Se on homma tapetissa!

Kuten tapasivat Kevätyönviestin kuuluttajat todeta.

Perjantaina turvauduin sitten toiseen äärimmäisistä keinoista. Keittiön kaapista löytyi paketti, jonka kyljessä luki 'Kevyet jalat'. Minua ei kuitenkaan helpolla koijata ja näppäilinkin juttuluuriin Kovien Käsien numeron. Tässä valtakunnassa on kahdet kädet, jotka saavat miehen kyyneliin. Toiset löytyvät Pirkkalasta ja toiset Kymenlaaksosta. Jälkimmäinen on tosin enempikin mallia Kova Kyynärpää. Reilun käsittelyn jäljiltä lähtivät nesteet liikenteeseen ja kaksi litraa löytyi hierontapöydän suojapaperiin imeytyneenä. En voi sanoa suorastaan nauttineeni, mutta usko oli vahva toimenpiteen onnistumiseen. Perjantai-illan pyhitinkin sitten joutenololle ja suomalaisen tv-huumorille eri muodoissaan pääosin tallenteilta katseltuna.

Lauantaina paikat olivat jos ei nyt silmin nähden kipeät, niin muiden aistimusten kautta varsin tuntoisat. Siksi teinkin pitkän saapasteluretken suunnistamalla pirkkalaiseen perinnemaisemaan, johon ei enää lumien sulettua ole turvallisesti asiaa. Aurinko paistoi ja oli varsin leppoisaa tassutella, paikoin tosin polvea myöten lumessa. Iltapäivä ja ilta olikin sitten varattu nettiurheilulle. Tarjottimella oli aluksi kilpa-aerobicia ja myöhemmin illalla Kevätyönviestin komedialähetys. Kisaa seurasin yhdistyksen kerhohuoneen mediasalissa, jossa Arnen ja Hannun kanssa päivittelimme koukeroita. Toki 200%:n suurennos isolle valkokankaalle sohvalla istuen teki luettavuuden inasen helpommaksi kuin kilpailijoilla, joten sikäli en kehtaa kovasti arvostella suorituksia. Edes Ikävalkon, saati Mäksän.

Sunnuntaina suuntasin leijonan nokan toiveikkaana Raumalle perinteiseen suunnistusgripin hakuun. Tällä kertaa ensimmäisen maastona oli Laarinkallio, jonka kartta hipoo omasta mielestäni täydellisyyttä ja ko. maastosta tykkään kyllä kovin. Toki saavutin siellä urani ensimmäisen miesten plaketin yöstä. Samaan poskisavuun täytyy todeta, että kyseisen kartan tekijää pidän yhtenä Suomen parhaista kartoittajista, etenkin näissä kalliomaastoissa. Meno oli mukavaa, ja kerran luulinkin jo löytäneeni kartasta virheen, kunnes totesin lukeneeni väärin...

Noin yhdeksän kilometrin nautiskelun jälkeen käänsin auton takaisin ja otin matkalta tulevan katsastusmaaston eteläpuoleisen alueen haltuun (Isotonic -97). Limonvuoren kartta ei sitten enää niin vakuuttanutkaan, mutta tällä kartalla eivät käyrät olekaan Timpan kynästä, toivottavasti... Käypäinen loppuverryttely kuitenkin ja sopiva täydennys raumalaismaastojen haltuunottoon.

Yhteenvetona viikonlopusta totean sen, että tuntuma kelkan kääntymisestä oikeaan suuntaan on vahvasti läsnä. Katsotaan, onnistunko pilaamaan hyvät fiilikset heti alkuunsa. Sen verran voivotteluni on saanut huomiota, että viikonlopun aikana sain puhelun kahdelta maailmanmestarilta, yhdeltä suomenmestarilta ja yhdeltä seuranmestarilta. Ja valmentajalta. Tsaari nousuun!