En tiedä sitten

Tulin tunti sitten lenkiltä. Viime viikolla sain ehkä viisi tuntia treeniä kasaan. Sehän on melkein kymmenesosa Oman määrästä, olen siis täysin aikataulussa. Ja tämän viikon avasin hyvällä meiningillä, tosin todennäköisesti jo huomenna droppaan. Pahus.

Äsken listasin asiat, jotka saavat perusnegatiivisen luonteeni syvenemään entisestään:

- TV 2:n tuotanto maanantaisin klo 20-20.55

- kaikkien muiden kanavien tuotanto maanantaisin klo 20-20.55

- miksi keittiössä pitäisi olla telkkari?

- jos hankkii ison talon isolla pihalla, pitää jaksaa haravoida eikä hankkia lehtipuhallinta

- joku naapureista on taas ryhtynyt kantamaan tyhjät tölkkinsä meidän takapihallemme

- oli niitä asioita kahdeksan muutakin, mutta pääsi unohtumaan...

Mutta on sitä juhlaakin ollut ilmassa. Vaimoni ja kaverit pääsivät Hannun johdolla yllättämään lauantaina aivan puskista, kun löysin itseni omista kolmekymppisjuhlistani. Täysin kysymättä ja pyytämättä. Ja sehän se onkin parasta. Ja mukavahan se on vanheta tuossa seurassa, joten kiitos siihen selkään koko köörille. Nyt on vajaa kuukausi aikaa odotella sitä oikeaa päivää, kun olenkin lähellä neljääkymmentä enkä enää vähän yli kaksikymppinen.

Loppuun vielä lainaus maailmanmestarilta ja vielä lontooksi:

"...I was so tired of trying to study and train for the finals at the same time..."

 ja 

"Still, I've really started to appreciate the real athletic life when you can just concentrate your power on training."

Sinäpä sen sanoit. Ja sitä tässä on mietitty, että millä pirulla nämä omat kuvionsa yhdistäisi... Tiedetään, ei ole sama ja turha rutista. Niinhän se totesi vaimokin ;)

Halikossa vielä kerran ja sitten kadotaan monttuun keräilemään sokereita kuppiin.