Jalkojen palautumisen aste mitattiin yhdistyksen 1500 metrin mestaruuskisassa keskiviikkona Pirkkalan tiilimurskalla. Askel oli jokseenkin hidas, enkä kyennyt vastaamaan töitä tehneelle Hannulle viimoisen 600 metrin aikana kovinkaan kummoisesti. Loppuajaksi sorvautui piiritason naisille sopiva 4.32. Syke ei ottanut noustakseen ja sekös otti pattiin.
Osa 5: Kilpailurutiineja
Perjantain onnistuin sittenkin tekemään paluun kisoihin vajaan parin kuukauden tauon jälkeen, vaikka tiukilla oli. Akku ei meinaan inahtanutkaan, suuntaan tai toiseen, torstai-iltana, mutta onneksi varakalustolla pääsin viivalle. Lopulta se omakin paketti lähti toimimaan. Esitys oli aika karvainen, koska heti K:n jälkeen yhteistyö kartan kanssa oli vaisua. Kahdella lyhyellä välillä tein isoimmat koukut ja Alénin Rasmus tuli ohitettua reissun aika kolmasti, ei niin järin hieno fiilis. Juoksun osalta puristusta olisi kaivannut lisää, mutta tulihan palattua radoille. Leksan kyytiin ei olisi ollut asiaa edes puhtaasti.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Rasti-Nokian keskimatka viime vuoden kisan haastavassa maastossa. Fyysinen vire tuntui yhä melko tukkoiselta, eikä kierroksia irronnut toivotusti. Tähän kun lisätään muutamat tyhmät virheet ja erittäin huono maastoaskel, oli lopputulos melkein kolme minuuttia Emaa hitaampi. Tilanne ei ole tällä hetkellä lähellekään toivottu, ja jostakin pitäisi nyt kaapia syy heikkoon metsässä liikkumiseen. Viikonlopun aikana ovat vaivanneet sekä alaselkä että jalkapohja, mutta veikkaisin Jukolassa murtunutta varvasta pääsyyksi kehnoon maastoliikuntakykyyn. Voipi olla, että tällä menolla olen viikon päästä ensi kertaa urallani viestissä kakkosjoukkueessa. Mikä olisi kyllä ihan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti