyysurheilun loistokkaaseen maailmaan... Ja kotia lähestyessäni vastaan tuli kissaa sylissään ulkoiluttava nainen. Lienee turha mainita, että näillä kahdella oli henkevä keskustelu meneillään...

Harjoittelu on siis alkanut. En viitsi muutoin kovasti hehkutella vielä treenisuunnitelmillani tai tavoitteillani, mutta taustalle on jälleen palannut sadanpäämieheksi TOS. Kattellaan kuinka vanhat koirat lähtevät jolkottamaan.

SuunnistuNetissä on taas yllättäen kiihtynyt keskustelu Pyrinnöstä, kun vaihdot julkaistiin. Liikkeellä on ollut asiantuntijoina koko garderoobi: toppatakkeja, entisiä toppatakkeja, kevyttoppatakkeja, tuulitakkeja, tiukkapipoja... Jokainen yhtä vahvasti omaa mieltään ja yhtä oikeassa.

En tiedä, mutta ensi vuonna tulee muuten hieno Jukola. Oli napakka leiri, vaikka omat juoksut oli tuhraamista kuplakompassilla ja hammas kipeänä. Juoksin muuten tuulitakki päällä. Ja meidän uudet vahvistukset on ihan tyhmiä, Heikka ja Mikkola voitti mut ja Leksakin olis voittanu, jos sillä ei olis ollu nilkka kiipen, niinku. En leiki niitten kanssa.

Meikäläisen viiva ei muuten tule olemaan tuollainen ensi kesänä, lupaan sen. Uusi gps-vehje ei toimi ollenkaan, kulkee ihan eri reittejä kuin minä...