...suunnistuskilpailuista on eittämättä Halikko-viesti. Kaikki peruselementit ovat aina kohdallaan ja eilisen kaltainen syyssää kruunaa hienon tapahtuman. Syksyisen (tai keväisen tai kesäisen) lyhyet matkat ovat omiaan kauden päätöskilpailuun, jossa juoksee 15 suunnistajaa samassa kisassa. Siltikin eilen oltiin vasta hämärän koitteessa kotona. Mutta hymyssä suin, vaikka kolmas voitto jäikin harmittavan lähelle. Hyvää oli kuitenkin se, että jälleen oli yksi uusi kaveri opettelemassa ankkuriosuutta ja se on tulevaisuutta se.
Oma suoritus oli tällä kertaa jopa odotettua heikompi, koska suunnistus ei alussa sujunut ihan toivotusti. Lisäksi odotin, kaikesta huolimatta, hiukan parempaa fyysistä virettä. En näköjään vieläkään suostu tajuamaan, että puutteellinen harjoittelu näkyy ja tuntuu jossain. Eilen se tuntui lihaksissa ja hengityksessä. Jalat eivät varsinaisesti lennä helpossakaan maastossa ja keuhkot huutavat hoosiannaa, kun vähän koittaa raottaa peltiä. No, eilen ei tarvinnut enää kymmenen minuutin jälkeen likistää, kun sain Timpen ja Tilen näkyviin. Loppulenkillä huolehdin, ettei tule mokia ja tarkkailin tilannetta keulapaikalta. Sen verran halusin röyhistää, että juoksin sentään osuuden ensimmäisenä loppusuoralle. Ajoista nyt ei kannata kamalasti puhua. Reittiviivassa on jonkin verran loggerin omia koukeroita, joita en kaikkia saanut tasattua. Onhan tämä nyt ihan hölmöä, että käytännössä joudun aina "piirtämään" gps-viivan kartalle. Ei sen kai ihan niin pitäisi mennä. Täytynee ostaa kalliimmat laitteet seurantaan.
Nyt on aika laittaa kausi hyllylle ja keskittyä odottelemaan, koska tulee lähtö kohti synnytyssalia. Jännittää melko paljon enemmän kuin keskimäärin SM-kisoissa konsa.
Älä jännitä, kyllä ne isästäkin ottavat kopin, jos tarvii !
VastaaPoista