Yksi varsinainen suunnistusvirhe tuli kuutoselle ja ainekset isoon kupruun olivat ilmassa, kunnes oivalsin ja hain selityksen viimeisen 200m:n epävarmuuteen. Koukero maksoi minuutin ja sillä kohtaa putosin kisan kärjestä.
Fyysisesti vahva tunne jatkui viime viikonlopun tapaan ja nyt meno oli vieläkin jaksavampaa. Pettymys oli kyllä se, ettei kello sittenkään tykännyt. Mutta pääasia, että on kivaa. Ja Nokialla luoja tietää oli. Rata, kartta ja maasto olivat hämäläistä priimaa ja työstäminen oli nautintoa. Toki pohja on kivinen ja risua puskan kera löytyy, mutta nämä ovat niitä asennemaastoja, jossa tositekijät leivotaan. Ja tämä oli vinkkinä nuoremmille...
Tulokset löytyy täältä.
Ai niin... 71,8kg :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti