K-1
Jouni toi tapansa mukaan kalpeana ja vauhdikkaana viestin sijalla 81 nostaen hyvällä juoksullaan reilut kolmekymmentä pykälää. Olin arponut lamppuvalintaa jo päivällä ja kovien jätkien kommenttien perusteella päätin jättää ison tykin reppuun ja ottaa yhdistyksen rahastonhoitajan, pyöräilyjaoston puheenjohtaja Koskisen, auliisti yhdistyksen puheenjohtaja Saarijärvelle lainaamansa pikkulampun käyttöön, koska puheenjohtaja oli jo tulomatkalla näin luvannut. Verryttelyssä yritin saada elimistöä toimimaan ja samalla tein havainnon, että kaikilla muilla oli iso tykki otsalla. Tähän oli tultu. Oma lamppu oli repussa seurateltalla ja pikkulamppu oli vielä Huovilalla varavalona eli toistaiseksi olin ilman mitään tuikkua lähdössä yllättävän pimeään metsään. Hannu toi kuitenkin tuikun sovitusti aidan raosta ja ryhdyin sovittelemaan märkää kuminauhaa otsalle. Uskottelin vahvasti itselleni, että tämä on hyvä, vaikka lamppu olikin liian löysä ja valahteli sinne tänne. No niin, Heinoselta siis kartta ja matkaan. Viitoituksella napsautin lampun päälle ja kuin salamaniskusta valkeutta ei tullutkaan. Ennen K:ta en ollut luonut vilkaisuakaan karttaan ja etenin muutenkin pimeydessä. Nopealla vilkaisulla aukeassa kohdassa havaitsin, että johonkin soramonttuun pitäisi lähteä ja työnsin itseni Lappeen Riennon perään. Yritin kytkeä lamppua uudestaan, mutta mykkänä pysyi. Lopulta rupesin veivaamaan johtoa ja välke alkoi eli kyse oli siis kosketushäiriöstä. Great! Ja tottahan toki ykkösväli oli synkkää kuusikkoa, jossa pimeys oli tukevasti läsnä. Oma valintani olisi ollut vasemmalta isoa polkua, mutta kaiken hässäkän keskellä ehdin kääntää oikealle pikkupolulle. Oikea käsi johtoa nykien sain aina pieniä valonpurskahduksia, joiden aikana luin nopeasti karttaa. Väli tuli suunnistettua jotensakin näillä ajatuksilla: Rinnettä, avokallio vasemmalla ja sen jälkeen ylös seuraavaa harmaata kohti, jotain mustaa ennen rastia ja siitä oikealle johonkin pikkuharmaan reunaan. Siellähän se lippu, 22. + 25 s nopeimmalle.
1-2
Avokalliota eteenpäin ja soistuva vasemmalla. Edelleen pimeää ja käsi johdolla väläyksiä tulevasta. Hahmotus rajoittui siihen, että vihreä notko edessä, pitäisi välttää. Sitten johonkin ylös. Olin letkan kärjessä ja rinteessä yritin surffailla suunnalla. Lievästi oksia väistellen tulin liikaa oikealle ja polulla vetäisin kaksi askelta vasemmalle. Siitä oli hyvä uran tönkäre läpi puskan ja ojille. En edes huomannut pimeässä viivalla ollutta polkua, josta olisi ollut nopein. Kaarros oikealla maksoi ehkä hiukan, mutta mäen päälle kiipesin kuitenkin ihan sujuvasti ja valoisa männikkö auttoi hahmottamaan kartasta jo vähän tarkempiakin yksityiskohtia. Kallioiden välistä lipulle ja Angelniemen paidan selkää kiinni, 29. + 41 s nopeimmalle.
2-3
Aamuyön suoritus lyö ilmeisesti joiltakin mahat sekaisin, koska metsässä leijui melko vahva tuoksu. Toki hajua seuraten löytyi lippukin sujuvasti. Suon vasemmalta puolelta polut yli ja kivet rekisteröiden. Kumpare rastia ennen näkyi kauas ja lipulle oli helppo pudottaa, 11. +6 s nopeimmalle.
3-4
Suoraan ja rastin vasemmalla puolella ollut mäki paistoi hyvin. Kumpareen takaa kivelle kopsis, 74. +12 s nopeimmalle. Joku oli ottanut kunnon profiilit...
4-5
Juomatta polun yli ja kallion jälkeen käyrät ihan sekaisin. Yritin peilata kumpareen ja lopulta ymmärsin, 129. +13 s nopeimmalle.
5-6
Näytti mukavalta väliltä. Yhdessä AngA:n kanssa viivoituksen läpi ja sen jälkeen napakasti uran risteyksen kautta. Kaveri erkani alemmas ja itse jatkoin päättäväisesti rinnettä kohti kuviorajaa. Ensimmäinen kivi vasurissa varmistin tason ja sen jälkeen ensimmäiselle nenälle täysin varman olinpaikasta. Katsahdin vasemmalle ja näin vain yhden kiven. Joku ihme ajatus valtasi mielen ja luulin yhtäkkiä muka olevani rastinotkossa. Todellisuudessahan siellä oli ne kartan mukaiset kaksi kiveä kuten pitikin, mutta joku vinksahti. Seisahdin notkoon ja käänsin jo rintamasuunnan katsoakseni lippua. Notko oli kuitenkin loivareunainen, kuten pitikin, eikä tietenkään sisältänyt lippua. Käännyin uudestaan oikeaan suuntaan ja jatkoin oikeaan notkoon, jossa se kivikin köllötti ja rastijyrkänne pohjukassa. Turha ajatuskatkos ja muutaman sekunnin hukka, 26. +23 s nopeimmalle.
6-7
Pitkä väli ja ilkeä alku. Angelniemi meni edessä poikittain eri hajonnalla ja itse päätin luovia jyrkänteiden väleistä melko suoraan kohti tietä. Vihreässä joutui hiukan luovimaan ja notkeana kuin norsu hyppelehdin mättähältä mättähälle. Tiellä ei näkynyt ketään ja pienellä sivuaskeleella pääsin samettikuusikkoon polkemaan kohti vihreää aluetta. Edessä vilkkui alkurastien tapaan Skotlannin joukkueen paita. Tossu ei enää oikein syönyt ja takareidessä viilteli melko tiheään, alaselkäkin alkoi puutua. Suonotko ja polku ylittyivät suunnitellusti ja soiden välistä suuntasin kohti rastiaukkoa. Skotti meni reilummin oikealle ja otti ilmeisesti eri hajonnan. Aukon reunassa olin hiukan epävarma jyrkänteistä ja kuljin rastille vienyttä notkoa liian vasemmassa reunassa. Onnistuin joutumaan rastikumparetta ympäröineen puskan väärälle puolelle ja näin kaarsin itse lipulle oikeaoppisesti takakautta. Pieni ajanhukka tuli, 9. 56 s nopeimmalle.
7-8
Onnistuin puolivahingossa ajautumaan vähän vasemmalle, edessä vilkkui taas skottipaita ja myös Angelniemen värit olivat ehtineet mestoille. Kaarsin rinnettä yksikseni aukkoa peilaten ja nousin suoraan lipulle harmaan läntin nähdessäni, 8. +13 s nopeimmalle.
8-9
Laapotusta taimikossa, pieni sivuttaissiirtymä polulla ja lipulle. Tähän loppui rauhallinen metsä, kun rastille kokoontui edellisen osuuden häntiä eri suunnista, 14. +11 s nopeimmalle.
9-10
Sanoisin siirtymäväliksi, 88. +12 s nopeimmalle. Otin juomaa henkiseksi tueksi.
10-11
Taimikkoa puskien ja tiellä siirtymä ojan kohdalle, josta iskutus rastille. Tällä kertaa skotti tuli perässä eikä muita enää näkynyt, 17. +10 s nopeimmalle.
11-12
Suoraan mäen päälle vaan. Aukolla yritin kahnustaa minkä pystyin, skotti pysytteli vasemmalla metsän puolella. Laattakalliolla sain Venlojen ratamestarilta kannustusta ja vastasin kommentoimalla homman kamaluutta näin huonossa kunnossa. Ajouralla skotti oli taas selässä ja jostain oikealta paukkasivat myös Morasin Åkerman ja Ulricehamn. Loppuväli uraa ja polun mutkasta leikaten kuviorajalta lipulle, 34. +30 s nopeimmalle. Alkoi lievästi painaa ja matkalla jalka petti pari kertaa alta kun ei taas hermotus toiminut lonkankoukistajaan...
12-13
Uusi parivaljakko pisti vauhtia ja skottipojan kanssa otettiin peesi. Olin ajatellut kiertää harjanteen vasemmalta tielle, mutta laumaeläimenä ryskäsin ajouraa. Turhaa mutkittelua ja muutama sekunti hukkaan. Tiellä ei löytynyt yhtään vaihdetta lisää, ja kolmikko pyrki karkuun. Risteyksessä herrat ämpyilivät uraa ja pääsin taas lähes iholle. Ykkösrastin kautta rinteen päälle, jossa porukka hiukan hajaantui. Itse otin tapani mukaan vasemman kaarron ja tulin urien yli kiviä peilaten. Rastimäki näkyi kauas ja oli aika helppo nakki hahmottaa rastin paikka takarinteeseen. Tossulla jäin toki hiukan Morasista, 17. +1.03 nopeimmalle.
13-14
Siirtymä väliaikarastille, koitin ajaa selkiä kiinni, heheh... 5. +9 s nopeimmalle.
14-15
Haistoin heti ratamestarin kikan. Urat vievät varmasti yläpuolelta ohi eli oma valinta. Lopultahan väli olisi kannattanut vetää oikealta polkua, mutta valitsin suoran. Sekä Moras etta ennen kaikkea Skotlanti vetivät tyynesti uraa vasemmalle ja itse yritin huomaamattomasti pyrkiä viivalle. Moras huomasi ja lähti korjaamaan. Poimin matkalta ison kumpareen sekä kivet ennen rastia. Rastikumpare näkyi pahuksen hyvin ja skottikin pölähti karmealla höökällä vasemmalta lipulle, 32. +17 s nopeimmalle.
15-16
Yritin heti kammeta vasemmalle, mutta rinteessä vähän ajauduin oikealle ja lopulta tulin viimeiselle kaartaen. Leimauksessa pikkuisen edellä skottia, mutta... 53. +16 s nopeimmalle.
16-M
Sinnehän ne karkasivat molemmat jo ennen siltaa. Mamia huusi puomilta kannustaen: "Lihamuistilla vaan!" Oli aika tunkkaista vetoa ja jalka ei varsinaisesti tykännyt enää iskutuksesta, 176. +12 s nopeimmalle. Kisan huonoin rastivälisija ;)
Kokonaisuus oli juuri sellainen, johon pystyin. Ei varsinaisia virheitä ja tasainen juoksu. Yhtään ei olisi ollut varaa kiristää, etenkään jalan osalta. Lupasin valitsijoille viikkoa ennen kisaa, että nelososuudella pystyn onnistuessani osuussijaan 15-25, ja tällä kertaa sija oli 20. Eroa nopeimpaan tuli 5.06, mutta voitinpa sentään Martomaan ja Sorviston :) Kakkososuudella olisi tullut noutaja, joten tällä kertaa nelonen oli minulle oikea osuus ja näin sain 16. juostun Jukolan sarakkeeseen.
Tästä eteenpäin siirryn loppukesäksi manageripuolelle, kun koitan taas koutsata vaimoa kohti ensi vuoden Jukolaa.
Jouni toi tapansa mukaan kalpeana ja vauhdikkaana viestin sijalla 81 nostaen hyvällä juoksullaan reilut kolmekymmentä pykälää. Olin arponut lamppuvalintaa jo päivällä ja kovien jätkien kommenttien perusteella päätin jättää ison tykin reppuun ja ottaa yhdistyksen rahastonhoitajan, pyöräilyjaoston puheenjohtaja Koskisen, auliisti yhdistyksen puheenjohtaja Saarijärvelle lainaamansa pikkulampun käyttöön, koska puheenjohtaja oli jo tulomatkalla näin luvannut. Verryttelyssä yritin saada elimistöä toimimaan ja samalla tein havainnon, että kaikilla muilla oli iso tykki otsalla. Tähän oli tultu. Oma lamppu oli repussa seurateltalla ja pikkulamppu oli vielä Huovilalla varavalona eli toistaiseksi olin ilman mitään tuikkua lähdössä yllättävän pimeään metsään. Hannu toi kuitenkin tuikun sovitusti aidan raosta ja ryhdyin sovittelemaan märkää kuminauhaa otsalle. Uskottelin vahvasti itselleni, että tämä on hyvä, vaikka lamppu olikin liian löysä ja valahteli sinne tänne. No niin, Heinoselta siis kartta ja matkaan. Viitoituksella napsautin lampun päälle ja kuin salamaniskusta valkeutta ei tullutkaan. Ennen K:ta en ollut luonut vilkaisuakaan karttaan ja etenin muutenkin pimeydessä. Nopealla vilkaisulla aukeassa kohdassa havaitsin, että johonkin soramonttuun pitäisi lähteä ja työnsin itseni Lappeen Riennon perään. Yritin kytkeä lamppua uudestaan, mutta mykkänä pysyi. Lopulta rupesin veivaamaan johtoa ja välke alkoi eli kyse oli siis kosketushäiriöstä. Great! Ja tottahan toki ykkösväli oli synkkää kuusikkoa, jossa pimeys oli tukevasti läsnä. Oma valintani olisi ollut vasemmalta isoa polkua, mutta kaiken hässäkän keskellä ehdin kääntää oikealle pikkupolulle. Oikea käsi johtoa nykien sain aina pieniä valonpurskahduksia, joiden aikana luin nopeasti karttaa. Väli tuli suunnistettua jotensakin näillä ajatuksilla: Rinnettä, avokallio vasemmalla ja sen jälkeen ylös seuraavaa harmaata kohti, jotain mustaa ennen rastia ja siitä oikealle johonkin pikkuharmaan reunaan. Siellähän se lippu, 22. + 25 s nopeimmalle.
1-2
Avokalliota eteenpäin ja soistuva vasemmalla. Edelleen pimeää ja käsi johdolla väläyksiä tulevasta. Hahmotus rajoittui siihen, että vihreä notko edessä, pitäisi välttää. Sitten johonkin ylös. Olin letkan kärjessä ja rinteessä yritin surffailla suunnalla. Lievästi oksia väistellen tulin liikaa oikealle ja polulla vetäisin kaksi askelta vasemmalle. Siitä oli hyvä uran tönkäre läpi puskan ja ojille. En edes huomannut pimeässä viivalla ollutta polkua, josta olisi ollut nopein. Kaarros oikealla maksoi ehkä hiukan, mutta mäen päälle kiipesin kuitenkin ihan sujuvasti ja valoisa männikkö auttoi hahmottamaan kartasta jo vähän tarkempiakin yksityiskohtia. Kallioiden välistä lipulle ja Angelniemen paidan selkää kiinni, 29. + 41 s nopeimmalle.
2-3
Aamuyön suoritus lyö ilmeisesti joiltakin mahat sekaisin, koska metsässä leijui melko vahva tuoksu. Toki hajua seuraten löytyi lippukin sujuvasti. Suon vasemmalta puolelta polut yli ja kivet rekisteröiden. Kumpare rastia ennen näkyi kauas ja lipulle oli helppo pudottaa, 11. +6 s nopeimmalle.
3-4
Suoraan ja rastin vasemmalla puolella ollut mäki paistoi hyvin. Kumpareen takaa kivelle kopsis, 74. +12 s nopeimmalle. Joku oli ottanut kunnon profiilit...
4-5
Juomatta polun yli ja kallion jälkeen käyrät ihan sekaisin. Yritin peilata kumpareen ja lopulta ymmärsin, 129. +13 s nopeimmalle.
5-6
Näytti mukavalta väliltä. Yhdessä AngA:n kanssa viivoituksen läpi ja sen jälkeen napakasti uran risteyksen kautta. Kaveri erkani alemmas ja itse jatkoin päättäväisesti rinnettä kohti kuviorajaa. Ensimmäinen kivi vasurissa varmistin tason ja sen jälkeen ensimmäiselle nenälle täysin varman olinpaikasta. Katsahdin vasemmalle ja näin vain yhden kiven. Joku ihme ajatus valtasi mielen ja luulin yhtäkkiä muka olevani rastinotkossa. Todellisuudessahan siellä oli ne kartan mukaiset kaksi kiveä kuten pitikin, mutta joku vinksahti. Seisahdin notkoon ja käänsin jo rintamasuunnan katsoakseni lippua. Notko oli kuitenkin loivareunainen, kuten pitikin, eikä tietenkään sisältänyt lippua. Käännyin uudestaan oikeaan suuntaan ja jatkoin oikeaan notkoon, jossa se kivikin köllötti ja rastijyrkänne pohjukassa. Turha ajatuskatkos ja muutaman sekunnin hukka, 26. +23 s nopeimmalle.
6-7
Pitkä väli ja ilkeä alku. Angelniemi meni edessä poikittain eri hajonnalla ja itse päätin luovia jyrkänteiden väleistä melko suoraan kohti tietä. Vihreässä joutui hiukan luovimaan ja notkeana kuin norsu hyppelehdin mättähältä mättähälle. Tiellä ei näkynyt ketään ja pienellä sivuaskeleella pääsin samettikuusikkoon polkemaan kohti vihreää aluetta. Edessä vilkkui alkurastien tapaan Skotlannin joukkueen paita. Tossu ei enää oikein syönyt ja takareidessä viilteli melko tiheään, alaselkäkin alkoi puutua. Suonotko ja polku ylittyivät suunnitellusti ja soiden välistä suuntasin kohti rastiaukkoa. Skotti meni reilummin oikealle ja otti ilmeisesti eri hajonnan. Aukon reunassa olin hiukan epävarma jyrkänteistä ja kuljin rastille vienyttä notkoa liian vasemmassa reunassa. Onnistuin joutumaan rastikumparetta ympäröineen puskan väärälle puolelle ja näin kaarsin itse lipulle oikeaoppisesti takakautta. Pieni ajanhukka tuli, 9. 56 s nopeimmalle.
7-8
Onnistuin puolivahingossa ajautumaan vähän vasemmalle, edessä vilkkui taas skottipaita ja myös Angelniemen värit olivat ehtineet mestoille. Kaarsin rinnettä yksikseni aukkoa peilaten ja nousin suoraan lipulle harmaan läntin nähdessäni, 8. +13 s nopeimmalle.
8-9
Laapotusta taimikossa, pieni sivuttaissiirtymä polulla ja lipulle. Tähän loppui rauhallinen metsä, kun rastille kokoontui edellisen osuuden häntiä eri suunnista, 14. +11 s nopeimmalle.
9-10
Sanoisin siirtymäväliksi, 88. +12 s nopeimmalle. Otin juomaa henkiseksi tueksi.
10-11
Taimikkoa puskien ja tiellä siirtymä ojan kohdalle, josta iskutus rastille. Tällä kertaa skotti tuli perässä eikä muita enää näkynyt, 17. +10 s nopeimmalle.
11-12
Suoraan mäen päälle vaan. Aukolla yritin kahnustaa minkä pystyin, skotti pysytteli vasemmalla metsän puolella. Laattakalliolla sain Venlojen ratamestarilta kannustusta ja vastasin kommentoimalla homman kamaluutta näin huonossa kunnossa. Ajouralla skotti oli taas selässä ja jostain oikealta paukkasivat myös Morasin Åkerman ja Ulricehamn. Loppuväli uraa ja polun mutkasta leikaten kuviorajalta lipulle, 34. +30 s nopeimmalle. Alkoi lievästi painaa ja matkalla jalka petti pari kertaa alta kun ei taas hermotus toiminut lonkankoukistajaan...
12-13
Uusi parivaljakko pisti vauhtia ja skottipojan kanssa otettiin peesi. Olin ajatellut kiertää harjanteen vasemmalta tielle, mutta laumaeläimenä ryskäsin ajouraa. Turhaa mutkittelua ja muutama sekunti hukkaan. Tiellä ei löytynyt yhtään vaihdetta lisää, ja kolmikko pyrki karkuun. Risteyksessä herrat ämpyilivät uraa ja pääsin taas lähes iholle. Ykkösrastin kautta rinteen päälle, jossa porukka hiukan hajaantui. Itse otin tapani mukaan vasemman kaarron ja tulin urien yli kiviä peilaten. Rastimäki näkyi kauas ja oli aika helppo nakki hahmottaa rastin paikka takarinteeseen. Tossulla jäin toki hiukan Morasista, 17. +1.03 nopeimmalle.
13-14
Siirtymä väliaikarastille, koitin ajaa selkiä kiinni, heheh... 5. +9 s nopeimmalle.
14-15
Haistoin heti ratamestarin kikan. Urat vievät varmasti yläpuolelta ohi eli oma valinta. Lopultahan väli olisi kannattanut vetää oikealta polkua, mutta valitsin suoran. Sekä Moras etta ennen kaikkea Skotlanti vetivät tyynesti uraa vasemmalle ja itse yritin huomaamattomasti pyrkiä viivalle. Moras huomasi ja lähti korjaamaan. Poimin matkalta ison kumpareen sekä kivet ennen rastia. Rastikumpare näkyi pahuksen hyvin ja skottikin pölähti karmealla höökällä vasemmalta lipulle, 32. +17 s nopeimmalle.
15-16
Yritin heti kammeta vasemmalle, mutta rinteessä vähän ajauduin oikealle ja lopulta tulin viimeiselle kaartaen. Leimauksessa pikkuisen edellä skottia, mutta... 53. +16 s nopeimmalle.
16-M
Sinnehän ne karkasivat molemmat jo ennen siltaa. Mamia huusi puomilta kannustaen: "Lihamuistilla vaan!" Oli aika tunkkaista vetoa ja jalka ei varsinaisesti tykännyt enää iskutuksesta, 176. +12 s nopeimmalle. Kisan huonoin rastivälisija ;)
Kokonaisuus oli juuri sellainen, johon pystyin. Ei varsinaisia virheitä ja tasainen juoksu. Yhtään ei olisi ollut varaa kiristää, etenkään jalan osalta. Lupasin valitsijoille viikkoa ennen kisaa, että nelososuudella pystyn onnistuessani osuussijaan 15-25, ja tällä kertaa sija oli 20. Eroa nopeimpaan tuli 5.06, mutta voitinpa sentään Martomaan ja Sorviston :) Kakkososuudella olisi tullut noutaja, joten tällä kertaa nelonen oli minulle oikea osuus ja näin sain 16. juostun Jukolan sarakkeeseen.
Tästä eteenpäin siirryn loppukesäksi manageripuolelle, kun koitan taas koutsata vaimoa kohti ensi vuoden Jukolaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSiis opettavaista.
VastaaPoista