EM-porskutellaan parhaillaan ja tulossato on ollut ehkä vähemmän mairittelevaa. Senhän ovat toki huomanneet suuunnistusmaailman suuret analisaattorit, jotka nimettöminä huutelevat surullisen kuuluisalla Pesupaikalla. Pannukakkuun päättyneen katsastusprojektin jälkeen voin yhä rehellisemmin todeta, ettei mulla varmaan olisi ollut yhtään sen enempää annettavaa kuin Airilalla tai Taivaisella, jos olisin kisalipun kouraani saanut. Syykin on melko selvä. En ole mannermaisen suunnistuksen Kauno Saario. Ensinnäkään en erityisemmin tykkää pyöreästä käyräsuunnistelusta, jossa juoksuvauhtini on rajoite, ja toisaalta en saa siitä sitä suunnistuksellista nautintoa, jota tästä touhusta ensisijaisesti haen. Jos olisin halunnut kilpaurheilusta aikoinani jotain muutakin kuin itseni haastamista sekä fyysisesti että taidollisesti, en totta vie olisi valinnut suunnistusta. Mutta valitsin, ja siksi odotan EM-kisojakin enemmän Kytäjän maaston tuomia haasteita tai polkujuoksun sijaan Teiskon puskakallionäpräystreeniä. No, se siitä.
En vain ymmärrä Pesupaikan haukkujia ja tätä dinosaurusmeininkiä. Kenenkään on turha itkeä, jos nuoria ei ole valittu kisoihin. Ei ole näyttöjä. Niin kauan kun uudet sukupolvet eivät kykene lyömään vanhoja edes kerran katsastuskisoissa, ei kannata huudella. Nyt kisoissa on nuoriksi laskettavia Airila ja Taivainen, joista Airila teki yhden tosi hyvän näytön, jolla kuuluikin joukkueeseen. Taivainen ei mielestäni antanut yhtään riittävän hyvää näyttöä, mutta positiivisen poikkeuksellisen potentiaalinsa vuoksi juuri ja juuri kisapaikan ehkä ansaitsi. Koska parempiakaan ei ollut tarjolla tai lähdössä. Muilla nuorilla ei vielä ollut eväitä ja sen on fakta. Eipä noihin kisoihin kannata vain kasvamaankaan lähteä, siitä se vasta sanominen tulisikin. Jos nyt ei tule menestystä, niin ei sitä olisi tullut millään nuorennusleikkausporukallakaan. Ja sanomista olisi tullut taas.
Olen armotta painumassa konservatiivisen ajatteluni kanssa suohon, josta voi olla paha nousta. Vastustan sprinttejä ja kaikenlaisia yhdistelmäkokeiluja ja huomaan niiden vain lisääntyvän. Olen lyhyen ajan sisällä käynyt hyviä keskusteluja suunnistuksesta erilaisten laji-ihmisten kanssa ja näkemykset ovat yhtä sekaisia, kuin kohta koko lajikin mielestäni. Tämänkertaisen Skeptisyysliiton kyynisen viikkokatsauksen lopetan toetamukseen nykykilpailuista. Minulla on kaksi lempikisaa: kunnon vanha normaalimtaka ja pikamatka. Ensin mainittu 3 minuutin lähtövälillä 90 minuuttia monipuolista rytkettä ja jälkimmäinen 25 minuuttia aivan pirun vaikeassa maastossa teknisyys huippuun vietynä. Näistä saan suurimman nautinnon. Ensimmäistä on tarjolla kolme kertaa kesässä: 2x katsastus (joista toinen yleensä mannermaista luukutusta arvokisojen vuoksi) ja SM-pitkämatka. Jälkimmäistä ei enää sitten tarjotakaan, jos ei vahingossa Pohjanmaan pikkukansallisissa, kun keskimatka on jäänyt vähän lyhyeksi tai ratamestarin lajisäännöt ovat vuodelta 2000.
Ulkoiluja:
MA 31.5.
Olo oli palautumaton ja jalkapohja kipeänä, treeniksi kelpasi puoli tuntia trampoliinilla pomppimista lasten kanssa ja päälle KV 0.20 keskivartalolle. Oli meinaan pää kohtuullisen sekaisin, kun koitteli voltteja vanhasta muistista...
TI 1.6.
aamulla pyörällä töihin 0.30PK...
... ja takaisin 0.30 PK...
ja heti perään Asuntilaan treeniin. Jalat olivat aika väsyt ja tein pari tyhmää virhettä, mm. itselleni tyypillisen Tsaarin teleportti -siirtymän perhosten keskusrastille. Äly hoi! Kepsukan viiva ei ole ihan kohdillaan, mutta treeni oli priimaa staffia, tulista hottia.
KE 2.6.
Lounaan sijaan kävin juoksemassa ja tekemässä juoksutekniikkaa, yht. 0.35 PK
Illalla Aitovuoreen taitoiltarasteille ja pk-sykkeillä suunnistelua, aika hyvin virheettä. Myloggerin tarkkuus ei meinaa oikein riittää ja viivoja saa jiirata melkoisesti
TO 3.6.
Aamulla ennen töihin menoa mäkinopeusvoimaloikkatreeniä Pyynikillä. Teki hyvää peruskankealle kaverille, yht. J + NV 0.40
Illalla Haku-Veikon rastit Lammilla. Olin todella flegmaattisessa tilassa menomatkalla ja ennen starttia. Sain töiden jälkeen vedettyä vartin unoset, mutta olin aivan töötissä. Kisassa jalat olivat kuitenkin odotettua pirteämmät, mutta kuula oli jumissa ja virheitä tuli kohellettua taas aivan liikaa. Vihastuin itselleni oikein todenteolla ja olisin lyönyt, jos olisin ylettänyt. Tavoite kuitenkin täyttyi eli hyväksytty lopputulos. Mikään itsestäänselvyys se ei ollut, koska jo ykköseltä lähdin kolmasti väärään suuntaan ja olin vihon viimoinen kakkoselle lähtiessäni. Lopussa tyrin vielä tokavikalle menon ja yrityshalut olivat melko nollissa loppukirien suhteen. Netistä löytyi lopulta tuloksetkin, joiden mukaan olin kahdeksas.
Tänään mennään Hyvinkäälle, you know why... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti