Matalalentoa, korkealentoa ja todellista rämpimistä. Sitä se on nyt ollut viime viikot. Alkaa jurppimaan, mutta nyt alkaa helpottamaan. Paitsi tietysti hammas leikataan ensi perjantaina ja siitähän tulee toki pari lepopäivää juurikin viikonlopulle. Joskus ei voi voittaa...
Harjoittelusta ei edelleenkään kehtaa kirjoitella, vielä. Tällä viikolla on kyllä vedetty mäkeä, maastoa ja pitkää + voimaa, mutta ei vielä kuuhun menoon oikeuttavalla tavalla. Rumasti loittoni Topin selkä Pyynikillä tiistaina... Eilen oli muuten vuoden viimeinen dokumentointi-iltama ja hyvä niin. Edustukset on edustettu eikä tarvitse enää keskittyä siihen itseensä.
Televisioton viikkokin on sujunut lähes automaationa, koska yksinkertaisesti ei ole ollut aikaa katsella töllyä. Nyt annan itselleni Bondin mentävän kolon ja huomenna Beitostölenin kokoisen reiän. Sen olen ansainnut, sanokaa mitä sanotte! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti