SM-yö 2009

Kevään pieleen menneen PM-projektin jälkeen alkoi katseeni kääntyä vahvasti syksyn SM-kisaputkeen, ja samalla kesältä katosivat mielekkäät tavoitteet. Tämän sai pöhöttynyt kroppani huomata ja ainoaksi iskuksi tulikin se MM-katsastuksen keskari. SM-kisoihin asetin itselleni mitalitavoitteen lähinnä yötä silmällä pitäen, sillä olihan taskussa miesten sarjasta jo neljä mitalia+ yksi plaketti kahdeksasta kisasta. Painonpudotus onnistui ja kuntokin nousi ihan hyvälle tasolle, mistä osoituksena oli plaketit ja mitali kahdesta ekasta viikonlopusta. Viestin jälkeen loin itselleni napakan kahden viikon valmistautumisen yöfinaaliin, mikä koostui neljästä lamppustartista:

1. AM-yö
Tavoitteena oli testata pelit ja vehkeet sekä totutella touhuun. Tiedossa oli, että luvassa on vahvasti hämäläinen kisa hämäläisellä kartalla. Keli oli synkkä, varsikin kun jalka oli puuta ja silmä tulehtunut. Homma ei ollut käsissä, lamppu heilui, jalka ei, ilmaa oli vatsassa. Kaikki peruselementit kohdillaan. Yksi kardinaali tuli, mutta muuten meno oli "leppoisaa" Teittisen kanssa puolet matkasta taivaltaen.
2. Yötreeni D-alueella.
Tavoitteena rentoa menoa perusteellisen vaikeassa yömaastossa. Onnistuin 95%:n tarkkuudella. Homma oli silkkaa nautintoa, vaikka viimoisen rastin koukero vähän korpesi. Villieläimet pakenivat, kun Betty halkoi erämaata.
3. Mansecup Joutsenenpesällä.
Tavoitteena oli kisavireen hakeminen ja pienen painetunnelman luominen kellon käydessä. Hommasta muodostuikin paikoin letkailua, jossa oli hyvä tarkkailla tilannetta ja säädellä rooliaan. Juoksin tuulipuku päällä, kun oli jo helkkarin kylmä. Tein yhden tyhmän virheen, jossa karkumatkani ajettiin kiinni. Olin liian itsevarma ja damage control uupui, kun rasti ei ollutkaan olettamassani paikassa. Oli muutenkin kyllä haastavaa muutamin paikoin. Hyvä mieli.
4. SM-yön karsinta
Tavoitteena ehjä juoksu ja hyvä starttipaikka finaaliin. Paikka oli kovimmassa lohkossa ja keli oli kylmä. Tai ehkä ei sittenkään niin kylmä...
Lähdin alussa reippaasti ja jouduin keskivaiheilla hiukan rauhoittamaan kun meinasi tuntua. Suunnistus oli hallittua, vaikka pientä epätarkkuutta ilmenikin. Kupla kompassissa häiritsi puolessa välissä ja pitkällä välillä sohlasin minuutin tappion. Sen jälkeen sain yllättäen Pasin kiinni ja lopun tulin perässä sujuvuudesta nauttien. Kakkossija Hampin takana oli itse asiassa aika optimaalinen juttu.


