Elämää AM-kisojen jälkeen

Maanantai:
Töiden jälkeen iski lamaannus ja lenkille lähtö siirtyi ja siirtyi. Analysoin am-kisojen väliajat ja totesin olleeni aivan lahna alussa, toki tiesin sen itsekin. Mukavaa oli huomata kellon tukeneen omaa tuntemustani vahvasta toisesta puolikkaasta kun juoksu alkoi kulkea ja päästiin käyräkkäämmälle alueelle. Hopeatila kirpaisi, varsinkin kun Monkki otti viirin... Kun lopulta pääsin verryilemään, lopetin 18 minuutin jälkeen, koska Pirkkalan pururadalla joka kolmas vastaantulija oli nelijalkainen ja niistä joka toinen oli irti. En vain jaksa koskaan luottaa lausahduksiin: "Ei se mitään tee. Se vain leikkii." Aivan sama mulle:

4 luku

Eläimet

14 §

Koirakuri

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on:

1) pidettävä koira taajamassa kytkettynä;

2) pidettävä huolta siitä, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopolulle tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua;

Tiistai:
Nautin kympin aamusta ja teen mäkijuoksuintervallin, verryttelyssä bongaan pöllön. Mouhosin Iivoselle lauantain sinänsä melko irvokkaassa haastattelussa aamuherätyksistäni ja pakko myöntää, että kuudelta keli oli hieno. Illalla vettä tulikin kuin sitä aisaa kun matkustelimme Ponsaan. Perässäjuoksuosion jälkeen en saanut otetta touhuun tyhjällä kartalla ja päätin ottaa kantarellit pois kuleksimasta. Illalla jäntevä liha näytti suomalaista sisua Berliinin hornankattilassa. Itse en arvostanut edellisen illan kympin voittajaa iso-B:tä järin korkealle, koska mies teki taas perinteiset eli tuli peesissä ja antoi muiden tehdä töitä viimeiselle kierrokselle asti napsaisten sen jälkeen kirillä taas yhden pellinpalan kaappiinsa. Kyllä fakta on se, että Tadesse teki juoksun, ei Bekele. Öh!

Keskiviikko:
Olin päättänyt lopettaa tänä vuonna turhat kotkotukset töissä ja keskittyä vain omiin töihini, kuitenkin istuin kolmatta päivää peräkkäin jossain palaverissa yli neljään asti. Tyhmä jätkä... Aprikoin päivällä, että kuinkahan monta saksalaista käryää Lahden MM-hiihtojen henkeen. Sitä verta roimaa lyöntiä on heittolajeissa ollut. Kiekonheittäjän arjalaistoimet näyttivät jokseenkin ahdistavalta kun kaverin voitto varmistui, siinä sai kisamaskotti melkoista kyytiä paidan ohella.
Illalla treeninä oli kauhua herättävä 5000m radalla, ensi kerran 11 vuoteen. Tuolloin muuten nitistin loppukirissä muuan Mårten Boströmin ajalla 16.10. Nyt oli tarkoitus juosta viisi kertaa peräkkäin 3.20 min/km ja se lähes onnistui loppuajan ollessa 16.37, keskisyke oli tosin alempi kuin lauantain 70 min kisassa. Lienenkö tukossa? Alussa olin naistenkin takana, mutta hupsis hupsis lopussa ei muita enää näkynyt. Semmosta se on AV-reeneissä ;)

Torstai:
Onko setä Caster kuitenkin täti? Nauratti lukea aamulla lehteä, kun omassa kisastudiossamme olimme jo julistaneet veijarin uudeksi "Jarmoksi". Härkönen totesi, että mitäs ihminen kromosomeilleen voi...Niinpä, kromosomisammakko.
Jo pari vuotta olen mietiskellyt suunnistusuran päätepisteen asettamista johonkin virtsanpylvääseen ja nyt aihe sai ratkaisunsa tänään kun Suomi sai 2013 kisat. Joten sinne asti mennään, jos paikat kestävät. Ja rahat riittää... Polkulenkki 1.35.

Perjantai:
Aurinkoa tarkemman vetomies Hannun kanssa maastointervallit radallamme, joka tulee jäämään kasvavan ja kehittyvän Pirkkalan tielinjausten alle lähivuosina. Nohevaa oli meno, kunnes Hannu totesi, että taisi mennä liian lujaa. Harvinaista miehelle, jonka voisi tilata paceriksi juoksuun kuin juoksuun. Treeni oli kuitenkin napakan hyvä ja kuntokin alkaa löytyä taas rokulin jälkeen.

Lauantai:
Velkojen maksu unen osalta toteutui 100%:n peittävyydellä ja verrailulenkki oli aineenvaihdunnan herättelyä. Maratonilla miehet tuottivat purjoja mitalivauhdissa, aikamoista. Illalla sieniretki leppoisasti tallustellen. Huomenna sunnuntaina on viimeinen pidempi veto ennen SM-kisaa Nokian kisan muodossa. Todellinen klassikko: Pepin kartta, Pinsiön-Hopeatien kivikot ja 11km:n latu. Aion voittaa, ylivoimaisesti. Huomenna nähdään.