Tsmoi!
Kuluneella viikolla jouduin ensi kertaa uudessa työssäni työmatkalle. Reissu suuntautui Ouluun ja kesti torstain iltapäivästä lauantain alkuiltaan. Kestävän kehityksen hengessä matkasin toki omalla autolla Helsinkiin, josta lentäen Ouluun. Matkan aikana bongasin lentomestoilla kaksi julkimoa: Mika Häkkisen Hki-Vantaalla ja Jaakko Saariluoman Oulussa. Ensimmäinen oli kuin ei kukaan ja jälkimmäinen olisi silmien siristelystä päätellen tarvinnut silmälasit, ennen kuin nukahti lähtöportin tuoleille. Helppoa on julkimon elämä. Taidan ryhtyä moiseksi.
Työreissun negatiivinen puoli tuli vastaan jumalattoman pitkissä kokouksissa, joita visioiva porukkamme piti. Olin varannut lenkkikamat laukkuun, koska alunperin ohjelma näytti ihan väljältä. Marjat! Perjantaina ehdin tekemään vartin aamulenkin ja siihen se sitten jäikin. Perjantain päivä istumisineen ja katselemisineen kesti iltakasiin, josta silpaistiin syömään. Olo oli jokseenkin tukkoinen ennen kuin pääsin hotellin saunaan hikoiluttamaan itseäni keinotekoisesti. Toki sain liikuntakokemuksen, kun pääsin ajamaan snowkartingia. Annoin autolle runtua, jonka jälkeen se ylikuumeni eikä enää käynnistynyt seuraaville. Ajoni kesti noin viisi minuuttia...
Mutta elämä on ja tästä suivaantuneena soitin koutsille Oulun kentällä. Normaalin nykypäivän kestävyysurheilukritiikkimme ohessa sain järkiohjeet siitä, että em. reissun perään ei kannata tehdä 20 km:n maantietestiäni, vaan tyytyä suosilla Tsaarin kymppiin lauantai-illan loskassa. Kulku oli yllättävän hyvää, vaikkakin milli ei suoranaisesti huilannut raapaisun aikana. Loppuajaksi nortui 35.40, joskin alku oli ehkä liian ravakka ja yhdeksäs kilometrin virtsanpylväs tuli vastaan vauhdilla 3.45. Tänään siunailin aamun naisten kolmenkympin tasoa ja tyylejä kunnes lähdin tallaamaan märkää asfalttia. Ei ollut herkkua ei. Paitsi että lihakset oli tönkkönä, oli myöskin kylmää ja kalseaa. Kotona olikin sitten kengänpohjat täynnä rakkaiden karvaisten ystävien talven aikana tehtyjä tarpeita. Kevät on tullut!
Illalla tein voimajakson toiseksi viimeisen salikäynnin. Treeni sujui hyvin ja tanko totteli kivasti. Sanomattakin lienee selvää, että kun olin ehtinyt polkea tulpatonta mopoa nelisen minuuttia alkuverraksi, alkoi radiosta soida Vartiainen. Sitä riemun määrää ei pieni ihmeinen voi sanoin kuvata. Tuli meinaan kyykkytoistot aika napakasti sen jälkeen.
Muuten reeniviikko jäi Oulun takia torsoksi ja saldo oli karvan verran alle kymppituntia. Juoksua tuli 90 km. Ensi viikolla matka suuntaakin jo Routsiin nauttimaan kallioista. Ja hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti