Ei ole tarjonnut kesä nautintoja miehelle. FINin karkelot jäivät kahteen, koska ei vaan tullut mitään. Varvas ei kestä maastossa juoksua ja kyllähän se kuntokin on romahtanut aika pohjille. On siis aika ottaa todellinen aikalisä ja katsella ihan rauhaksiin touhua. Ennen kaikkea varvas on saatava sellaiseen kuntoon, että voi ylipäätään mielekkäästi harrastaa liikuntoa. Muistaakseni jollain Urheilukoulun varusmiehellä varvasvamma pilasi koko loppukauden myöhäiskesällä 2000...
Ensi alkujaan pidän pari viikkoa juoksutaukoa, josta tosin viikko on jo käristelty. Metsäjuoksun osalta paussi on kuukauden mittainen. Motivaatiokaan ei kyllä tällä hetkellä ole riittävän korkealla, jotta saisi harjoittelusta kiinni. Jotain nohevaa tavoitetta pitäisi nyt saada kehiin, mutta ei vaan nappaa. Saattaa siis olla, että tämä kausi alkaa olla paketinnauhoja vaille rusetissa. Kunto on valitettavasti pudonnut kesäkuun alusta melko rajusti kaikkien vaivojen myötä, ja rimpuileva kisaaminen viimeisen kolmen viikon aikana ei ole ainakaan nostanut sitä sellaiselle tasolle, josta jaksaisin lähteä puskemaan SM-projektia aivan tosimielellä. Tavoitteet olivat kuitenkin ihan muualla ja talvi tehtiin töitä ihan tosissaan sillä ajatuksella, että vedän itseni arvokisoihin. Ei kai sitä näin kolmikymppisenä kaverina enää muuta kannata tavoitellakaan, tyhmänä ja hullunahan muuten pitävät. Pitävät tosin nytkin. Kevään kisoissa kaikki näyttikin enemmän kuin hyvältä, mutta sukellus oli jälleen syvä kuin tangolaulajan ääni, kun saavuttiin kesälle. Viimeiset kolhut ja taudit kun ottaa pois, niin jää silti mietintää, miksi taas meni myttyyn. Taidollisella puolella todellinen suunnistusote on ollut hakusessa normaalia pahemmin. Osin ehkä nykyisen kisakalenterinkin takia, mutta sen taakse on turha mennä ja niitä valitteluita on tullut tehtyä jo ihan riittämiin. Fiksumpaahan olisi juosta A:ssa tai AL:ssä, jos haluaisi sitä herkkua. Eli sinne sitten vaan.
Harjoittelun taustaa penkoessani silmiin osuu tämänhetkisen eloni ja huippu-urheilun haasteen välinen kanjonin kokoinen kuilu. Vuoden 2010 puolella olen ollut harjoitusleirillä yhteensä 4 päivää, joista yhden sairastelin. Ja silloinkin keväisessä Göteborgissa. Muutoin olen treenannut kotimaisemissa tai korkeintaan käynyt päivän jossakin 200 km:n säteellä, usein jonkun muun asian siivellä. Ehkä näillä ruuduilla ja muulla ajankäytöllä kannattaa tavoitteitaan jiirata hiukan toisin. Tai sitten pitäisi tehdä totisia toisia valintoja. Toki edelleen uskon siihen totuuteen, että kovaan kuntoon voi päästä myös tekemällä lumityöt hyvin ja kantamalla vettä kaivoon riittävästi. Rataviitosen 15 minuutin aikaan ei tarvita etelän leirejä...
Mutta eipä siinä. Tästä keräillään palikoita kasaan ja kahtellaan tulevia. Keikkakalenteriin on ruksattu joitakin tapahtumia, joissa tulen olemaan lähinnä äänessä fyysisen puolen jäädessä lapsen kenkiin. Ja aasinsiltaa käyden todetaan, että onhan tässä mukavaa aikaa odotella marraskuuta, jolloin pitäisi uuden perheenjäsenen saapua maailmaan. Eli pääkopalle on hyvästi muuta täytettä suunnistusurheilun jäykän puimisen sijaan. Hyvää kopalle teki myös vietetty viikko Saimaan rannoilla, kun helteet helli ja paarmat söi. Toki ajan henkeen sopivasti kotiin palattuamme tapahtui seuraavaa:
- pesukone ei lähtenytkään käyntiin ja edessä oli matka kodinkonekaupoille = 800 €
- pösön pakoputken etummainenkin äänenvaimennin aloitti YT-neuvottelut = 200 €
- eilen mustikkareissulla astuin ampiaispesään ja ampaisin suten karkuun = varvas otti itseensä
- sunnuntaina vaaka näytti 76,2 kg = PB
Ja nyt istun töissä. Rattoisaa kesän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti