Viikko 45: 7h 25min

Se oli semmoinen alku. Aikaa meni paljon jos jonkinlaiseen jonninjoutavaan jotenkin joutilaasti. Oli palaveria, koulutusta, seminaaria, kaalaa, kulttuuriharjoituksia... Hyviä selityksiä sille, miksi harjoitukset joutuivat väistölinjalle. Arvatenkin voimajakson aloitus oli enemmän kuin totuttelua, sillä mennyt viikko oli totisesti pelkkää totuttelua kaikkeen. Niin se sai kyllä ollakin, joten synninpäästö annettu. Tavoite täyttyi siltä osin, että tuohon seitsemään tuntiin sisältyi kahdeksan harjoitusta. Joten taas ollaan takaisin aamulenkkien parissa.

Sunnuntaina tein suunnistustreenin, joka päättyi Ruskon kangasmaastossa kivikkoisesti. Löin harmittomassa rastinlähestymistilanteessa polveni kiveen ja tulos oli karmiva. Kotona polvi alkoi turvota ja turposi turpoamistaan... Ja nyt kuljen toista päivää todellinen pallo polvessa. Onni taisi olla, että isku osui lumpion yläpuolelle pehmeään kohtaan. No joka tapauksessa treenit meni jäihin hetkeksi ja keskityn vain keskivartalokuntopiireihin ainakin huomiseen asti. Ja Murphy kun asettuu asemiin, niin eihän se hellitä. Nimittäin Pösöstä puhkesi pakoputki ja kaveri viedään hoitolaan torstaina. Diagnoosina jonkinlainen keuhkoputkentulehdus ilmeisestikin. Kutale!

Ja siitä puheen ollen, tänään oli koulusta pois 120 oppilasta. Epidemiaahan ei toki voi kutsua vielä epidemiaksi. Kai mullakin vähän nyt kurkussa tuntuu, tai nenässä. Vai olisiko pientä lämpöä? Kolotusta kuitenkin...