Käyhän se luonnon päälle jurnuttamaan, kun vaimo jää kesäiselle lomalle kymmeneksi viikoksi ja itse jatkan unelmia ja toimistohommia myös kesällä ensi kerran sitten viiteen vuoteen. Kaikella on hintansa. Olo on kuin kesäharjoittelijalla, joka kerää työkokemusta ja vetää sitten rankan festaribileviikon ainoalla kesälomaviikollaan. Itse juoksen FINin.
Kolmen viikon treenijakso päättyy huomenna ja kulku alkaa olemaan sen mukaista. Eilen juoksin 16 km Soppeenharjun-Julkujärven suosikkipoluillani rennon reippaasti, syke majaili kävelylukemissa ja olo oli leppoisa. Tänään taas työnsin Lastenojanvuoren 2,1 km:n latua 70 metrin nousuilla kolme kertaa ihan kunnolla, mutta syke pysyi samoissa tunnetilan muuttuessa kireästä ahdistavaan. Ensi viikolla tuleekin sitten pakkolepoa kolme päivää, kun olen työn puolesta lasten liikuntaleirillä, vieläpä koulumajoituksessa... Joten Jukolassa isketään sitten seuraavan kerran.
Miksi sitten olen poissa siitä 10 viikon kesälomaan oikeuttavasta työstä ainakin toistaiseksi? No, Uzbehan sen ässän vetäisi hihasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti