Niskajumissa työnseisaukseen

Leiriltä on onneksi kotiuduttu harmaan sateiseen kotimaahan, ja jokseenkin hyvä niin. Tulin kaiken kaikkiaan siihen lopputulemaan, että aika on yksinkertaisesti ajanut ohitseni kevätleirien suhteen. En enää kykene tasapainoiseen olemiseen pienissä mökeissä pastaa keitellen ja märkiä kamoja vessaharjan varressa kuivaillen. Vaatekomeron kokoisessa makuusopessa kolme kaveria tuhnuttaa vuoron perään varustekassien keskellä kahdessa tasossa, jalalle on sijaa lattialla juuri Kayanon UK 10 koon verran. Ja sataa vettä. On aika tullut Tsaarin pysytellä jatkossa kotimaan hohtavilla hangilla leiriviestien sijaan.

Ehdin jo yskästä "toivuttuani" hiukan hehkutella treenien sujumista, mutta lopulta suunnistusvedoissa iskenyt noidannuoli niskassa torpedoi loppuleirinkin. Yksi hyvä yötreeni tuli tehtyä vielä vetojen perään illalla, mutta sen jälkeen olikin hyvä meininki verrattoman kaukana allekirjoittaneen kehosta ja mielestä. Onneksi kuitenkin viimeisenä aamuna sain itseni vielä kerran Skatåsille etsimään kadonnutta taidonmurua, joka sitten löytyikin 69 minuutin kohdalla takarinteestä. Sain lihaksille helpotusta parin tunnin siivulla ja mielikin piristyi. Silti pelkään pahoin, että kärsin jonkinlaisista suunnistusvaihdevuosista, koska mieliala heilahtelee kuin Amorella ennen Ahvenanmaata. Tästä johtuen aloitankin ajan hengen mukaisesti työnseisauksen ja palaan vasta 17.4. takaisin sorvin ääreen, mikäli pääsen osapuolien kanssa tyydyttävään ratkaisuun. Tällä hetkellä työnantajapuoli on melko kaukana omien näkemystensä kanssa verrattuna työntekijäpuoleen, mutta jos nyt edes irtisanomisehdoista pääsisin sopimukseen, voisin harkita taas työntekoa. Ehkä vain puolipäiväisesti tosin.

Lupasin muuten aiemmin laittaa vertailua nykyisen ja entisen työn hyvistä ja huonoista puolista. Tässä tulee ensimmäiset kaksi.
1) Aiemmin sanoin keskimääräisen työpäiväni aikana noin 30 kertaa 'huomenta' ja noin 40 kertaa 'päivää'. Nykyään selviän vajaalla kymmenellä huomenella ilman yhtäkään päiväätä. Ja jos oikein tiukille menee, niin voin livahtaa työsoluuni sanomatta mitään ja kadota sieltä samalla tavalla päivän päätteeksi.
2) Nykyään voin käydä luonnollisilla tarpeillani silloin kuin se luonnon mielestä on tarpeellista. Vessaan on kahdeksan askeleen matka ja se on avoinna 24h. Ennenhän vessakäynnit piti ajoittaa niihin maksimissaan viidesti päivässä toistuneisiin 15 minuutin korridooreihin, jotka tosin useimmiten typistyivät viiteen minuuttiin erinäisten selkkausten vuoksi (Veikko putosi keinusta, Erkki löi Reinoa, Marjatta jätti tehtävät tekemättä, Liisan purkkapussista oli joku ottanut purkan, Isabella oli lähdössä neljän viikon lomalle Australiaan, Veikko putosi toistamiseen keinusta, Calle söi karkkia välkällä, Yrjö ei päässyt leikkiin tai Liisalla oli muuten vaan opelle asiaa...). Tai sitten piti kiirehtiä vaihtamaan jumppakamat päälle ja siirtyä rivakasti pelipaikalle, koska tunnollisena ja yhteiskunnasta vastuuta kantavana opettajana halusin olla ajoissa paikalla. Toisinaan huomasin, että en ollut ehtinyt käydä vessassa koko päivänä, vaikka jo aamulla töihin tullessa oli tullut keholta vaade asian suhteen. Toisaalta en myöskään ehtinyt juoda mitään koko päivänä, joten sikäli...

Vessatekstit on aina vähän kyseenalaisia, joten antaa olla. Varsinkin koskettaen koulumaailmaa. Nyt menen lakkoon.