4. sija: Takahorisontin peesipaikka ja kadotetut Taunuksen avaimet

Jo talvesta odotettu Rauman EM-katsastus on nyt takana ja olo on vähän kahtia jakautunut. Neljäs sija on ehdottomasti yläkanttiin, mutta toisaalta suoritus oli huonohko runsaine pikkukupruineen. Fyysisellä puolella jaksaminen oli ihan kohtuullista, mutta viimeisellä kilometrillä jalkojen krampit maksoivat liikaa aikaa ja maalin jälkeinen iso jysäys veti takareiden sellaiseen kuntoon, että tänään palauttava lenkki oli lähinnä jalan raahaamista perässä. Toki Pyynikin auringonpaiste ja katujuoksijoiden seurailu sulatti lihaksia. Ja tietysti Vimppojen joukkueen kannustaminen sarjansa voittoon. Tein jälleen kerran sen havainnon, että olkoon urheilulaji mikä tahansa kuulantyönnöstä moottoriurheiluun, niin aina saa urheilijana katsomon puolelta vastata kysymykseen: "No missäs numero on?" tai "Miksei sitä olla mukana?" Todellinen klisee, johon vastaus on aina väärä, vaikka kuinka koittaisi perustella edellisen päivän 18 km:n suunnistuskisalla. Ei auta ei.

Mutta lauantain kisan nopea läpikäynti:


K-2: Alku lähtee mukavasti ja uusi pitkähihainen suunnistuspaita on napakka valinta kevätsäähän. Kakkoselle tiekierto, jossa vauhti nousi välillä ehkä turhankin kovaksi. Leimaan toisena yhdeksän sekuntia Föhrin perässä.
2-5: Huonoa toteutusta. Kakkoselta huono lähtösuunta, neloselle kaarros rastin lähellä ilman kunnon karttakontaktia ja viitosvälillä vanha kunnon pitkän välin ässäily ja rytkytys. Kokonaisuudessaan hölmöä ajanhukkaa, jonka seurauksena juoksukin muuttui rennosta menosta voimia tuhlaavaksi puskemiseksi. Sija putosi kymmenenneksi ja ero Taanilaan 1.21.
5-7: Lyhyt väli lipun viereen asti hyvin, mutta koloa jouduin katselemaan muutaman sekunnin. Keskusrastille tullessa ajauduin ojan jälkeen oikealle ja korjaukseen meni taas turhaa aikaa ja sapetti. 12. +1.39
7-13: Ensimmäinen perhonen oli se lyhempi ja yritin saada hommaa haltuun. Alku oli mennyt kaikkea muuta kuin suunnitellusti ja valitettavasti kasille sama tahti jatkui. En löytänyt hyvää juoksuväylää notkossa ja rinteessä, sen lisäksi rastille tullessa luin itseni väärin eturinteessä. Taas hukkui reilut 30 sekuntia. Sen jälkeen sain niskaotteen itsestäni ja keskusrastille asti sain taas hyvän rytmin päälle.
13-15: Rastille tullessa näin Taanilan lähtevän rastilta ja arvasin lenkin olevan saman. Yritin ajaa alamäessä kiinni, mutta Parkanon parooni eteni melko vauhdilla. Jyrkänteelle tulin vähän kompuroiden eikä miestä enää näkynyt. Seuraavalle nousin huolimattomasti ja sijainti mäessä oli vähän hatara. Taanis tuli yhtäkkiä vasemmalta ja ajatus karkasi vieläkin pahemmin. Yritin poimia kartan kahta kiveä maastosta, mutta näin vain yhden ja hämmennyin. Kotona huomasin toisen kiven olleen pieni jyrkänne. Katselin Taanilan löytöretkeä ja lähdin toiveikkaana samaan suuntaan. Ja koukkuhan siitä tuli. Taas ketutti.
15-19: Taanila vetää vauhdilla, eikä itselläni ole mahdollisuutta kuin roikkua ja varmistaa sijaintia. Liput tulevat melko hyvin vastaan, mutta alan olla 'takahorisontin peesipaikalla enkä tunnu pysyvän metriäkään perässä'. Takarinnejyrkänteelle joudun pysähtymään pikkusuolla varmistaakseni sijainnin ja Taanilan paita katoaa lopullisesti.
19-24: Yritän keskittyä omaan tekemiseen ja pitää tempoa yllä, sen mitä rahkeissa oli. Välillä Taanilan ja Huttusen paidat vilkkuvat edessä, mutta melkoisen kaukana. Rastille 22 mennessä Taanila on noin 50 metriä edellä ja kurvaa mäen päällä yllättävästi vasemmalle. Katson kumpareet kohdilleen ja edessä näkyy jo rastimäen viereinen jyrkänne, joten totean tilanteen ja pudotan rastille. Sen koommin en nähnyt Taanilaa, paitsi kilpailukeskuksessa. Perhosten jälkeen sija on 7., ero Föhriin tasan kolme minuuttia.
24-25: Olin jo etukäteen päättänyt vetää välin vasemmalta polkua, koska keskittymisen tasoni oli ollut luvattoman heikkoa tähän mennessä. Polulla juoksu kulkee ja lopussa löytyy väylätkin, Olin jo hiukan alistunut siihen, ettei tänään tultu, mutta lipulle tullessa Wickholmin näkeminen piristää.
25-28: Simasalon killerit edessä. Imutan rastille Jöijen vanaveteen ja seuraavat välit varmistan perässä sijaintia ja kerään henkistä voimaa lopun puristukseen.
27-31: Lähestulkoon kävellen virheitä vältellen. Sija 3. +1.33 Föhriin.
31-M: Dolorosa alkoi, kun takareidet ryhtyivät nappailemaan, enkä saanut ajatusta pidettyä kasassa. Ajautumista ja tarpomista risukossa, ja sehän tunnetusti maksaa näiden miesten seurassa. Takkiin tulee ja sijaksi kalkuloituu neljä. Loppukirin jälkeen vasen takareisi kramppaa ihan tuelta ja sehän tekee höpöä se.

Niinpä niin, omalla suunnitelmalla Taunuksen avaimet olisivat olleet omissa käsissä jopa parempaankin sijoitukseen. Mutta kun ei niin ei, virheitä tuli aivan liikaa. Kartta seurannasta poimittuna.


Viikonloppu kruunattiin sunnuntaina häälahjan muodossa Saludissa, jossa tuli nautittua hyvät espanjalaiset eväät palautumisen tueksi. Tosin tarjoilija unohti kokonaan tuoda alkuruokatilauksemme, mutta ens kauella.