SM-yö: The Final

Keli oli armoton ja jo vaatevalinta tuotti ongelmia. Lähdin pelkällä kerraston paidalla, trikoot jaloissa ja hanskat käsissä. Ykköselle mennessä kelin raskaus ja vaativuus alkoi näkyä. Tai pikemminkin kun ei meinannut nähdä. Ykkönen löytyi sujuvasti ja tein valintaa kakkoselle melko pitkään. En kuitenkaan riittävän pitkään, jotta Bäckman olisi löytänyt ykkösen ja tullut samaan kasaan. Tuloslista olisi voinut olla toisenlainen...;)
En löytänyt hyvää reittiä kakkoselle, mutta kuitenkin lähdin kiertelemään. Olen ohjeistanut itselleni, että näissä paikoissa pitäisi aina mennä suoraan, jos ei heti löydä sopivaa kiertoa. Turakki ei usko itseään! Aikaa hukkui rymytessä ja rytmi oli sekaisin. Viitoselle homma alkoi jo löytyä, vaikka synkkä metsä mörköineen pelotti rotan lailla. Kuutoselle lähtiessä näin vasemmalla valon, joka osoittautui Föhriksi. Kaveri höpisi jotain silmästä ja käski mennä vaan. Tä? Tajusin pelin juonen kun kaveri ampui aika kyytiä omiin kykyihini nähden ja aloin pohtimaan, josko sittenkään minun letka... Seiskalle aikoessa olin taas hukassa oman valintani kanssa, mutta maastosta löytynyt ura notkossa nosti tunnelmia löperiin menneen alkuvälin jälkeen. Leikkasin tielle jälleen Teron perään, vauhti oli reipasta. Rastille olin tulossa oikein, mutta Tero otti lopussa oikealle, jolloin oma luotto petti. Kirosin 20s koukkua.


Rastit 8 ja 9 sujuivat perushyvin, mutta kympille sorruin jälleen muiden katseluun rastille tullessa. Nojasin matalaan huippuun, mutta lievä epävarmuus ajoi lopuksi oikealle Teron perään. Löytyihän sieltäkin heijastin, mutta väärä. Tuloksena lähes minuutin virhe ja mitali lipsahti pois kylmistä käsistä. Rastille 12 vedin Teron valoa kiinni ja aloin kirota omaa tyhmyyttäni; kuitenkaan en tehnyt mitään asian eteen ja ottanut radan haasteita riittävän tarmokkaasti. Toiselle lenkille lähtö oli hyvä, mutta 14. rasti oli taas tuhertamista. Selkeä valinta puuttui ja polulle tullessa ämpyilin todella vahvasti, seurauksena kunnon ässä. Viimeiselle keskusrastille tulin Teron perässä ja jälleen tuli lipulle pieni kopsaus.

Loppukirmaukseen lähtiessä olo oli vielä luottavainen sijan suhteen, koska muita ei ollut näkynyt. Lyhyt väli taas siksakkiin, kun en malttanut katsoa homma rauhassa, vaan säntäsin Teron perään. Loput rastit menivät ihan sujuvasti, vaikka aistin pari valoa kauempana takana. Toiseksi viimeiselle päätin kiertää, etten pilaisi hommaa. Kylmyys oli kangistellut jo viimeiset viisi kilometriä ja rastille tullessa jouduin vielä seisahtumaan, kun en nähnyt enkä tajunnut mikä rasti oikeastaan oli. Leimauksen jälkeen helpotuin sekunniksi, kunnes vastaan tuli Bäckman ja Huttunen. Silloin harmitti syvältä, koska tiesin voiton tavoittelun loppuneen siihen. Loppusuoralla iskin sentään rinta rinnan Esan kanssa ja tuloslistan tiukkuus maalissa yllätti negatiivisesti: tuloksena viides sija kaksi minuuttia voittajalle jääneenä.


Loppukoonti:
Sijoitus oli hyvä, mutta olin silti pettynyt. Parempaan oli aineksia, mutta oma kurittomuus pilasi kaiken. Sää teki lihaksistolle tepposet ja muutenkin vire oli vähän alavoittoinen. Teroon törmääminen oli kaksiteräinen miekka: paikoin vauhti oli todella kovaa, mutta toisaalta pieniä virheitä tuli aivan liikaa.
Toisaalta en ollut ainoa virheideni kanssa ja sikäli jossittelu on turhaa. Jos meinaa voittaa, ei virheitä saa tehdä. Ainakaan noin paljon, ja näillä jaloilla.

Ensi vuonna Mynämäellä haen vahvasti revanssia ja kolmatta kultaani. Haaste on heitetty muille yöntimoille.