Turkanen!
Varvas äityy kuin Ikosella konsanaan syksyllä -00. En silti usko murtumaan, vaikka en tietenkään myöskään kuvauta saati käy lääkärissä aiheesta. Ei ole meirän suvussa tapana. Tänään palasin manan majoille samaan kaukaloon ja pottuvarvas ei meinannut mahtua jo entisestään tiukkoihin 80-luvun Grafeihin. Muistaakseni näillä pelasi joku Peltomaa tai vastaava aikanaan. Tinke kuin Tinke. Sanomatta lienee selvää ettei jalka tykännyt luistelusta, otinkin passiivisen tuomarin roolin koittaessani epärehellisesti tasoittaa peliä Nuoren Suomen hengessä. Onnistumatta.
Kolmas lepopäivä on ennenkuulumaton ja aiheuttaa pelon siitä, että putoan 800 tunnin vuosisuunnitelmastani, jo kuudettatoista kertaa kahden kuukauden aikana. Kipinä elää silti. Olin suunnitellut leppoisan verryn, johon olisi sisältynyt teräviä nyppyjä, jopa ruskoja, tasaisin välein hakien napakkaa päkiäaskelta. Olen havainnut juoksutekniikkani muuttuneen hiukan jäykkään suuntaan ja ehtimispolitiikka Pirkanmaan ulkopuolella on ollut vähän niin ja näin. Mutta väliin jää, ei auta. Olen silti toiveikas huomisen TJ:n suhteen ja tähtään jopa kahdelle kiekalle, perinteen mukaisesti. Tämän hetken tulos alkanee luvulla 58, jos menneitä on uskominen. Minuutin parempi antaisi jo aihetta heppa-huutoihin, mutta jotenkin kutisee, muuallakin kuin varpaassa, ettei sittenkään. Huomenna nähdään! Ainakin menen palauttamaan kiertopalkinnon ja siinä tapauksessa myös kuuntelemaan Naamasen huuteluita: "Ookko taas kipeenä? Pipo päähän poika!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti