Laskin aivan itse eilen... mäkeä.

Viime viikko oli ja meni lujaa, mutta joka tapauksessa lyhyt katsaus sinnekin lienee paikallaan. Kyse ei kuitenkaan ollut kovinkaan normiviikosta. Juoksijan polvea hoidettiin venyttelyllä, itsehieronnalla, hieronnalla, buranalla, piikkimatolla, sähköllä ja juoksemalla. Hoito toimi jotensakin hyvin ja torstaista alkaen kykenin jo erinäisiin kunnon harjoitteisiin:

TO: Pirkkahallissa 12 km aerobisella kynnyksellä sahailua neljän minuutin molemminpuolisilla vauhdeilla, päälle juoksutekniikkaa ja verryttelyjä.

PE: Ensimmäinen vapaan lenkki lähiladulla lähinnä verryttelyn merkeissä erinäisten kiireiden väliseen aikaikkunaan sullottuna. Kaikki oli hyvin reilun minuutin, kunnes metsästä juoksi täysin yllättäen ja pyytämättä h**vetin iso musta koira raivoisasti jalkoihin, jolloin mukkasin oikein huolella. Koira yritti tehdä minusta lopun, mutta painin itseni jalkeille verisesti vääntäen. Tosin nivunen oli jo venähtänyt kaatumisessa ja huusin kaksi rumaa sanaa. Omistajaa en nähnyt, vaikka palasin vielä tapahtumapaikalle murren luovutettua.

Siinä se, pirulainen.

Illalla vedin kuitenkin hallilla 5x2000m / 2' kiihtyvästi ja kivaa oli. Varsinkin kun olin paikalla vähän ennen iltayhdeksää, jolloin radalla on rauhallista. Paitsi kun paikalle osuu jätkäpoikalauma, jolla ei ole aikomustakaan harrastaa liikuntoa, vaan rötväillä paikalla muuten vaan. Aikani katselin karkkipaperien heittelyä ja kuuntelin huutelua juoksustani sekä eläkeläisvaksille haistattelua, kunnes ensimmäisen kerran avasin suuni omaan rauhalliseen tapaani. Huutelu loppui, mutta kun sällit lopulta lähtivät valumaan radalta pois, kaatoivat he reuna-aidat mennessään. Silloin äärimmilleen viritetty hermostoni laukesi lopullisesti, varsinkin kun vieressä seissyt futisvanhempien joukko vain katseli ja hymyili. Juoksin katsomon taakse joukkiota vastaan ja nappasin ystävällisesti  ensimmäistä jolppia raiveleista kiinni, lihavin louskuttaja tosin pääsi valitettavasti karkuun. Saatoin jantterin vaksin kopille ja sen jälkeen alkoi pojilla nostotalkoot. Itse juoksin viimeisen vedon 6.49.

Ennen kuin joku kukkahattu aloittaa, niin voin todeta rauhoittavasti, etten ole koskaan viisivuotisen opettajaurani aikana ottanut yhtäkään oppilasta raiveleista, enkä tule ottamaan. Mutta vapaa-ajalla en em. toimintaa siedä, jos ei kerran ole pakko. Sori.

LA: Aamulla nopea vaellus lumihangessa pojan treenikyyditysten välissä ja siitä sulavasti ristiäisten valmisteluun. Illalla olin aika hapoilla ja iltalenkki typistyi loton vientiin Teboilille. Ei tullut edellisviikon kaltaista jättipottia kohdalleni, Casino tosin ei pettänyt taaskaan.

SU: Nautiskelua perinteisellä Toivion laduilla pari tuntia hilpeässä pakkasessa, oi että. Illalla kuntosalin matolla jurnuttamaan. Tunti sikamaista hikoilua ja paheksuvia katseita kiihtyvällä vauhdilla. Juoksu kulki kuin unissa ja olo oli autereinen. Siinä se.

Toki viikkoon mahtui jotain muutakin, ehkä maininnan arvoisimpana tulipalo työpaikalla. Kuvailen tilannetta Ilta-Sanomien uutisointia mukaillen:

Maanantaina illalla eräs säippäri päätti murtautua rakennuksemme alakerrassa sijaitsevaan pelihalliin (todellisuudessa RAY:n pienet toimistotilat). Hälytyksen tullessa kaveri hätääntyi ja pani sytyttäen tulipalon hämätäkseen vartijoita. Lopulta hän jäi itse jumiin palon keskelle ja soitti palokunnan paikalle. Vaarassa olivat myös samassa rakennuksessa sijainneet Gigantti (eri rakennus sadan metrin päässä) ja kodinkoneliike (eri rakennus, josta liike oli lopettanut jo viikkoja sitten). No, joka tapauksessa meille tuli julmetut savuvahingot ja pari etäpäivää evakossa. Nyt ollaan taas takaisin toimistolla, mutta savun haju on ihan kiitettävä ja siivouksen meteli jatkuvasti päällänsä. Sopivan mesta paikka astmaattiselle kestävyysurheilijalle.

Aamulehti otti taas napakasti kantaa suomalaiseen huippu-urheiluun maanantaina J.Jokisen kirjoituksella. Muutostyöryhmän työ on meikäläisen silmissä ollut koko ajan vähän valjussa valossa, eikä kiekkomiehen lähtö varsinaisesti valoa kirkastanut ainakaan sitoutumisen (tai tarpeellisuuden) osalta. Mutt amikäs siinä, kun tällä narrijoukkueella on varaa maksaa palkkaa nykyisen uuden koutsin lisäksi kahdelle aiemmin erotetulle. Eikä ne pojat tietenkään juuri mitään tienaa, suolarahoja. Meni vielä toinen herroista arvostelemaan huippu(palkattujen)pelaajien työmoraalia, ei käy sellainen päinsä.

Eihän suomalaisessa urheilussa voi tuon perusteella olla mitään taloudellisia ongelmia. Jaa, mutta mitenköhän huippu-urheilussa...

Aatonaattona pläjäytän jouluyllätyksen lukijoille, halusitte tai ette :)