Tämä juttu piti laittaa eilen ja sen piti vain lakonisesti kertoa tiistain treenit eli näin:
aamu: Hiihto (p) 1.24 rentoa ja rauhallista ennen töihin lähtöä, kokonaisuudessaan 19 km muikeassa kelissä aamuhämärän kautta aamuaurinkoon.
ip: Juoksua matolla, verryttelyt + 0.30 VK (maton kyydin mukaan 4.15-3.50 vauhdilla, keskimmäinen 10 min vauhdikkainta), yht. 0.50 , 11 km
Päivällä tuli vielä koulussa n. 7 km hiihtelyä, mutta niitä ei lasketa.
MUTTA... Kaikki ei sitten ollutkaan ihan noin simppeliä. Aamu ja päivä sujuivat suunnitellun kivasti siihen saakka kun oli aika lähteä töistä kotiin. Parkkipaikalla näin kaksi nuorukaista mopoauton pelti pystyssä ja kaapelit käsissä. Lähestyin omaa autoani, kun toinen jannuista tuli ihan fiksusti kyselemään virtaa. Tunsin suunnatonta vahingoniloa ja kehitin selitykseksi uudehkon auton sekä epätietoisuuden virran antamisen mahdollisuudesta. Iloni oli todella ennenaikaista, sillä Ranskan autoteollisuuden helmeni ei inahtanutkaan avainta käännettäessä. Käänsin suunnattoman raivoni "huumoriksi" ja huikkasin pojille ovesta: "No eipä mulla olisi näköjään virtaa ollutkaan..."
Vaimon Clio on autojen auto ja lähtee aina kerrasta käymään, vaikka ei omaa edes lohkolämmitintä. Niin nytkin. Sillä louhittiin mopoon virtaa, karvain mielin tosin, ja samalla sain lainata kaapeleita Pösöä varten. Ei inahdustakaan. Siitä tunnin päästä ja lievästi kylmissäni sain sitten lopulta Tebskalta järeämmät kaapelit ja apuvirtaa. Hyvin suunniteltu huilitauko ennen yhdistyksen kerhohuoneen liikuntatiloissa suoritettavaa mattotreeniä valui hukkaan ja hirveällä kiirellä kurvasin sutaisemaan juoksuni joogaiset takareidet vinkuen. Ja yhtä kiireellä kotiin seuraaviin sovittuihin askareisiin. Syöminen oli tässä vaiheessa toki unohtunut moneen kertaan ja piruuttani kävin vaa'alle tasan vuorokausi vuosipunnituksen jälkeen: 69,9 kg. Korpesi ja otin saunajuoman.
Tänään olikin jo parempi päivä, paitsi että edellä mainitut aktiviteetit saattoivat kropan aikamoiseen väsymystilaan ja aamutreeni jäi pelkäksi kuudelta heräämiseksi sekä toteamukseksi palautumattomuudesta. Onneksi työpäivä oli lyhyt ja pääsin tankkaamaan energiaa huutaneen koneeni. Otin myös 30 minuutin huilin ja illalla Kaupin poluilla juostu 19 km:n lamppulenkki olikin jo yhtä namia.
Tästä jatketaan. Viikonlopun testijuoksusta en tosin uskalla näillä jaloilla ja tuntemuksilla odottaa kuin jotain 57:n ja 62:n minuutin väliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti