Kuvaamista, filmaamista ja muita menetelmiä

Ennen kuin pureudun otsikon mukaisiin menoihin, nostan kissalta hännän pöydälle toteamalla, että viime lauantaina ja sunnuntaina vedettiin todellista suunnistusta. Nimittäin SM-yön finaali ja maailmancupin nortonki. Siinä kunnon vastapallot kukkapenkin kiertäjille sun muille uudistajille. 

Nostetaanpa vielä hattu ja malja Leksalle, joka otti vaikean kauden jälkeen näyttävän mestaruuden, lähes nöösipoikana. Näyttääpä siltä, että SM-yön kulta vaatii taustalleen vaikean kauden. Omat kaksi kultaa ovat tulleet selkäleikkausvuonna sekä toisena selkävuonna, jolloin pidin juoksutaukoa toukokuusta elokuuhun. 

Ja sitten otsikkoon. Yökarsinnan jälkeinen yskä sekä kisanaikainen pisto rinnassa saivat menemään lääkäriin, vaikka ihan varmuuden vuoksi, kun alkoi totisesti korpeamaan. Ja sieltähän se marssi kävi ensin keuhkokuviin, sitten verikokeeseen ja lopuksi vielä sydänfilmiin. Kuvat ja näytteet olivat puhtaat, mutta filmistä löytyi kurveja ja solmuja. Lääkäri-setä laittoi liikuntakieltoon, kunnes vertailu vanhoihin filmeihin on tehty. Arvatkaapa vain, alkoiko sen jälkeen pistää rintaan...

Ensin toki harmitti myös se, että nyt jää sitten 25Mannakin väliin, ehkä kuitenkin vähemmän kuin oma terveys. Otin kuitenkin pari puhelua keskiviikon työreissulta ja lopulta sain kunnon kehäketun tutkimaan kuvat. Helpotus oli suuri, kun mitään poikkeavaa ei sitten ollutkaan ja lupa rallatteluun annettiin. Kävin jopa puolen tunnin lenkillä, joskin neljä liikkumatonta päivää tuntuivat joka puolella roppaa.

Tänään olin sitten töissä osallistuen seminaariin, jossa puitiin suomalaisen miehen terveyttä monilta eri kanteilta. En kokenut varsinaisesti asettuvani käsittelyn alla olleeseen kohderyhmään, mutta minut oli kuitenkin värvätty koehenkilöksi testipatterin esittelyyn. Siinä sitä sitten oltiin 50:n ihmisen edessä ja koitettiin saada syke rennoksi ynnä muuta. Ja tässä on tulos:

- kehonkoostumukseni oli ihan jees, mitä nyt rasvaprosentti tuolla laitteella mitattuna oli 12.

- ylä- ja alakroppa ovat epätasapainoisia

- viskoraalirasva-arvoni olivat kymmenkertaistuneet viikon takaiseen mittaukseen, älkää kysykö kun en kuitenkaan osaa vastata

- puristusvoimani on tasoa heikko

- joku syketesti, jossa köllöteltiin jokunen minuutti sohvalla, antoi kestävyyskuntoni arvoksi 1,5, kun urheilijan taso on siellä vähintään 3:n nurkilla, kilpaurheilijat ovat sitten lähempänä viittä.

Eli tällaisella keholla ja koneistolla ollaan liikenteessä. Ei niin kovin rohkaisevaa, mutta toisaalta odotettua. Mainittakoon, että metriäkään en liikkunut testien aikana. Sähkövirta kyllä kulki ja kerran puristin molemmilla käsillä sekä köllöttelin sohvalla. Ja huono on kunto. Mitenköhän selviän lauantain siivustani, kun puristus on heikkoa ja viskoraalirasvat vain jatkavat nousuaan. Kaadatko vielä toisenkin lasillisen... Viime sunnuntaina Hannun ja meikäläisen massan ero oli muuten 17 kiloa. Se on jo aika paljon se, ja mielestäni kuuluisin jo eri sarjaan.