Eli vaikka painonhallinta töiden aikana onkin helpompaa, niin mitään muuta hyvää koulujen alkamisessa ei sitten olekaan. Taas tuntuu, että päivät kuluu liian äkkiä liian pitkälle. Varsinkin kun hyötysuhde hipoo jälleen muinaisia mattotestieni lukemia. No, ehkä kaikkeen taas tottuu, vaikka ei haluaisikaan...
Tunturireissu meni kokonaisuudessaan hyvin ja suunnitelma hitaista pitkistä treeneistä piti kutinsa. Säät olivat mainiot, lauantain kisassa jopa liian mainiot meidän parivaljakollemme. Tarkempaa tarinaa reissusta tulee joskus, kunhan saan aikaa työstää sen loppuun. Ja painava analyysi ensimmäisen päivän ensimmäisestä rastista... kele!
Maanantaina aamulla Tammelan torilla nautittujen kahvien ja sillivoileipien jälkeen vaaka tupsahti lukemaan 73,5 kg ja illalla treenin kuivatettua hilasin itseni lopulta täsmälleen tavoitelukemaan 72,6 kg.
Seuraava missio on am-karkelot Sahalahdella ja punnitus maanantaina aamulla. En usko 72 kg:n alittuvan, mutta toivossa on hyvä elelellä. Nyt lähden jatkamaan lukujärjestyksien vääntämistä, tavoitteena olisi päästä pois yhdistelmästä "yksi tunti, kahdeksan ryhmää, kolme salia, kuusi palloa..." Kyllä nykykoulu on hieno paikka yrittää ja opettaa, tai edes yrittää opettaa. Ei pelkoa, että mopoautosukupolven fyysisiä palikoita pääsisi kovasti järjestämään otollisimmiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti