Olympiaväsymystä?

On pitänyt kirjoittaa jos sun vaikka mitä, mutta olen ollut väsynyt. Vaikka en ole juurikaan talvikisoja kujuillut. Piti kirjoittaa siitä, kuinka viime viikonloppu meni aika sähäkästi välillä hisua kuuluttaen, välillä paneelissa pirkanmaalaisia suunnistajanuoria kritisoiden ja välillä taas hisua kuuluttaen. Piti myös kirjoittaa siitä, että lauantaina ei ehtinyt lämmintä ruokaa nauttimaan kuin vasta myöhään.

Ja piti kirjoittaa myös siitä, että lauantain hyväksi aiottu sprinttitreeni kaatui lopuksi puuttuviin rasteihin ja asenne sprinttiä kohtaan senkus parani vaan. Ennen mentiin siitä mistä pystyi, paitsi viljeltyjä peltoja ei saanut juosta. Nykyään pitää kartasta katsoa, onko vihreässä millin väli, josta mahtuu tai onko lasten metrinen aita paksua mustaa viivaa ja vaikka olisi portti paikalla niin eikun kiertämään kolmensadan metrin päästä jotta pääsee rastille ja sitten ei tiedä millä puolella pensasaitaa se rasti sitten on ja sitten sitä lällätellään että hylsyä hylsyä... Ja nykyään pitää peltoihinkin laittaa oikein karttamerkki, että onko viljelty vai ei kun ihmiset ei enää erota viljeltyä siitä toisesta tai eivät kunnioita rehupunttien arvokasta työtä. Siitä piti kirjoittaa niin.

Ja lopuksi piti kirjoittaa vielä kahdesta hyvästä taitoharjoituksesta, jotka tein hisuttamalla. Paitsi että toisessa katkesi suksi, mutta se oli sen arvoista. Ja kaikkein viimeisimmäksi piti kirjoittaa siitä, että tottahan toki se oli sitten lökäpöksy, joka toi isoista kisoista sen Suomen ainokaisen henkilökohtaisen mitalin. En tiedä sitten niin. Kovasti meni taas negatiiviseksi tämäkin. Lähden Phalliin vetämään 10x1000m, hiljeneepähän mies taas väliksi.