Rakkaalla kauden päätöksellä on monta nimeä, kaikkien sisältö ja sanoma on tosin vahvasti sama.
Oma suoritus oli peruskauraa varsin tylsällä radalla. Sain Tommin kiinni ensimmäiseen väliaikaan ja välillä mentiin kimpassa, tosin loppulenkillä hajonnat olivat jälleen erilaiset. Muutama katselu tuli joillakin rasteilla ja pari väliä meni optimista sivuun, mutta taktiikka oli vetää tosi varmasti pöpeliköt sileäksi. Onnistuin. Jalat olivat yllättävänkin hyvät vuodenaikaan nähden ja kisasta jäi hyvä fiilis.
Reissuhan on aina reissu ja lieveilmiöt vievät usein päähuomion itse tapahtumasta. Menomatkalla Servon keikka sai vähän tylsän vireen, kun yleisö koostui perusristeilijöistä, joiden huipentuma oli turkulaishenkiset nuoret miehet eturivissä...Mutta hitit tulivat ja tunnelma oli leppoisan arkifilosofinen. Itsehän kunnioitin tilannetta jo etukäteen, kun soitin koulun päivänavauksessa biisin 'Rauhantekijä'.
Loppu olikin sitten sitä tuttua ja turvallista: bonanzaa, happoheikkejä, maittipoikia, ottipotteja, totierkkejä, kipparikalleja, kosmonautteja, rappioraneja...
Nyt puhallellaan oikeaoppinen ylimenokausi pois alta. Tällä kertaa sen kesto on neljä päivää, jonka jälkeen pusketaan Hyvinkäälle leirille ensi kausi mielessä. Ensi kertaa mukana ovat myös kolme uutta punakonetta. Fiilis alkaa olemaan nousukkaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti