sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Kohti keskimatkaa, osat 4 ja 5: Tummaa

Osa 4: Kestävää nopeutta

Jalkojen palautumisen aste mitattiin yhdistyksen 1500 metrin mestaruuskisassa keskiviikkona Pirkkalan tiilimurskalla. Askel oli jokseenkin hidas, enkä kyennyt vastaamaan töitä tehneelle Hannulle viimoisen 600 metrin aikana kovinkaan kummoisesti. Loppuajaksi sorvautui piiritason naisille sopiva 4.32. Syke ei ottanut noustakseen ja sekös otti pattiin.

Osa 5: Kilpailurutiineja

Perjantain onnistuin sittenkin tekemään paluun kisoihin vajaan parin kuukauden tauon jälkeen, vaikka tiukilla oli. Akku ei meinaan inahtanutkaan, suuntaan tai toiseen, torstai-iltana, mutta onneksi varakalustolla pääsin viivalle. Lopulta se omakin paketti lähti toimimaan. Esitys oli aika karvainen, koska heti K:n jälkeen yhteistyö kartan kanssa oli vaisua. Kahdella lyhyellä välillä tein isoimmat koukut ja Alénin Rasmus tuli ohitettua reissun aika kolmasti, ei niin järin hieno fiilis. Juoksun osalta puristusta olisi kaivannut lisää, mutta tulihan palattua radoille. Leksan kyytiin ei olisi ollut asiaa edes puhtaasti.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Rasti-Nokian keskimatka viime vuoden kisan haastavassa maastossa. Fyysinen vire tuntui yhä melko tukkoiselta, eikä kierroksia irronnut toivotusti. Tähän kun lisätään muutamat tyhmät virheet ja erittäin huono maastoaskel, oli lopputulos melkein kolme minuuttia Emaa hitaampi. Tilanne ei ole tällä hetkellä lähellekään toivottu, ja jostakin pitäisi nyt kaapia syy heikkoon metsässä liikkumiseen. Viikonlopun aikana ovat vaivanneet sekä alaselkä että jalkapohja, mutta veikkaisin Jukolassa murtunutta varvasta pääsyyksi kehnoon maastoliikuntakykyyn. Voipi olla, että tällä menolla olen viikon päästä ensi kertaa urallani viestissä kakkosjoukkueessa. Mikä olisi kyllä ihan oikein.


keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kohti keskimatkaa, osa 3: Käyrää ja keskittymistä

Kuten kartasta voi havaita, toinen otsikon teeseistä puuttui ykkösvälillä. Sen jälkeen otin hirvikärpästä kärsästä ja sain homman menemään suunnitellusti. Noin puolen tunnin reissun aikana turkkiini kerääntyi kolmisenkymmentä hirvaspörriäistä ja siinä sitä oli riemua kerrakseen. Jalat eivät maanantaina olleet vieläkään palautuneet hölkkäkarkelosta, vaan etureidet olivat melkomoisen hakatun oloiset, kun yritin rentoa reipasta maastossa. Jäi siten vain reippaaksi.

En uskalla vielä hehkuttaa paluuta kisoihin perjantain AM-yössä, koska viimeksi kun piti, niin kävi niinkuin kävi...

tiistai 7. syyskuuta 2010

Tsaari keskittyi perheeseen!

Jo aikoja sitten osattiin ennustaa tulevaa oraakkelin lailla:

Tsaari keskittyi perheeseen suurten linjojen sijaan

Ja taisi olla oikeammassa kuin uskalsi arvatakaan...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Kohti keskimatkaa, osa 2 : Kestovauhtia

Mikä voikaan olla auvoisempi tapa aloittaa viikko kuin saada city-maasturilta torvensoittoa ja keskisormea liittyessään Hervannan valtaväylälle. Ei mikään. Paitsi näyttämällä takaisin ja ...

Samaan aikaan kun varteenottavaiset suunnistusihmiset mittelöivät SM-mitaleista Karjaalla, jatkoin itse tuhnuista projektiani (yhtä niistä kymmenistä vähemmän onnistuneista) Ylöjärvellä. Toisena osapalasena perusaloituksen jälkeen oli kestovauhdin mittaaminen ja yleisen kuntopohjan koetus Hämeen hölkän 20 km:n kilvassa.

Ennen tarkempaa turinaa siitä totean tehneeni menneen viikonlopun osalta oikean valinnan. Vauhtini olisi tuskin riittänyt mitaleille sienestyskisoissa, ja toisaalta alkuperäinen houkutin taidollisesti hienosta kisasta olisi jäänyt vaisuksi. Sitä mieltä olen nimittäin SM-pitkien radasta ja maastosta. Härvelin perusteella kisa ei juurikaan eronnut normaalista Rauman kevätkansallisesta ja maastona ei näyttänyt kovin kummoiselta. Toki se on helppoa ja turhaa huudella, kun itse juoksi pelkkiä polkuja samaan aikaan toisaalla. Mutta muistikuvat Karjaan-Pohjan alueilla vietetyistä leireistä ja niiden maastoista antoivat itselleni luvan odottaa jotain ihan muuta. Ja olihan tuo voittajan aikakin signaali jostain. Ai niin, siitä tietysti, että Suomessa tarvitaan nopeampia ratoja kun ei muuten pärjätä. Niinhän se oli.

Mutta omaan settiin. Lauantaina asetettiin eteen Lamminpään-Soppeenharjun-Julkujärven vaihtelevissa maastoissa mukava parinkympin latu 250 metrin nousukertymällä eri alustoja myötäillen. Hannun kanssa oli tarkoitus otattaa ja samalla tarkastella omaa kuntoa kestovauhdin osalta. Ja tulihan sitä. Syyskuulaassa säässä etenimme leppoisaa vauhtia alun tasaiset osuudet seitsemän miehen laumassa, jossa menijää oli jos jonkin tyylistä. Hannun silmiinpistävä helppous menossa antoi odottaa kovaa settiä loppuun ja niinhän siinä sitten kävikin.

Kympin nurkilla aloin itse harvennella väkeä, kun kyllästyin sopuisaan tahtiin. Hannun aivan lyömätön alamäkiaskel auttoi pääsemään eroon muista ja myöhemmin minustakin. Kuusi kilometriä ennen maalia teimme lopullisen nykäykseen loppuryhmästä eroon ja sen työntäminen saattoi maksaa itselle vähän hintaa. Tämän jälkeen Soppeenharjun rinteisiin saavuttaessa Hannu liukui joka alamäessä viisi metriä karkuun ja jokaisessa ylämäessä nyin metrin kiinni. Tällä matematiikalla neljän kilometrin lopputasaisen alkaessa olin jo yli kaksikymmentä metriä perässä ja selkä katkesi lopullisesti. Maaliin eroa kertyikin sitten noin 45 s, kun takareidet alkoivat napsia kiinni viimoisen kahden kilometrin aikana Hannun loitotessa rennon letkeästi. Loppuaika oli 1.16,19 eli vauhti oli sopuisaa 3.50:n tahtia 168:n keskisykkeellä. Verraton harjoitus ja tyytyväinen mieli. Toki matkaa on vielä pariksi viikoksi riittämiin, mutta Suomen jalkapalloa siteeratakseni:


Epäilen asiaa vahvasti, varsinkin jos joukkue yhä edelleen rakentuu Litmasen kaltaisiin "dinosauruksiin" , joiden ammattilaisuran huippuhetket eivät ole enää lähimuistissa. Toisin sanoen ovat siinä ajassa, jolloin pelihousut muistuttivat enemmän uikkareita kuin polvihousuja... Kesän MM-kisojen aikaan tuli ihan kyllästymiseen asti nähtyä ja opittua, miten pirun taitavia futisanalyytikkoja ja- valmentajia maastamme löytyykään. Puoliaika toisensa perään jauhettiin entisten, nykyisten ja muuten vaan pelaajien toimesta, kuinka MM-kisoissa olleiden huippujoukkueiden pitäisi tai olisi pitänyt pelata. Miksi me sitten hävisimme? Sano sinä, senkin byrokraatti...

Suunnistuksessahan on saanut kuluneena kesänä törmätä vähän samaan ilmiöön. Näkijöitä, kokijoita ja jutun kertojia on piisannut. Tsaari niiden joukossa. Mutta kyllä se siitä vielä nousee. Heti kun kaikki mopoautot saadaan hävitettyä maastamme ja nuoret liikkumaan. Ostaisivat sillä 12 000 eurolla vaikka poikansa kolmeksi kuukaudeksi pois koulusta urheilemaan... Voisivat ostaa toki minutkin pois töistä leikkimään ammattiurheilijaa sillä rahalla. Tulisin, ja lujaa. Ja mopoautojen osalta en luovuta, ikinä ;)

By the way, Porissa naisten Superpesiksen otteluiden katsojakeskiarvo runkosarjassa oli 1300 silmäparia. Veikkausliigassa viime vuonna koko katsojakeskiarvo oli karvan yli 2000 katsojaa. Jokainen tietää, kummassa lajissa Suomi on todennäköisimmin joskus EM-kisoissa. Niinpä niin :) Ja olihan 3000:n asukkaan Vimpelissä eilen yli 5000 katsojaa pesisfinaalissa. Tällä laskentavalla voisi leikitellä, että jos TamU pelaa kullasta lokakuun loskassa, niin Ratinaan voi odottaa n. 350 000 katsojaa. Paas kattoen kuinka käy.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Kohti keskimatkaa, osa 1

Kun ei voimat riitä pitkälle, niin yritetään sitten keskiselle... Jonkinlainen suunnitelma vireen kaivuuseen on nyt tehty ja eilen toteutin ensimmäisen tyyppitreenin tavoitetta kohti. Missiona oli tehdä ehjä ja keskittynyt kokonaisuus reippaalla, mutta ei kuitenkaan täydellä vauhdilla. Onnistuin melko hyvin, sillä 6,02 km:n rantuun kului 40.15 ja keskisyke liippasi 164 lukemissa. Teoreettisesti ylempi kynnys on 172, käytänteestä ei ole tarkkaa havaintoa. Tuntemus maastossa juoksemiseen paranee kuitenkin hetki hetkeltä, joten sikäli toivoa on. Maasto oli hämäläistä helmeä parhaimmillaan, eikä vuoden 2001 SM-pitkän ratamestaroinnin maastokäynneistä ollut juurikaan tuttuja maisemia eli treeni oli varsin täysipainoinen. Positiivista oli myös se, että onnistuin pysymään melko lähellä viivaa koko radan. Taito, joka on tupannut olemaan kadoksissa viime aikoina. Good!