sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Haulikkoa nautiskellen

Ankkuriosuushan se oli sitten niin. Aloin perjantaina potea lievää jännityskutinaa kurkussa, joten karvaisin käsin jätin Loukon avajaiset väliin, hyvä niin.

Itse kisa oli yksi nautinnollisimmista viestijuoksusta ikinä. Alkuosuudet ja erityisesti Sailan jykevä veto osuudellaan tekivät Tsaarin työn helpoksi ja tuon paikan ryssiminen olisi ollut aikamoinen temppu. Kaikki hokivat nauttimista lähtiessäni ja sillä aatteella yritinkin suoriutua osuudestani.


K-109 Turvasin uriin, mutta polun jälkeen en ollut oikein gripissä kalliolle noustessa. Alunperin piti kiertää enemmän oikealta tai vasurista huippujen välistä, mutta lopulta kampesinkin melkein päälle. Lopun luin möykky möykyltä ja otin hanskan käteen.

109-115 Suosta suunta kalliolle, mutta uraa seuraten jouduin hiukan vasuriin ja jouduin jälleen varmistelemaan ja kivinotkosta lopulta rastille.


115-138 Pudotus alas ja lopulta alkoi sujumaan, lipulle vähän kaartaen.

138-153 Polulle ripeästi puskan läpi ja latomaan. Tuntui hyvältä ja hiukan nukahdin seuraamaan sijaintiani. Pistekumpareelta lopulta lähtö rinnettä seurailemaan. Tulin aikaisemman kivirastin kautta, mutta keltaisilla länteillä palikat putosivat ja jouduin pysähtymään. Lopulta totesin, että olen lähellä ja annoin vaiston viedä. Tietysti kompassissa oli jälleen kupla kuten koko kylmän syksyn. Pitäisikö asialle tehdä jotain?

153-142 Latomista ja helppo rastinotto polun mutkasta.

142-121 Päätin ottaa Jounin ohjeiden mukaan harjanteen kautta ja kaarsin kalliolta vähän vasemmalta. Avokallio ja kivi tulivat sovitusti ja eteen ja alkoi ihan hymyilyttää.

121-70 Tielle ja reipas kiihdytys. Luotin uran kulkevan taimikon läpi ja näin kävikin. Pellon päästä jälleen uraa pitkin kuusikon läpi ladolle. Loppunousu kalliolle ja siitä poksis suolle.

70-91 Viivaa kalliota seuraten ja suo vasurista ohjaamaan. Kivi matkalta kyytiin ja sitten lippu jo näkyikin.

91-122 Laiska lähtö rastilta, mutta lopulta ihan hyvin viivan viertä. Ennen tietä tihukossa vähän haparointia.

122-135 Profiilit!

135-140 Pellon reunassa lievää puhallusta ja nousu oli karvainen. Taimikon reuna ja kumpare haaviin, josta kauniiseen notkelmaan ja rastille.

140-80 Huolellisen rauhallinen lähtö ja möykky möykyltä, kalliolaatalta pudotus lipulle. Tästä mie tykkään!

80-113 Ensimmäiset kulminaatiopisteet. Keltainen nenä, oja, vihreää solaa, vastajyrkänne ja nousu laatalle. Nenän kärjessä kumpare ja pistekumpare, josta notkon reunaa lipulle. Feels good!

113-103 Piikusen ylävoittoisesti rinteeseen ja kulmajyrkänne matkalta haltuun. Polun ylitys ja vesikuopan varmistus ja loppu taas möykky möykyltä kaksi kiveä katsastaen. Aika kinkki kolo oli rastina, mutta kivasti löytyi. Nyt tästä voi jo nauttia.

103-96 Hillitön tungos rastille mennessä. Anteeksi, jos tuli tönittyä.

96-145 Profiilit ja loppulenkki negaatiomäessä. Nyt pitää vain jaksaa tehdä vuoro loppuun asti. Nousin hiukan liian aikaisin pellolta, mutta rastille kapusin ihan nohevasti.

145-146 Päätin mennä päältä, koska kierrot vähän monimutkaisen näköisiä. Tossu painaa kyllä, mutta päällä kuviot on hyvin luettavissa.

146-147 Turvallisesti alas, ettei telota paikkoja. Rinnettä on kiva lopsotella. Rastia ennen kuviorajat eivät täsmää minun silmääni, mutta lippu näkyy kauas.

147-148 Pudotus polulle ja ihmettelyä. Urat eivät taaskaan täsmää, mutta otan lopulta oikan polun suunnitelmasta poiketen ja vedän varmasti aukon kulmaan asti. Sieltähän se sitten jo vilkahtaa.

148-149 Varma ja juostava valinta oikealta. Rastinottokumpareilla Riapolo tulee vastaan ja Tsaaria jo vähän hymyilyttää. Kivelle sujuvasti pudottaen viimeiseltä kalliolta.

149-150 Pudottelen rinteessä alemmas ja usko pettää liian aikaisin, seisahdan ja katselen jo vasemmalle pienelle nenälle, johon olisin itse saattanut näpäyttää jyrkänteen. Menen kuitenkin eteenpäin ja jotain huutoja kuuluu pellolta. Taisivat lopulta huudella Peltola-Hramov –kaksikolle. Onneksi lippu löytyy ettei tarvitse hävetä.

150-100-M Kiva juoksennella, kun joukkue on vastassa ja huutelee. Loppusuoralla on aikaa kiittää ja tuuletella. Jostain syystä Haaska pyrkii ohi ja porukat on hämillään. Maalileimauksen jälkeen kaverin suusta tulee f-sana ja mies painuu loppulenkille.



Hieno kisa kokonaisuudessaan. Mahtava maasto ja radat, järjestelyt vimpan päälle. Kiitos Ankkuri! Harmi vain, että porukkaa oli jälleen turhan vähän. Meiltäkin raahataan sata ihmistä juoksemaan 25Mannaa Routsiin ja Halikkoon saadaan juuri ja juuri 15 juoksijaa. Tä?


2 kommenttia: