Tauti alkaa olla taitettu ja kuurit popsittu. Juhannus meni rauhallisissa merkeissä, vaikkakin lajikavalkaadiin mahtui pesäpalloa, naruhyppelyä, saappaanheittoa, ammuntaa, sulkapalloa ja toki pikkaisen jalkapalloa. Varvas ei varsinaisesti ole kunnossa ja siksi noista em. lajeistakin jäi suurin hohto kokematta. Lääkärissähän eivät suostuneet jalkaa kuvaamaan eli arvoitukseksi jäi, jotta murtuma vai ei. Sunnuntaina teippasin varpaan melkoisen tukevasti ja läksin ensi kertaa juoksemaan. Tuntemus oli kohtuullinen eli ei sattunut ihan pirusti. Toki maastoon meneminen ei suoranaisesti käynyt mielessä...
Mutta pakkohan se on maastoon mennä, jos meinaa jotain saada aikaiseksi. Keskiviikkona teippaan varpaat nippuun ja suunnistan yhteen kauden parhaista kisoista eli Crescent-iltapikaan. Kaksitoistavuotisen kisahistoriani aikana mukaan ei ole kertaakaan tarttunut polkupyörää tai aiemmin pesukonetta, ja tiukassa voi olla nytkin. Nimittäin sen verran kovaa nimistöä on listalle kerääntynyt, mm. Vööri, joka kertaalleen on sateessa pyörän napannut muutamalla sekunnilla nenäkarvojen alta...
Keskiviikko tulee olemaan kohtuullinen tunnustelu sille, mitä voi olla edessä viikon päästä Paljakassa. Eli onko a) varvas metsäjuoksukelpoinen ja b) mies minkäänlaisessa kunnossa taudin jäljiltä?
Viimeisten viikkojen vireessä on ollut aika paljon heiluntaa, eikä parin viikon tauko (toki sairas Jukola välissä) varsinaisesti ole nostanut itseluottamusta. Nyt on viikko aikaa hitsailla kuntoa kasaan ja sen jälkeen selviää, millä mielellä FINille lähdetään lomailemaan.
Kiitos Saksa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti