Vähän on instrumentit blues-virityksessä tällä hetkellä. Kivuton liikunta ei ole onnistunut tasan kuukauteen, ja siitä johtuen itse liikuntakin on jäänyt aika vähille. Viimeistään vuonna 2008 tein itseni kanssa sopimuksen siitä, ettei harjoittelu epäterveen kivun ollessa läsnä tule kyseeseen. Silloin taistelin edellisen kerran selästä johtuneen hermokivun kanssa ja juoksin enemmän tai vähemmän kivuliaita harjoituksia vajaan neljän kuukauden ajan, kunnes kuppi meni nurin. Siitä asti motivaatio kivun kanssa painimiseen on ollut nolla.
Tällä hetkellä ei myöskään ole oikein mitään järkevää kirjoitettavaa blogia ajatellen, kun ei jaksa oikein mitään kritisoidakaan. Ainahan sitä voisi vähän kuristella kynäänsä vaikkapa suunnistuksesta joukkuelajina ja muukalaislegioonaporukoista, joilla on ainoina mahdollisuus klassikkoviestien voittoihin. Ja taas Suomi voittaa... Mutta enpä viitsi, koska viime vuonna olin vielä itse valitsemassa omaa sellaista joukkuetta kevään isoon viestiin. Nyt en enää ole. Ja koska kynästä on terä katki, teroitin hukassa, vihkossa sivut täynnä ja tupakit loppu, pistän blogin hetkeksi hyllylle ja keskityn elämään elämää. Totuushan löytyy tuolta ulkoa, tarkemmin vissiin riveiltä 8-16. Kyllä, savet on syömättä, tunnustan. Vastaavasti olen korvannut sen kuran juomisella yhtenä viikonloppuna. Ei toiminut sekään sitten lopulta.
Ystävänpäivän kunniaksi kuitenkin vielä kooste viime viikon huippuhetkistä:
* Torstain ratsiat sekä Kalevassa että motarin ramppien siltatyömaalla, varsinkin jälkimmäisessä saivat kuudenkympin raiskaajat ansionsa mukaan. Kyllä oli hymy korvissa kun köröttelin mustalla helmellä ohi asetuksia noudatellen.
* Keskiviikon seminaari Helsingissä, mielenkiintoista asiaa ja hyviä alustuksia lasten liikunnasta sekä tutkimuksesta. Vieressäni istunut mies piirteli neljän tunnin ajan materiaaliin lentokoneiden sotilastunnuksia ja erilaisia keihäänheitto-otteita sekä heittäjiä. Mietin mikä meitä kahta erotti, paitsi kiinnostuksen aste aihetta kohtaan. Arvelin noin 1000 € /kk... Taas oli kunnia olla itseään viisaammassa seurassa. Toki voi miettiä, onko meikäläisen kohdalla muunlaista seuraa edes olemassa.
* Lauantain hiihtolenkki Toivioon, keli aivan loistava, maisemat hienot, paanat kunnossa ja jalka kipeytyi vasta lenkin jälkeen. Iltalenkki Siwaan sai hymyn taas korviin, olihan kiva pakkasilta.
* Kenoarvonnan pallo numero 26:n kokema vääryys oikaistiin ja kaveri pääsi reilusti samalle viivalle muiden kanssa, kaikki pelaa.
* Luovutin torstaina painon kanssa puljaamisen, koska syömättömyyteni ei tuottanut muuta kuin lukeman kasvun ja pääkivun. Ehkä tuli tehtyä joku tekninen virhe. Joka tapauksessa vaaka on nyt haudattu kaappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti