Kohti keskimatkaa, osa 3: Käyrää ja keskittymistä

Kuten kartasta voi havaita, toinen otsikon teeseistä puuttui ykkösvälillä. Sen jälkeen otin hirvikärpästä kärsästä ja sain homman menemään suunnitellusti. Noin puolen tunnin reissun aikana turkkiini kerääntyi kolmisenkymmentä hirvaspörriäistä ja siinä sitä oli riemua kerrakseen. Jalat eivät maanantaina olleet vieläkään palautuneet hölkkäkarkelosta, vaan etureidet olivat melkomoisen hakatun oloiset, kun yritin rentoa reipasta maastossa. Jäi siten vain reippaaksi.

En uskalla vielä hehkuttaa paluuta kisoihin perjantain AM-yössä, koska viimeksi kun piti, niin kävi niinkuin kävi...